Northern Lite konkurssissa — Mitä kävi?

Kuten moni Northern Liten tuotteita odotellut on varmasti huomannut, toimitusjohtajalta kilahti luukkuun kurjaakin kurjempi ilmoitus. Firma meni nurin. Mitä siis tapahtui?

Northern Liten elinkaari 2019-2025

Northern Liten tarina alkoi 2019, kun toimitusjohtajamme alkoi kehitellä ajatusta kotimaisista kevytretkeilytuotteista. Mukaan tarvittiin myös aiheesta tietävä henkilö, jolla olisi ymmärrystä varusteiden suunnittelusta ja käytöstä. Toimin 2020 alkaen firman taustalla autellen, kunnes 2024 tehtiin virallinen osakassopimus. Omistusosuuteni oli noin 13 %, ja lisäksi sovittiin rojalti per myyty tuote.

Alkuaikoina yhteistyökumppanina tuotannon ja prototyyppaamisen suhteen toimi kotimainen tekstiilialan yritys. Pian kävi kuitenkin selväksi, että Saana-teltan tuotannon kanssa oli vaikeuksia, sillä tämän tyyppisistä materiaaleista ei tehdaskumppanilla ollut kokemusta. Teltta olisi vaatinut täydellisen uudellelleen piirtämisen, tuotannon ja materiaalien ehdoin jotta siitä mielestäni olisi saatu tuote. Lopulta sen tuotanto päätettiin lopettaa, mikä oli oikea ratkaisu. Asiaan voisi palata sitten, kun on resurssit ottaa eteen aikaavievämpi projekti.

Teltan suunnittelutyöhön kuitenkin paloi paljon aikaa ja resurssia. Taustalla olin vuosikausia työstänyt sadehametta, joka toimisi oikeasti päästämättä vettä sisään, ja pitämällä helman alhaalla kovemmassakin tuulessa. Signaalit pienten erien myynnistä oli positiivisia, joten tähän päätettiin seuraavaksi panostaa kunnolla. Onneksemme optimaalinen materiaali löytyi samasta telttakankaasta, jota käytimme.

Tuotanto Suomessa oli kuitenkin kallista, eikä sen hintapisteen myynneillä olisi toimintaa voitu jatkaa kestävästi ollenkaan, koska pohjalla oli jo velkataakkaa. Tehdaskumppanin konkurssi myös pakotti etsimään muita ratkaisuja. Jo tässä kohtaa käytiin pohdintaa, pitäisikö koko yritys järjestellä uudelleen, telttaprojektien tappioiden painamana. Investointien saaminen laajan skaalan sadehamemyynneille oli finansseista johtuen hankalaa.

Sadehameen potentiaali kuitenkin osoitti hyviä merkkejä, ja siitä lopulta tuli oikea hittituote – jonka potentiaalia ei vieläkään onnistuttu täysin hyödyntämään.

Tuotantolaitoksia etsittiin Virosta ja Puolasta, mutta laitoksissa oli joko kiirettä tai laatu ei meille kelvannut. Lopulta tiimiin tuli ulkopuolista rahaa, ja kontakteja kaukoitään Pakistanin tehtaalle. Saimme materiaalihankintoihin ja jakeluun suuren hyödyn uusien osakkaiden myötä. Tehtaan laatu myös miellytti, vaikka edessä tulisi olemaan paljon työtä. Tällaisia tuotteita tehtaalla ei ollut ennen tehty, ja tuotannossa kielimuuri hidasti kehittelyä.

Sadehameeseen tilattu uusi kangas ei myöskään osoittautunut ensimmäisellä yrittämällä laadukkaaksi. Halusin etsiä aiemmin käyttämäämme kangasta vastaavan laatuisen materiaalin, jotta hame toimisi luvatun lailla. Tilanteesta mahdottoman teki se, että kassavirtaongelmissa ennakkotilaukset hameista oli jo avattu, ja tuotannolle asetettu tiukka takaraja. Ei ollut aikaa etsiä parempilaatuista kangasta. Jouduin joustamaan moraalistani. Sadehameen kangas tuli lopulta sokkona, eikä sitä ollut aikaa testata sen ansaitsemalla tavalla. Se piti vettä ja näytti hyvältä, mutta todellista toimivuutta ei pystytty kokeilemaan.

