Paris-pulkan tuunaus: Jalasten asennus ja kärjen nosto

Monessa talvivaelluskuvassa se pomppii silmille. Kaamosvaelluksen kajossa tai keväthankien loisteessa silmään pistää ensimmäisenä välähdys kirkasta oranssia. Vaan mikä on tuo kylmien ja pimeiden päivien piristys, tuo väripilkku keskellä harmaata hankea? Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta yleisimmin tämän talvivaeltajan luottokaverin nimi on paris-pulkka. Kyseessä ei ole mikä tahansa pulkka, vaan myös retkikuntakäytöstä tuttu muovinen ahkion aihio. Paris-pulkan tuunaus on tarpeen, sillä Paris-pulkka tulee vakiona pelkältään.

Valmista ahkiosettiä etsivän kannattaa suunnata katseensa toisaalle. Tämä tee-se-itse-ihmisen luvattu kumppani rakentuu juuri käyttäjänsä näköiseksi. Tässä artikkelissa esittelen oman parispulkka-projektini lopputuloksen ja annan neuvoja hyväksi koettujen ratkaisuiden tuunaamiseksi. Esittelen myös erilaisia vaihtoehtoja pulkan tuunaamiseksi.

Olen kokenut naruvedon toimintavarmimmaksi vaihtoehdoksi ahkion vetoon, joten neuvon sen rakentamisessa. Lisäksi esittelen keinoja, joilla voit jopa triplata paris-pulkan elinkaaren ja parantaa pulkan umpihankiominaisuuksia. Paris-pulkan tuunaus on palkitseva prosessi, jossa oman kädenjäljen näkee heti!

Paris-pulkan hyvät ja huonot puolet

Paris-pulkka, tai oikeammalta nimeltään EraPro Expedition 960 sled on erittäin suosittu ahkio hiihtovaelluksilla ja talviretkillä muutenkin. Tähän on kaksi syytä: edullinen hinta ja keveys. Pulkka itsessään painaa vain 2,2 kiloa, ja lompakko kevenee vähän kauden vaiheesta riippuen vain 60-80 euroa. Siinä missä useat muut ahkiot painavat viidestä, kuudesta kilosta ylöspäin ja maksavat maltaita, on tämä oranssi ihmetys paikkansa ansainnut. Annan tässä artikkelissa myöhemmin muutaman vinkin, joilla paris-pulkan tuunaus antaa eniten iloa ahkionvetoon.

Vaikka saatan saada paris-pulkan kuulostamaan ainoalta järkevältä vaihtoehdolta lähes jokaiselle talvivaeltajalle, ei se sitä välttämättä ole. Paris-pulkka on nimittäin tunnettu paitsi hyvien puoliensa, myös huonojen puoliensa vuoksi. Umpihangessa ja epätasaisella lumella kuten kelkkaurassa pulkalla on rakenteensa vuoksi taipumus pureutua uran reunamiin, hidastaen tahtia ja tehden liikkumisesta rankempaa. Pulkka on myös jokseenkin altis kellahtamaan ympäri, tai pohjan pyöreiden muotojen vuoksi luistamaan sivurinteessä väärään suuntaan. Pulkan pohjan nousukulma on myös suhteellisen aggressiivinen, joten kaikista paras umpihangen uurtaja se ei ole. 

Paris-pulkka on kevyt ja kestävä, mutta mikään ihmelaite se ei sellaisenaan ole. Pulkka on tunnettu siitä, että elinkaari kattaa kovalla keväthangella noin 800-1000 kilometriä matkaa, kunnes pohjaan alkaa ilmestyä puhki kuluneita reikiä. Kilometrien määrä ei välttämättä kuulosta kovin suurelta, mutta täytyy muistaa kyseessä olevan yksinkertainen muovista muotoon puristettu pulkka-aihio. Huolestuttavaa kuitenkin on ajatella, mihin kaikki se pohjasta irti raapiutuva muovi päätyy. Umpihangessa elinkaari voi olla huomattavasti pidempi, kun lumi ei ole yhtä raastavaa. Silti, paris-pulkka ei ole ikuinen kuten joidenkin muiden valmistajien ahkiot, ainakaan sellaisenaan. Joku saattaa olla eri mieltä, mutta huomionarvoista on, että joku tovi sitten paris-pulkan muovi vaihtui löysempään ja/tai ohuempaan kuin ammoisina aikoina. Paris-pulkan tuunaus ja siinä kuljetettu taakan määrä myös vaikuttavat oleellisesti kestävyyteen.

