Pitkät metsäsukset ovat harvassa. Suomessa on tällä hetkellä vain pari valmistajaa, joilta saa kolmimetrisiä metsäsuksia. Kaupallisesti saatavia 300 cm komposiittirakenteisia metsäsuksia on kaksi: Järvinen Lapponia ja Ihme Ski. Metsäsuksien klassikko Järvinen Lapponia sai rinnalleen kilpailijan, kun Ihme Ski alkoi valmistaa hiilikuituisia 300 cm pitkiä metsäsuksia. Hintaeroa hiilikuitusuksella on tuplat Lapponiaan nähden, mutta painoa neljännes vähemmän. Ovatko Ihmeet rahan väärti, vai viekö Lapponia edelleen pidemmän korren?
Lue myös Erä-lehden metsäsuksivertailu numerosta 2/2026 tai verkkolehdestä (vaatii tilauksen).
300 cm metsäsukset: Järvinen Lapponia ja Ihme Ski
300 cm Järvinen Lapponia on vuosikymmenien ajan kantanut metsäsuksien kruununjalokiven asemaa, ja se valittiin jälleen vuonna 2026 Erän testissä parhaaksi metsäsukseksi kautta skaalan, mutta tällä kertaa vain rimaa hipoen. Markkinoille ilmestyi testiin sopivasti uusi kilpailija, hiilikuituinen ja kevyt Ihme Ski.
Testissä otettiin huomioon myös suksitarjonnan laajuus, jota Ihmeellä ei vielä Järvisen tavoin ole. Tämä siivitti Järvisen lopulta niukasti ykkössijalle. Ihme sai silti lähes samat pisteet. Tässä artikkelissa vertailen tarkemmin näitä kahta testimenestyjää 300 cm pituisina.
Jos kaipaatkin perinteisiä puisia metsäsuksia, niitä valmistaa Esko Vilminko Sotkamossa aina 310 cm mittaan saakka.
Käydään ensin läpi, milloin näin pitkät 3-metriset metsäsukset ovat tarpeen.
Milloin tarvitaan 300 cm metsäsukset?
300 cm pituiset metsäsukset tulevat tarpeeseen, kun hiihdetään upottavassa hangessa omaa latua avaten. Erityisesti yksinvaeltajalle pisin mitta metsäsuksista on usein perusteltu valinta.
Kun hanki on pehmeä eikä hiihtäjää kannattelevia lumikerroksia ole syntynyt tai lumi sulaa jo sohjoksi, suksen pituudesta tulee yksi ratkaisevimmista hiihdon vaivattomuuteen vaikuttavista tekijöistä. Pitkä suksi kantaa hiihtäjää tasaisesti ja mahdollistaa hyvän liu’un myös erittäin upottavissa olosuhteissa.
Lyhemmillä suksilla mennään helposti pohjia myöten, ja ”pätkäsuksilla” eli liukulumikengillä hiihto voi tuntua porraskävelyltä paksun hangen läpi.
Ennen vanhaan pisimmät metsäsukset olivat jopa yli 3,5 metriä pitkiä. Nykyään talvet ovat suuremmassa osassa maata vähälumisempia ja lämpimämpiä, ja erittäin pitkien suksien kuljettaminen on vaikeaa. Siksi 300-310 cm on käytännössä pisin mitta, jonka kaupallisesti saa hankittua.
Ihme Ski ja Järvinen Lapponia ovat molemmat 300 cm pitkät, mikä on hiihtovaeltajalle varsin riittävä pituus hyvin laajalla olosuhdeskaalalla. Ne mahtuvat myös esimerkiksi useimpiin farmariautoihin.
Pitkät sukset voivat siis pitkien taipaleiden takana olla suorastaan välttämättömyys. Lyhyemmillä suksilla eteneminen voi muuttua hyvin raskaaksi, jos hanki pehmenee kesken vaelluksen.
Metsäsuksien pituuden valinta
Metsäsuksien pituuden valinta riippuu ensisijaisesti siitä, missä ja miten suksilla hiihdetään. 300 cm pituiset metsäsukset ovat umpihankihiihtäjän ja erämaavaeltajan ystävä, toisaalla voi pärjätä vähemmilläkin senteillä.
Eteläisen Suomen vähälumisessa talvessa ja pienipiirteisessä maastossa pitkä metsäsuksi on monesti hankala, painava tai tarpeeton jos lunta ei ole paljon, jolloin kevyemmällä ja lyhemmällä suksella hiihto on mukavampaa. Avotunturissa ja kovalla hangella ei myöskään yleensä tarvita pitkää metsäsuksea.