Ongelmaksi koitui myöhemmin esimerkiksi hajoilevat ja heikosti pitävät nyörinkiristimet. Erityisiä hankaluuksia sadehame kohtasi myös sen edeltäjäänsä heikompien ominaisuuksien vuoksi, eli kankaan rakenteen vuoksi se piti pinnallaan enemmän vettä kuin aiemmin, ja hame alkoikin riittävän pitkässä sateessa liimautua jalkojen välistä yhteen, vetäen kosteutta hameen alla ylöspäin. Tämä kasteli reidet melkein täysin. Syysvaelluksellani 2024 olin palelluttaa reiteni, Kevon ylängöllä räntäsademyrskyssä. Tämä oli itselleni viimeinen niitti tällaisen toiminnan kanssa. Ainakin niin luulin.

Olin lopettamassa homman kokonaan tässä kohtaa, sillä en pystynyt seisomaan tällaisten toimintatapojen takana. Lopulta toimin omaatuntoani vastaan, sillä saimme sovittua vaihtavamme kankaan ennen kuin lisää sadehameita valmistettaisi uudelleen. Tämä loi tilanteen, jossa pystyin näkemään jatkossa toiminnan parantumisen siihen pisteeseen, että kykenen tuottamaan laadukkaita varusteita, eikä suunnittelemiani varusteita pilata hätiköimällä ja kulmia oikomalla.

Sadehameen tiedoista poistettiin maininnat toimivuudesta myrskyissä, vaikka mielestäni tämän tiimoilta olisi pitänyt informoida asiakkaita.

Valitettavasti siihen pisteeseen että kulttuuri muuttuisi kunnolla, ei koskaan päästy. Ja sama kiireinen kaava toistui heti seuraavan tuotteen kohdalla.

Olin kauan testaillut erilaisia kevyitä sadetakkeja, ja tunnistimme markkinalla raon, jossa on paljon kysyntää kevyelle, vedenpitävälle sadetakille, joka perustuisi hengittävien kalvojen sijaan tuulettuvuuteen. Hengittävissä kalvoissa kun on perustavanlaatuisina ongelmina se, että hengittävyys toimii vain jos kankaan pinnan DWR-suihkutus pysyy toimintakuntoisena. Kun pinnoite pian rinkan alla kuluu, ei takki enää hengitä. Lisäksi lika ja öljyt tukkivat rakennetta, ja kuluttavat siihen miniatyyrisiä reikiä. Kalvo voi alkaa vuotaa, ja toisaalta kalvo ei myöskään tiedä mihin suuntaan sen oikein pitäisi hengittää. Tietyissä olosuhteissa kalvollinen takki oikein imaisee veden sisäänsä. Näin kävi viimeksi PCT:llä 2023, kun Montbellin Torrent Flier takistani alkoi Montbellin ja Gore-Texin kanssa takuuvääntö. En halunnut kenenkään joutuvan kokemaan niin suurta huijatuksi tulemisen tunnetta, joten otin konkreettisesti sadetakin työn alle.

Uuden tuotantopartnerin kautta järjestyi kattava erä kankaita testiin. Valikoin sopivimmat kokeilua varten, ja samalla käytiin läpi takin oleellisia ominaisuuksia. Paljon työtä tällaisessa tuotteessa kuitenkin on, sillä rakenne on huimasti monimutkaisempi kuin yksinkertaisen sadehameen. Materiaalin kulutuskestävyys ja teippausten pito olivat silti avainasemassa.

Ennakkomyynnit avattiin jälleen jo hyvin optimistiseen aikaan. En ollut saanut yhtäkään toimivaa mallikappaletta käsiini, ennen kuin tavara liikkui asiakkaille. Kuten sadehameen, niin myös sadetakin myynneissä hätäiltiin vetoamalla taloudelliseen pakkoon. Tämä hätäily koitui yrityksen kohtaloksi.