Aisat ja vetonarut

H-aisat paris pulkalle

Aisat voi ostaa H-mallisina helposti valmiina. Jäljelle jää vain pienimuotoinen asennustyö, halutessaan voi askarrella vahvikkeita. Sopivia aisoja tarjoaa esimerkiksi Fjellpulken. Aisojen mukana tulee tarvittavat kiinnikkeet. H-aisa soveltuu parhaiten avotunturiin, ja sille tulee pulkkaan suhteessa jonkin verran hintaa. Metsäisessä maastossa ja mutkaisemmalla reitillä H-aisojen kanssa liikkuminen on huomattavasti hankalampaa, etenkin jos osalla vaellusporukkaa on ketterämmät ahkiot matkassa. H-aisoista on kuitenkin avotunturissa hyötyä, sillä ne tehostavat hiihtoa alamäessä ja ovat vakaat kovassakin vauhdissa. Ohjaaminen on toki työlästä. H-aisoihin voi hankkia tai tuunata myös erilaisia taakankuljetuslaukkuja jotka kiinnittyvät aisojen väliin.

Ristikkäisaisat

Toinen aisavaihtoehto on hankkia lasikuitu-, alumiini- tai muoviputkea kuten aurauskeppejä ja askarrella aisat itse. Moni ristikkäisaisoja haikaileva päätyy yleensä tähän ratkaisuun, sillä niitä ei monesta paikasta valmiina saa. Paras materiaali lienee lasikuituputki. Menin aikanaan hankkimaan sopivat pätkät putkea, mutta autotallin nurkassa ne edelleen pölyyntyvät. Niiden asentamiseen ja rakentamiseen en osaa antaa vinkkivitosia, mutta kirjoituksia aiheesta löytyy runsaasti. Ristikkäisaisojen idea on, että ahkio seuraa hiihtäjää paremmin mutkittelevassa urassa. Ristikkäisaisat toimivatkin parhaiten metsäisessä maastossa. Avotunturissa X-aisat eivät ole yhtä vakaat ja kovassa vauhdissa pulkka voi poukkoilla sivulta toiselle.

Vetonaru paris-pulkkaan

Vetonaru on helppo, huokea ja toimintavarma ratkaisu. Päädyin itse nimen omaan helppouden ja huokeuden vuoksi vetonaruun, toisaalta myös ajatellen kestävyyttä, on vähemmän hajoavia osia. Alunperin idean naruvedon tuunauksesta sain Pata Degermanilta, jonka naruvetoiseen systeemiin on hyvä ohje Youtubessa. Vein tätä ideaa kuitenkin hieman pidemmälle sisämaan vaeltajan näkökulmasta.

Vaikka narunpätkän voisi kuvitella yksinkertaiseksi toteuttaa, vaatii naru kuitenkin jonkin verran ajatusta. Yleisimpiä huolia joita vetonarua suositellessani kohtaan, ovat metsäisellä alueella tai tunturikoivikossa liikkuvien puihin ja risuihin takertumisen pelko, sekä se, että alamäessä pulkka kirisi hiihtäjän kiinni ja rysähtäisi kantapäille. Nämä ovat ihan aiheellisia huolia. Olenhan minäkin kerran joutunut ahkioni taklaamaksi. Hyvin suunnitellun vetonarun kanssa kannoille tulo tai puskiin tarttuminen ei ole ongelma.

Vetonarun kanssa toimiminen vaatii hieman harjoittelua ja erilaista suhtautumista ahkioon kuin aisojen kanssa. Sillä on kuitenkin mahdollista tehdä elämänsä huomattavasti helpommaksi erittäin haastavissa paikoissa kuten jyrkissä rinteissä, tai mikäli ahkio kaatuu. Naru myös antaa suuremman vapauden tauoilla. Tovin hiihdettyä ahkion narussa käyttäytymiseen alkaa tottua. Vetonaru ei ole yhtä tehokas metsässä pujotteluun kuin ristikkäisaisat, saati avotunturissa lasketellessa H-aisioihin verraten. Vetonaru on hyvä kompromissi, joka soveltuu kohtuudella kaikkialle. Lisäksi vetonaru ei nyi käyttäjäänsä yhtä kurjasti kuin aisalliset vetolaitteet. Huolettomin vetonaru on, kun ahkio on muovinen eli se ei hajoa kovistakaan osumista vahinkotilanteissa.