Avomaastossakin kevään hanki voi kuitenkin pehmetä soosiksi, jossa pitkän suksen kantavuus muuttuu nopeasti arvokkaaksi.
Kävin huhtikuussa 2026 Käsivarren erämaassa 210 cm pituisilla tunturisuksilla hiihtämässä, ja osan matkaa eteneminen oli todella raskasta lumen upottaessa pinnan läpi nivusiin saakka. Pohjalla oli sokerilunta ja pinnassa ohut kova kerros. Lopulta löysin kantavamman reitin joen penkereeltä. Olosuhde lumen osalta voi vaihdella villisti saman vaelluksen varrella täydellisestä hankikannosta upottavaan umpihankeen, vaikka liikuttaisi avonaisilla tunturialueilla. Osan matkaa hanki ei kantanut myöskään tuntureiden rinteillä pakkasesta huolimatta.
Oman kokemukseni perusteella pisimmän metsäsuksen hyöty korostuu erityisesti pakkastalvella alueilla, joilla lunta kertyy runsaasti. Jos pakkaskaudet ovat pitkiä eikä lämpötila käy välillä plussan puolella, lumi ei pääse samalla tavalla pakkautumaan kantavaksi. Silloin suksen pituus ja pinta-ala ovat avainasemassa käyttäjän kannattelussa.
Metsäsuksen pituuden valintaan vaikuttavatkin toissijaisesti hiihtäjän paino ja suksien kuljetusmahdollisuudet. Karkeana nyrkkisääntönä hyvin kevyt, esimerkiksi alle 60-kiloinen hiihtäjä (plus varusteet) pärjää usein 270–280 cm pituisella suksella hankalimmissakin hankiolosuhteissa. Myös kaikkein lyhyimmät hiihtäjät voivat harkita hieman lyhempää suksea, jotta käsittely haastavammassa maastossa helpottuu. Suksen mallin valinnalla on muuten vaikutusta hiihto-ominaisuuksiin.
Helpohkossa tasaisessa maastossa, kuten kangasmetsissä ja suoselkosilla hiihtäessä, suksen ohjattavuudesta ei tarvitse huolehtia samalla tavalla kuin jyrkemmässä maastossa. Tällöin kantavuus ajaa usein ketteryyden ohi valintaa pohtiessa. Sama pitää paikkansa myös pusikoissa – risukossa lumi ei kanna, joten pitkällä suksella risukoissakin on parempi liikkua, vaikka ensi alkuun voisi tuntua, että lyhyempi suksi olisi ketterämpi. Ketteryyden mukana katoaa kantavuus.
Mallikohtaisia erojakin pitkissä metsäsuksissa on käsiteltävyyden osalta.
Sukset on myös oltava mahdollista kuljettaa maastoon. Joihinkin autoihin ja juniin pitkät sukset eivät helposti mahdu, jolloin pykälää lyhyempi suksi voi olla käytännöllisempi. Olen toisaalta mahduttanut 300 cm järviset esimerkiksi coupe -malliseen Opel Astraan joka ei suinkaan ole auto pisimmästä päästä.
Lyhyesti summattuna pitkä metsäsuksi on yksin hiihtävän, painavamman hiihtäjän tai erityisen seikkailullisuuden perään haikaavan hiihtäjän valinta. Pituuden mukana lisääntyy suksien paino ja jarruttaminen tulee raskaammaksi, mutta vaihtokauppa kannattaa, jos vaihtoehtona on muuten kahlata syvällä hangessa. Pitkillä metsäsuksilla pääsee paikkoihin, joihin millään muilla hiihtimillä ei ole asiaa.
Pitkä kolmimetrinen metsäsuksi on metsäsuksien kuningas. Jos hiihtää paljon myös tunturissa, sen kylkeen voi olla kannattavaa hankkia tunturisukset erikseen eri käyttötarkoitukseen. Tästä syystä myös siteiden valintaan on syytä kiinnittää huomiota, jotta eri suksiin ei välttämättä tarvitse eri hiihtokenkää.
Mutta kuten aiemmin todettiin, metsäsuksissakin on mallikohtaisia eroja. Mennään seuraavaksi Ihme Skin ja Järvinen Lapponian vertailuun.