Erityisen ongelmallinen oli siis tilanne, että näin sadetakkien osalta mitä oli myyty vasta siinä kohtaa kun asiakkailta alkoi tulla saapumisilmoituksia, ja kummastelevia viestejä. Niin sadetakeissa kuin rinnalla teetetyistä saderukkasista ja höyrysulkusukista ilmeni huomattava määrä ongelmia. Kun lopulta itsekin sain tuotteet käsiini, oli jo melkein puolet asiakkaista saaneet huonolaatuisia tuotteita. Ja luku vain kasvoi. Käytännössä lähes koko erä meni hylkyyn.

Kangas oli vaihtunut eri kankaaksi tässä välillä. Lisäksi saumateippaukset oli tehty hutiloiden. Osia takkiin oli asennettu väärin. Asiakkaille oli selvästi lähetetty harjoitteluerä. Mitä en vieläkään täysin ymmärrä on, miten tällainen määrä huonolaatuisia tuotteita läpäisi tuotantolaitoksemme laaduntarkkailun. He olivat kuitenkin täysin tietoisia vaatimuksistamme, sen perusteella miten yksityiskohtaisesti kävimme detaljeja läpi. Mutta tiedostan kyllä silti, että tuotantoa Northern Liten puolelta painostettiin nopeammaksi jatkuvasti, minkä seurauksena todennäköisimmin laatu jätettiin sivuseikaksi. Myöhemmässä vaiheessa kun onnistui tuottaa hyvinkin laadukasta jälkeä.

Asiakkaat saivat kuitenkin ensi alkuun pitkälti läjän sontaa käsiinsä. Ei hyvä, maine otti viimeistään nyt kunnolla kolhua. Tässä kohtaa olisi jälleen ollut järkevää tarkastella toiminnan edellytyksiä. Tai siis, jo ennen tavaraerän tuottamista. Miksi tuottaa erä tavaraa tuotantolaitoksen kanssa jonka laadusta meillä itsellämme ei ole vielä kokemusta, ja vieläpä tehdä se sokkona? Ilman, että meillä itsellämme on toimivaa takkia käsissä, saati että sitä olisi koskaan kokeiltu maastossa?

Kun minulle ei ollut annettu aikaa testata kangasta ollenkaan todellisessa käytössä, ei voinut kuin odottaa että jotain menee pieleen. Ja sehän kävi ja totaalisesti.

Tilannetta sitten pyrittiin paikkailemaan keinolla jos toisella, ja asiakkailtamme onneksi löytyikin uskomatonta ymmärrystä ja joustoa tilanteessa. Harmillisesti tilanne oli yrityksessä itse aiheutettu. Kassaongelmat painoivat päätöksenteon hoputtamisessa. Ja asiakkaat tästä eniten lopulta kärsivät.

Vasta sadetakkikriisin jälkeen saatiin aikaan muutos toimintakulttuurissa. Sain ääneni kuuluviin sen suhteen, miten tuotekehitys ja testaus on toteutettava, jotta tällaisia töppäyksiä ei käy. Visitoin tehtaalla kädestä pitäen opastaen, miten mikäkin ominaisuus olisi tehtävä. Lopputulos alkoi miellyttää. Sain useita takkeja ja materiaaleja käsiini, joille tehtiin simuloituja kulutustestejä ja valittiin parhaat mukaan pitkälle vaellukselle Norjan päästä päähän kesällä 2025. Sain kolmen kuukauden vaelluksen aikaa selvittää, mikä toimii ja mikä ei. Tämä on ainoa oikea tapa testata mitään myytäviä varusteita. Valitettavasti 98% yrityksistä tätä ei tee, emmekä mekään tehneet pitkään aikaan, kunnes oli jo liian myöhäistä.

Osa testaamistani materiaaleista ei toiminut, mutta hyvät vaihtoehdot löytyivät nopeasti. Sadetakille sain kokonaisuudessaan kriittiset nelisenkymmentä käyttöpäivää, jonka perusteella uskalsin sanoa sen kestävän vähintään yhtä hyvin kuin mikään muu vastaava takki markkinoilla – mikään käyttämäni takki kun ei tätä pidempään ollut kestänyt rinkka selässä. Tuote olisi nyt viimeisiä kokoviilauksia vaille valmis. Olisi mahdollista tuottaa takit loppuvuonna 2025, sillä kaikki materiaalit odottivat jo valmiina tuotantokumppanillamme. Jäin odottamaan viimeistä näyte-erää.

Samalla olimme työstäneet testikappaleita hengittävää tuulitakkia ja aktiivieristetakkia varten. Myös ultrakevyet vaellushousut olivat vaelluksellani testissä. Kaikki tuotteet ja materiaalit toimivat erinomaisesti ja juuri niin kuten kuuluisi. Viimeisiä viilauksia vaille olisi useampi uusi tuote seuraaviksi vuosiksi, joihin käytännössä tarvitsisi vain tilata kankaat, tuottaa viimeiset näyte-erät ja sitten siirtää tuotteet tuotantoon.

Lopulta sadetakkien näyte-erää ei kuitenkaan kuulunut. Kontakti muihin toimijoihimme hävisi ajoittain täysin. Tehtaalta ei välillä kuulunut mitään. Sain viestejä suoraan asiakkailta ja tutuilta, jotka eivät ole saaneet yhteyttä yrityksen asiakaspalveluun.

Viimein yhteys saatiin, ja uutisena tuli melko puskista, että nyt ei edetä näiden tuotteiden kanssa. Taloustilanne taustalla oli ollut huonompi kuin tiedetty. Northern Lite haettaisi todennäköisesti konkurssiin. Asiakkaat mitä todennäköisemmin menettäisivät rahansa.

Maine yrityksellä oli jo kärsinyt aiemmin, mutta nyt pelissä oli jokaisen pää. Tuotantokumppanimme ei ollut tyytyväinen kun tilauksia ei kuulu. Meidät yhdistänyt osakas oli joutunut ongelmiin toisten yrityskumppaniensa kanssa. Rahahanat sulkeutuivat kokonaan, vaikka tehdaskumppanimme kanssa oli soviteltu koko ensimmäinen erä uudelleen tehtäväksi.

Uutinen tuli siksi aika puskista, sillä juuri nyt menneet virheet oli viimein korjattu, ja päästäisi jatkamaan paremmin toimintatavoin eteenpäin. Uudet tuotteet olisi myös kaiken lisäksi saatu helposti tuotettua viimeistään kevääksi, ja seuraavana syksynä tuotua takaisin päivitetyt kurarukkaset ja höyrysulkusukat, lisäksi erityisine talvituotteineen joita olen taustalla kehitellyt.

Roolini kuitenkin jäi sen verran kuplaan yrityksessä pienenä osakkaana, että kaikki ei kantautunut korviini saakka. Merkkejä huonosta tilanteesta toki oli jatkuvasti ollut ilmassa. Ja olinhan itsekin joutunut olemaan hissukseen vierestäkatsojana, kun kiisimme kriisistä toiseen. Varoituksiani ei otettu todesta. Nyt muut osakkaat menettävät melko summat varojaan, ja elämä osalla on mennyt muutenkin myllerrykseen. Asiakkaat menettivät sen summan, jolla tuotteita olivat tilanneet, niitä vielä saamatta.

Mitä seuraavaksi?

Itse en oikein vielä tiedä mitä ajatella koko asiasta. Olihan tämä nähtävissä sen vuoksi miten aiemmin rahavirrat ohjasivat toimintaa, mutta juuri käännöksen tehtyä korttitalo sitten kaatui.