Järvinen Lapponia vs Ihme Ski – vertailu lyhyesti
| Ominaisuus | Järvinen Lapponia 300 cm | Ihme Ski 300 cm |
|---|---|---|
| Pituus / leveys | 300 cm (294 cm) / 7 cm | 300 cm (299,5 cm) / 7,8 cm |
| Paino | n. 2,1–2,2 kg / suksi | n. 1,6 kg / suksi |
| Rakenne | Sandwich, puu ja lasikuitu | Cap, hiilikuitu ja vaahto |
| Jalkavuus | Korkeampi, mutta pehmeämpi | Keskikorkea ja erittäin jäykkä |
| Kärki | Korkea ja erittäin joustava | Matala ja taipuisa, mutta jäykempi kärki |
| Rocker | Vähäinen | Pitkä rocker kärjessä ja kannassa |
| Pehmeä umpihanki | Erittäin hyvä | Erittäin hyvä ja kevyt hiihtää |
| Kova hanki | Suuntavakaa | Sivusuunnassa epävakaampi |
| Alamäkiohjaus | Raskaampi ohjata ja aurata | Selvästi helpompi ohjata |
| Pohjavaihtoehdot | Voideltava, Nano, Skin tai Suomu | Voideltava |
| Hinta | n. 450 € | n. 1000 € |
| Vahvuus | Monipuolisuus ja toimintavarmuus | Kevyt eteneminen pitkässä umpihankihiihdossa |
Järvinen Lapponia Wax 300 cm
Järvisellä on useita pohjavaihtoehtoja, mutta tässä vertailussa keskitymme kahteen voideltavaan metsäsukseen. Metsäsuksien pohjaratkaisuista voit lukea enemmän artikkelista: Metsäsuksien pitopohjat.
Järvinen oli pitkään käytännössä ainoa valmistaja, joka piti pitkää voideltavaa metsäsuksea vakiomallistossaan. Se on myös säilyttänyt 300 cm metsäsukset valikoimissaan siitä lähtien, kun niitä alettiin uudestaan valmistaa. Kiteen suksitehtaan tulevaisuus vaikuttaa investointien vuoksi nyt hyvältä, joten Järvisiä voidaan toivottavasti saada vielä pitkälle tulevaisuuteen. Voideltavan suksen hyötyihin kuuluvat pitkä käyttöikä, säädeltävä pito ja parhaimmillaan erinomainen luisto. Se on erityisesti kokeneempien umpihankihiihtäjien valinta hiihdon sujuvuuden ja pidon säädeltävyyden vuoksi.
300 cm pitkä Järvinen valmistetaan niin sanotulla sandwich-rakenteella, eli siinä pohja, runko ja pinta on laminoitu päällekkäin ja sivut ovat suorat.
Uusimmassa versiossa Järvisiä vuosikymmeniä vaivannut sivujen maalin irtoilu on ratkaistu vaihtamalla sivut muovisiksi. Kokemukseni mukaan muovisista reunoista on myös huomattavasti helpompi puhdistaa voidejäämiä, ja ne kestävät hyvin käyttöä.
Järvinen Lapponian kärki ja umpihankikantavuus
Järvisen ylpeys pituuden lisäksi on sen korkea ja joustava kärki. Pisimmissä mitoissa kärjen nousu on loiva ja kärki taipuu erityisen paljon.
Järvisen kärki on myös herkkä, eli se nousee helposti lumen päälle, vaikka lumi olisi kevyttä pakkashöttöä. Myös raskaassa sosehangessa kärki nousee pintaan loistavasti.
Järvisen lyhemmissä, 260 cm ja sitä lyhyemmissä mitoissa kärki on vakiona jyrkempi ja korkeampi, mikä tuntuu auttavan kun lyhyempi suksi uppoaa pitkää syvemmälle. Pisimpien 280 ja 300 cm Järvisen kärki on loivempi, ja kärki nojaakin enemmän kärjen taipumaan sekä suksen pituuteen siinä, että kärki nousisi aina lumen pintaan. Kokemani perusteella Järvinen Lapponian kärki löytää aina tiensä hangen läpi.
Järvisen kanta ja kärki avautuvat vain hieman, kun sukselle siirretään painoa. Avautuva rakenne on alkanut olla hyvin tyypillinen metsäsuksissa, mutta Lapponioissa efekti on hyvin maltillinen.
Jäykkyysprofiili ja suksen rakenne: Järvinen Lapponia
Lapponian jäykkyysprofiili on pitkä ja tasaisen pehmeä. Jalkavuuttakin löytyy kohtalaisesti. Sukset saa melko helposti puristettua käsivoimin yhteen siteen kohdalta, joten jalkavuus ei ole erityisen jäykkä. Tämä helpottaa pidon aikaansaamista myös väsyneillä jaloilla.
Suksen runko on tukeva upottavassa hangessa, mutta se taipuu hieman painavamman käyttäjän alla kaarelle. Järvisen runko on silti vahva ja riittävän tukeva, ja taipuisuutensa ansiosta se mukautuu hyvin myös kuoppaiseen kelkkauraan vauhdissakin. Suksen katkaiseminen vahingossa on vaikeaa.
Lapponian 90 astetta pystyssä olevat sivut ja pitkä kantin kosketuspinta tekevät suksesta hyvin suuntavakaan. Suksi on seitsemän senttiä leveä lähes kauttaaltaan, joten suora rakenne edesauttaa kantilla pysymistä ja suunnan pitämistä.
Koska suksi on suora ja kantin kosketuspinta pitkä, se on kuitenkin melko työläs aurata tai ohjata alamäkeen. Kantti nappaa myös herkästi lumenpinnan epätasaisuuksiin. Laskeminen onnistuu kuitenkin kohtuullisesti jos lumessa on pohjalla hieman kantavampaa lunta, ja päällä pehmeää pakkaslunta.
Eräsiteellä kolmimetristä Järvistä ei kannata kuvitella ohjaavansa kuin optimaalisella lumenpinnalla, vaan se useimmiten vaatii tukevamman siteen ja jalkineen. Xplore-siteellä ja Alfa Outback -monolla ohjaaminen oli hyvissä olosuhteissa kohtuullista, mutta kolmimetrinen suksi vaatii pitkät jalat, jotta jarruttaminen on mahdollista.
Järvisessä tuntuu olevan kilpalaatuinen voideltava pohja, jonka tuntuma on hyvin laadukas. Sen saa voitelemalla luistamaan erinomaisesti, ja pitokin on helppo saavuttaa pehmeän ja tasaisen jäykän jalkavuuden ansiosta.
Vain kaikkein upottavimmissa lumiolosuhteissa ja kovalla hangella olisin kaivannut hieman enemmän jäykkyyttä jalkani alle. Tässä on hyvä muistaa, että painan itse vain noin 70 kiloa. Olen kuullut, että Kiteen tehtaalta voi pyytää valikoimaan jäykemmän suksiparin. Suksen mukautuvuudesta pintaan on kuitenkin selvää hyötyä epätasaisilla pinnoilla.
Onko 300 cm Järvinen Lapponia paras metsäsuksi?
Järvinen Lapponia on hyvin tasaisesti vaihtelevista olosuhteista suoriutuva metsäsuksi. Pitkistä metsäsuksista se on paras kompromissi monessakin mielessä: hinta, laatu, saatavuus ja eri vaihtoehdot pohjaksi ovat muutama mainittava seikka. Lapponian kelluva kärki on myös paras metsäsuksien kärkimalli uran avaamiseen.
Jos Järvisissä on jotain moitittavaa, se liittyy suksien kantaan. Suksen kanta raksahti käytössäni auki joko osuessaan ahkion kärkeen tai maapohjaan, kun käytin suksia lumikiiloina teltalleni. Kanta oli kuitenkin helppo liimata epoksilla kasaan. Mielestäni tämän kokoiseen ja hintaiseen sukseen kannattaisi asentaa kantavahvike, kuten esimerkiksi KSF Scoutissa on. Suksen kanta on melko kapea, joten siihen voi kohdistua paljon voimaa suhteessa pinta-alaan.
Useimpien ahkioiden kanssa käytettäväksi 300 cm sukset ovat hyvin pitkät, erityisesti jos suksien side on asennettu 455-säännön mukaan, jolloin kantapään taakse jää paljon suksea. Pitkäjalkaisella hiihtäjällä suksen kanta osuu etenkin kuoppien yli kurottaessa herkästi ahkion kärkeen. Myytävien ahkiomallien aisat ovat harvoin valmiiksi riittävän pitkät. Sain tilattua Ahkiopojilta erikoispitkät aisat käyttämääni ahkioon.
Suksien pituus on tietenkin kaikkien pitkien suksien ongelma ja samalla niiden suurin hyöty.
Viimeinen mainitsemisen arvoinen ominaisuus on paino. Perinteisen mallin 300 cm metsäsukset ovat nykymittapuulla varsin raskaat. Puiset sukset ovat vielä painavammat, mutta Järvinen Lapponiakin painaa noin 2,1–2,2 kiloa per suksi ilman sidettä. Erityisesti yhdistettynä raskaisiin pakkassaappaisiin ja NATO-siteisiin paketilla alkaa olla turhan paljon painoa.