Koen kuitenkin, että varusteiden kautta olen jo pystynyt muuttamaan laajalti vaeltajien tottumuksia ja ajattelutapaa parempaan päin – on ollut hieno seurata, miten viraaliksi sadehame konseptina on kehkeytynyt, ja miten suuri kysyntä sadetakeille oli. Haluaisin tietysti jatkaa näissä merkeissä, mutta nyt on vielä hieman epäselvää miten, ja onko esimerkiksi luottamus itseäni kohtaan kärsinyt sen verran pahoin, ettei kannattaisi yrittää. Väistämättä kun olen näyttäytynyt yrityksessä suuremmassa roolissa, kun mitä osakkuuteni oikeasti oli.

Suhde tuotantolaitokseenkin on hieman selvittelyn alla, enkä kykenisi tai haluaisi tehdä näin suuria tilauksia kerralla. Toisessa laitoksessa tuotettuna materiaalien etsiminen ottaisi taas kauan aikaa, vuodesta kahteen testauksineen olisi varattava. Omassa pienessä pajassa pystyisi tuottamaan sadehameita, muttei kompleksimpia tuotteita. Saati mitään merkittäviä volyymeja.

Koska en ole vielä päätynyt päätöksiin näiden asioiden osalta, esitän tässä vaiheessa syvän pahoitteluni siltä osin, kun olen ollut myötävaikuttamassa tilanteen syntyyn.

Täytyy myös muistaa, että tämä kertomus on minun näkökulmastani, miten Northern Liten elinkaari suunnilleen kulki suunnittelijan näkövinkkelistä. Olen pitkin viimeisiä vuosia ollut pimennossa monesta seikasta, mutta toisaalta myös hyväksynyt osittain sen, että ei nyt toimita hyvin, jotta jatkossa voitaisi toimia paremmin.

Valitettavasti tällä kertaa se kriisi joka myös korjasi kulttuurin, kaatoi veneen. Klassinen kaari siitä, miten radikaali tapahtuma muuttaa toimintaympäristöä, mutta tasainen tökkiminen uuteen suuntaan ei.

Mitäs nyt? Tulemme hyvin suurella todennäköisyydellä Vilman kanssa jatkossa keskittymään vaellusten opastamiseen ja kurssien järjestämiseen. Olemme valmistelleet tuotteita ja koulutuksia sivussa viime vuodet. Nyt talvella olen useammalla kaupallisella vaelluksella mukana, kuten olin viimekin talvena. Olen ollut myös eräopaskoulussa kirjoilla, mutta siitä ei ole minulle varsinaisesti ollut hyötyä, mutta ehkä valmistun sieltäkin ajallaan. Joka tapauksessa, nyt on katse eteenpäin.

Sain tekstiilialan tuotantopuolesta hyvin paljon kokemusta näiden vuosien aikana, ja tunnen varusteet ja tämän markkinan paremmin kuin koskaan. Syntyykö tästä vielä jotain, aika näyttää. Nämä taidot ja tiedot olisi kyllä syytä hyödyntää, ja markkinoilla on mielestäni selkeitä puutteita.

Seuraava vuosi-puolitoista tulee olemaan kiireinen. Aiomme lähteä pitkälle vaellukselle kesällä 2026, jonka jälkeen ajatuksissa on tehdä Suomessa pidempi hiihtovaellus. Tänä talvena edessä on myös käsitöitä ilman sen suurempia suorituspaineita, sillä pääsin mukaan perinnesuksien tekokurssille. Sukset ovatkin viime aikoina tulleet erityisen tutuksi, sillä olin mukana tekemässä metsäsuksitestiä Erä-lehden toimeksiantona. Muitakin lehtijuttuja on tuloillaan, mutta osa odottaa julkaisuajankohtaansa.

Oma nahkani ei Northern Liten fiaskossa kärsinyt muuten, paitsi koen ainakin itse olevani hyvin monelle tutulle ja tutuksi tulleelle aktiivivaeltajalle, sekä kaikille asiakkaille moraalisesti velkaa Northern Liten kohtalosta.

Edessä on ihmisten ja itsenikin kohtaamista asian tiimoilta. Silti haluaisin näistäkin asioista katsoa eteenpäin, millaisia mahdollisuuksia korjata tilanne jatkossa avautuu.