Kevyellä ja tukevalla siteellä ja monolla taakka oli hyvin hallittavissa, mutta huomasin väsyväni päivä päivältä enemmän hiihtäessäni Järvinen Lapponioilla totuttua vauhdikasta tahtiani 20-40 kilometriä päivässä. Rauhallisemmin hiihtävälle tai hyväkuntoiselle käyttäjälle Lapponiat ovat hyvin varmatoiminen ja vaivaton suksi. Hinta-laatusuhde on myös paikallaan, sillä Järvinen Lapponia on edullisin 300 cm metsäsuksi. Rahalla saa ja metsäsuksilla pääsee.
Ihme Ski – hiilikuituiset metsäsukset
Ihme Ski -metsäsukset valmistetaan Muhoksella ja Pudasjärvellä. Niiden kehitys lähti liikkeelle Umpihankihiihdon MM-kisoissa todetuista metsäsuksien puutteista. Pitkät metsäsukset ovat perinteisesti olleet painavia, eikä niiden pehmeä jäykkyys ole mahdollistanut kisasuksilta vaadittua tehokkuutta. Lisäksi pitkiä suksia on ollut vaikea ohjata turvallisesti alamäkeen.
Näihin ominaisuuksiin Ihmeen veljekset kehittivät useita ratkaisuja, joista syntyi Ihme Ski: 300 cm metsäsuksi, joka painaa vain noin 1600 grammaa kappale. Painoeroa kilpailija Järviseen on siis noin puoli kiloa per jalka, mikä on erittäin merkittävä ero. Keveyden tuntee erityisesti pitkää matkaa hiihdettäessä. Eroa voisi verrata siihen, että potkii edellään puolikiloista kivenmurikkaa koko päivän joka askeleella.
Kun vertailin Ihmettä ja Lapponiaa Lapin Halki -hiihdollani noin 200 kilometriä kummallakin, Lapponiat jalassa väsyin usein jo puoleen päivään mennessä. Ihmeillä samanlaista väsymistä ei tapahtunut, vaan jaksoin hiihtää aamusta iltaan, vaikka hiihdänkin vauhdikkaasti 5 kilometriä tunnissa ahkio perässäni.
Pyrin vertailemaan kokemuksia sellaisilta päiviltä, jolloin olosuhteet olivat mahdollisimman verrannolliset, sillä alkumatkasta ahkioni painoi enemmän, olosuhteet olivat haastavammat ja loppua kohden lumikin kantoi paremmin. Ero oli kuitenkin käytännössä niin suuri, että se tuntui selvästi hiihtämisessä. Lisäksi Erä-lehden testien aikana hiihdin useissa erilaisissa maastoissa ja eri ajankohtiin molemmilla suksilla. Sittemmin suksilla on hiihdetty myös monta vaellusta.
Ihme Ski -suksen rakenne
Tehokkuutta hiihtoon Ihmeillä tuo keveyden lisäksi keskivertoisen korkea mutta erityisen jäykkä jalkavuus.
Suksen jalkavuus tarkoittaa jalan alle muodostuvaa suksen kaarta silloin, kun suksella ei ole painoa. Sen tarkoituksena on vähentää kitkaa ja osaltaan myös voiteiden kulumista estämällä pitopohjaa raahautumasta jatkuvasti lumen pinnassa. Jäykkä jalkavuus myös tekee suksen jousimaisen ponnistuksen mahdolliseksi, mikä lisää hiihtotehoja hyvissä lumiolosuhteissa. Lisäksi suksen pinta ei imeydy märässä lumessa kokonaan pintaa vasten.
Ihmeet on optimoitu noin 80-kiloiselle hiihtäjälle, mutta erikoistilauksena eri jäykkyydet ovat mahdollisia.
Järvinen Lapponiassa jalkavuus on sentin verran korkeampi, mutta selvästi löysempi. Huomasinkin, että voiteet kuluivat Järvisissä paljon nopeammin kuin Ihmeissä. Ihmeillä hiihdin lopulta koko noin 200 kilometriä lisäämättä yhtään voidetta, kun Järviset jalassa voidetta sai lisäillä noin 20–50 kilometrin välein pakkaslumella.
Kyse ei tälläkään kertaa ollut kontrolloidusta voiteenkulutustestistä, mutta ero oli niin suuri, että se näkyi käytännössä selvästi. Järvisten pohja painui helposti pintaa myöten, kun taas Ihmeissä kaari pysyi osittain ilmassa aina silloin, kun sukselle ei astuttu hakemaan pitoa ja vauhtia.
300 cm metsäsuksien käsittely ja ohjaaminen
Korkea ja jäykkä jalkavuus ei toki ole pelkästään positiivinen ominaisuus Ihme Skissä, sillä se vaikuttaa myös suksen käsittelyyn.
Jäykempi suksi ei pysy sivurinteessä yhtä helposti kantillaan eikä mukaudu hiihdettävän lumen pintaan yhtä hyvin. Kantti ei ulotu kaltevaan pintaan, ellei paino ole suksen päällä kokonaan. Kovalla korpulla sivuttaispito on siis haaste. Heti kun pinnassa on senttikin pehmeämpää lunta, suksi pysyy kantillaan hyvin. Ihme Skin suksen reunoilta kapea Cap-rakenne ei silti pysy niin hyvin suunnassa, kuin sivuiltaan pystysuora Lapponia, mutta ero on pieni.
Esimerkkinä voidaan myös pitää hyvin kuoppaista moottorikelkkauraa. Kun Ihme kuoppaan tullessaan jää osittain jalan alta ilmaan, se voi ponnahtaa herkästi väärään suuntaan tai jäädä kuopan päälle killumaan, koska kaari ottaa vastaan eikä mukaudu pohjan muotoon niin hyvin. Järvisellä laskiessa kuoppaan, suksi miltei mukautui pohjaa myöten. Ihme on siis selvästi jäykempi suksi.
Jäykempi suksi voi siis myös olla hieman herkempi vaurioitumaan kovasta vauhdista kuoppaan laskiessa, jos hiihtäjä ei ole varovainen. En kuitenkaan onnistunut hajottamaan testisuksia, vaikka se oli tavoitteena. Ihmeen mukaan heidän suksensa tarvitsee noin 145 kiloa painoa päälleen, jotta se saavuttaa maksimitaipuman. Järvisen sain jo 70 kilon painollani polkaisten taipumaan hieman kaarelle upottavassa hangessa.
Ihmeen kärki on erilainen kuin useimmissa muissa metsäsuksissa. Peltosella on hieman vastaava ratkaisu, jossa metsäsuksen kärki avautuu enemmän kun sukselle tuodaan painoa. Kuvissa pohjat on painettu yhteen, jolloin kärki sekä kanta Ihme Skin suksissa avautuu merkittävästi, lyhentäen suksen kantin kosketuspintaa. Ihme Ski on kuitenkin myös niin jäykkä, etten saanut siteen kohdalta painettua kaksin käsin pohjia vastakkain. Ihme Skissä lisäksi suksen kanta avautuu hyvin pitkältä matkalta, entisestään lyhentäen kanttia.
Suksissa on haettu inspiraatiota tunturisuksista ja laskettelusuksista. Suksen kärjessä on pitkä rocker, eli kärki on jo valmiiksi taivutettu ylöspäin irti lumen pinnasta. Lisäksi kärki avautuu enemmän kun painoa viedään sukselle, tätä kutsutaan ns ”nordic rockeriksi” sillä rakenne on tunturisuksissa yleinen.
Pehmeässä lumessa pitkä rocker auttaa kärjen etuosaa osallistumaan kantamiseen progressiivisesti sen sijaan, että kärjen pitäisi taipua ylöspäin vasta lumen vastuksesta. Tämä auttaa suksea kellumaan alamäessä pintaan jo matalammilla vauhdeilla, ja kärki löytää lähes aina tiensä lumen pinnalle. Lisäksi suksen kärki ei niin herkästi töki alamäessä auratessa pinnan epätasaisuuksiin. Lyhempi kantin kosketuspinta myös tekee auraamisesta aina helpompaa, sillä lyhempi vipuvarsi jarruttaa pintaa vasten, vääntöä siis tarvitaan vähemmän. Progressiivinen kärjen nousu yhdistettynä jäykkään jalkavuuteen tasaa suksen paineen hyvin, mikä myös ehkäisee sevän eli lumen päälle jäätyneen ohuen kantavan kerroksen hajoamista. Järvisissä pinta raksahtaa herkemmin rikki hiihtäjän jalan alta.
Rockerissa onkin etuja, mutta myös kääntöpuolia.
Ihme Skin erilaisen kärjen hyödyt
Rockerin tuomista eduista merkittävin on, että se tavallaan ”lyhentää” suksen pituutta. Ihme Ski on pitkän rockerinsa ansiosta erittäin helposti alamäkeen ohjattava suksi kolmimetristen suksien kategoriassa, vaikka sen jalkavuus onkin keskeltä jäykkä. Yhdistelmä on melko tasapainoinen molempien ominaisuuksien vuoksi sekä tehokkaaseen hiihtoon että ohjaamiseen. Alamäessä auraaminen on täysin mahdollista ja Järvisiä huomattavasti helpompaa. Tässä kompromississa Ihme on onnistunut erityisen hyvin.
Rockerilla varustettu suksi nousee myös herkästi lumen pinnalle vauhdin kasvaessa alamäessä. Ihme vaatii vähemmän vauhtia kuin Järvinen noustakseen hangen päälle, missä suksea on alamäessä helpompi hallita. Mitä pinnemmassa suksi kelluu vauhdissa, sitä pienempi riski on myös sille, että suksi töksähtäisi lumen alaiseen esteeseen, kuten taipuneeseen oksaan tai kiveen.
Järvinen luistaa kyllä yhtä hyvin, ellei jopa paremmin, mutta se ui pidempään syvemmällä hangessa. Hangen alla piilevään kiveen tai kantoon osuminen on siksi hieman todennäköisempää Järvisellä laskiessa kuin Ihmeellä. Suksen pinta-ala on toki myös yhtä vaikuttava tekijä sen pinnalla kellumiseen kuten rokkerikin, Ihme on hieman leveämpi.
Ihme Ski -rakenteen haasteet
Rockerin hyötynä mutta myös kääntöpuolena on lyhyt efektiivinen kantti. Tämä tarkoittaa, että vaikka suksea on helppo ohjata, kovalla alustalla vain suhteellisen lyhyt osa sen reunasta on kosketuksissa lumen pintaan. Lyhyempi osa suksen reunasta osallistuu sivuttaispitoon, joten suksi lipeää rinteessä ja kovalla pinnalla helpommin sivulle päin.
Järvisessä ei käytännössä ole vastaavaa pitkää rockeria ja sen jalkavuus on löysempi, joten huomattavasti pidempi osa suksen reunasta osallistuu sivuttaispitoon ja suksen pitämiseen suunnassaan. Ihmeessä suksen kaari on jäykkä ja kärki ja kanta nousee pystyyn. Vain lyhyt osa kantista pitää suksen paikallaan.
Mielestäni molemmilla suksilla on ihan kohtuullinen kontrolli kovalla hangella alamäessä, mutta Järvinen vie selvästi voiton sivukontrollissa ja Ihme taas ohjaamisen helppoudessa. Järvisellä jarruttaminen vaatii voimaa ja harjautuneisuutta.
Ihmeiden heikkous löytyykin ennen kaikkea kovalta hangelta. Siinä missä jäykkä ja korkea jalkavuus auttaa erinomaiseen luistoon, suksen sivuttaisvakaudessa on toivomisen varaa. Merkittävin ero efektiivisen kantin lyhyydessä ilmenee, kun hiihdetään melko tasaista kovaa hankea pitkin: Ihme pyrkii hieman luirumaan sivulle. Tämä korostuu röpelöisillä pinnoilla.
Järvisissä pitkä kantin kosketuspinta auttaa pitämään suksen vaivattomammin suunnassaan. Ihmeen hieman leveämpi profiili jossa kantin kosketuspintaa on vähemmän, kelluu kuprujen päällä herkemmin sivulle päin. Toisaalta Ihmeen kärki ei laskiessa töki jokaiseen epätasaisuuteen.
Valittavaksi jää siis kevyt mutta hieman epävakaampi suksi tai raskas mutta suuntavakaampi suksi. Ihme vaatii enemmän treeniä hiihtäjän pienemmiltä tasapainoa ylläpitäviltä lihaksilta, mutta vähemmän voimaa suurilta lihasryhmiltä. Järvinen taas kuormittaa suurempia lihaksia enemmän, mutta ei vaadi tasapainon ja suunnan ylläpitämiseen samalla tavalla jatkuvaa hienosäätöä.
Alamäessä asetelma kääntyy päälaelleen: Ihme on vaivaton ohjata ja Järvinen vaatii enemmän työtä. Hiihtotyyli suksien välillä on siis erilainen, ja lopulta kyse on myös makuasiasta ja siitä, mikä sopii omiin tavoitteisiin paremmin.
Ihme Ski vai Järvinen Lapponia – kumpi metsäsuksi kannattaa valita?
Siinä missä Ihme ratkaisee pehmeässä umpihangessa hiihtämisen merkittävimpiä haasteita, se ottaa takkiin kovan hangen hallittavuudessa. Järvinen puolestaan on tasainen suorittaja hyvin erilaisissa olosuhteissa, mutta sen hallitseminen alamäessä on hankalampaa ja suksi on jalassa huomattavasti raskaampi.
Suksen kärki on Ihmeen ja Järvisen välillä niin erilainen, ettei niitä melkeinpä voi verrata suoraan toisiinsa. Ihme hyötyy kärkirakenteestaan ennen kaikkea ohjattavuudessa, kun taas Järvisen erittäin joustava kärki on poikkeuksellisen hyvä pysymään lumen pinnalla ja suksi pysyy suunnassaan.
Ihmeen hiilikuituinen kärki vaatii enemmän voimaa taipuakseen kuin Lapponian kärki, mutta se kyllä taipuu kunnolla kuormitettuna. Tämän havaitsin erityisen hyvin raskaassa sohjohangessa. Kärki taipuu lopulta liki saman verran kuin Järvisen kärki.
Potkun tehokkuudessa ja jalkavuuden jäykkyydessä Ihme on selvä voittaja. Se soveltuu erityisen hyvin hiihtäjälle, joka haluaa tehokkaan potkun ja mahdollisimman kevyen etenemisen pehmeässä hangessa. Jäykkyyksiä pystytään myös sovittamaan hiihtäjän painoon erityistilauksena. Painon ja pitkän matkan hiihdon keveyden osalta Ihme voittaa selvästi lähes aina. Kovalla hangella Järvinen on kuitenkin vaivattomampi pitää suunnassa, mutta hiihtäminen vaatii enemmän voimia.
Järvinen voittaa tasaisessa suoriutumisessa ja yleisessä toimintavarmuudessa kautta olosuhteiden. Eri painoisten hiihtäjien voi tosin olla syytä pyytää joko Järviseltä jäykempää paria tai Ihmeeltä tarjous omalle painolle mitoitetuista suksista. Järvisten heikkous on hajoamisherkkä kanta, kun taas Ihmeistä en onnistunut hajottamaan muuta kuin hieman kanttia raapimaan kiviä vasten.
Pitovoiteet pysyivät omassa käytössäni Ihmeen pohjissa selvästi paremmin kuin Järvisissä, vaikka myös Järvisen voideltavan pohjan toiminta on laadukkaan pohjamateriaalin ansiosta hyvä. Suurimmaksi käytännön erottavaksi tekijäksi nousevat kuitenkin Järvisen erilaiset pohjavaihtoehdot. Niitä on tarjolla useisiin käyttötarkoituksiin, kun Ihme on puhtaasti voitelijan suksi.
Jos budjetti on ratkaiseva tekijä, Järvinen – tai kenties lyhempi Peltonen – on useimmille ensisijainen valinta pitkiksi metsäsuksiksi. Järvinen Lapponia 300 cm maksaa noin 450 euroa, kun Ihme Ski maksaa liki 1000 euroa.
Rahalle saa kuitenkin vastinetta, jos hiihtää paljon ja tärkeimpänä vaatimuksena on mahdollisimman vähän rasittava eteneminen pehmeässä umpihangessa. Jos painottaisin pelkästään suksen suorituskykyä umpihankihiihdossa, valitsisin itse Ihmeen. Se on kevyempi, potku on tehokkaampi ja pitkän päivän aikana ero jalkojen kuormituksessa tuntuu selvästi.
Jos taas pitäisi valita yksi metsäsuksi mahdollisimman monenlaiselle käyttäjälle ja mahdollisimman moniin olosuhteisiin, Järvinen Lapponia on vaikeampi syrjäyttää kärkipaikaltaan. Se on edullisempi, vakaampi kovalla hangella, tarjolla on useita pohjavaihtoehtoja ja sen rakenne toimii hyvin laajalla olosuhdeskaalalla. Uudistettu rakenne myös kestänee aikaa paremmin.
Siksi Järvinen on kokonaisarvion puolesta edelleen ansainnut täpärän ykkössijansa, kuten me Erän testissä totesimmekin.
Ihme Ski on kuitenkin näistä kahdesta se suksi, jonka ottaisin itse pitkälle umpihankivaellukselle, jos hinta ei ole valintaa rajoittava tekijä. Kylkeen voi olla kannattava hankkia teräskanttiset tunturisukset kovalle hangelle. Järvisillä pärjää kohtuudella kaikissa olosuhteissa yhden suksiparin taktiikalla.
Vastaan mielelläni tarkempiin kysymyksiin. Maksaisitko sinä tuhat euroa metsäsuksista? Kerro kommenteissa!