Paris-pulkan tuunaus

Paris-pulkan tuunaus vaatii kärsivällisyyttä ja projektihenkisyyttä toimintakuntoon saatettaessa. Pelkällä pulkalla sellaisenaan ei tee mitään. Ahkion tuunaamisen lisäksi tarvitset myös vetovyön tai valjaat, vetonatun tai aisat, sekä kuormansidontasysteemin.

Esittelen seuraavaksi, kuinka olen tuunannut omasta paris-pulkastani kestävämmän, käytettävämmän ja millaisia lisätarvikkeita olen hankkinut sille.

Vetonarun rakenne

Narulla ahkiota vetäessä tulee ottaa huomioon, että narun mittaa haluaa säädellä maaston mukaan. Haastavammassa ja tiheämmässä maastossa narua haluaa pitää lyhempänä, kun taas avomaastossa hiihto on tehokkaampaa ja mukavampaa narua pidemmäksi päästäessä. Tätä varten solmin vetonaruuni alppiperhos-solmuja, joita voin käyttää karabiinihaan kanssa lyhentääkseni tai pidentääkseni narua helposti tilanteen mukaan. Lisäksi solmuista onnistuu helposti ahkion kiskominen tarvittaessa. Hyvä narun mitta valmiina on noin 2,5-3 metriä karabiinista karabiiniin. Solmuja n. 45 cm välein.

Karabiinihakanen roikkuu vetovaljaan tai vyön taakse kiinnitetyssä remmissä tai narussa. Moni käyttää myös rinkkaa vetolaitteena, sitoen narun tai remmin lantiovyöhön kiinni. Vyöhön kiinnitettävän narun tulee olla aseteltu siten, että karabiinihaka lepää pakaroiden päällä, eli kiinnityspisteestä toiseen n. 40-60cm käyttäjän koosta riippuen. Jos naru on liian lyhyt, lähtee vyö nousemaan lantiolla. Jos taas naru on liian pitkä, on karabiiniin hankalampi tarttua ja lenkki voi tietyissä asennoissa kinnata vastaan.

Kärkilenkki ja stoppari

Vetonarun toinen tärkeä seikka on kärkilenkki eli jarru. Pulkan kärjessä tulee olla lenkki, joka on sopivan kokoinen jarruttaakseen pulkkaa liian jyrkässä alamäessä. Kun pulkka alkaa saavuttaa hiihtäjää, vetonaru ja kärkilenkki jäävät pulkan alle ja hidastavat tai pysäyttävät sen. Kärkilenkin pituudella ja paksuudella on oleellinen yhteys jarrutuksen tehokkuuteen. Liian lyhyt lenkki ei yllä alle, liian pitkä päästää pulkan etenemään liian lähelle kantoja ja saavuttamaan kovemman vauhdin. Turhan lyhyt ja pitkä lenkki myös helpommin jäävät jumiin pulkan sivulle, jolloin ne eivät jarruta pulkkaa luotettavan usein.

Olen kokenut 8-10 millisen köyden sopivaksi kärkilenkiksi, joka kiinnittyy myös helposti pulkan kärjen purjerenkaisiin. Sopiva kärkilenkin mitta on siihen asti, missä pulkassa sivun muotoilut kapenevat, eli pituus valmiina on n. 170cm, huomioi solmuvara. Käytän itse kahdeksikkosolmuja. Jotkut tykkäävät askarrella erillisen jarrunarun lisäksi, mutta olen kokenut tämän turhan työlääksi puljaukseksi. Seuraavassa kappaleessa esittelen, kuinka saan lisäjarrua aikaan toisella tavoin.

Nykäyksenpoisto

Kolmas seikka on, että naruun on järkevää askarrella kuminyöristä nykäyksenpoisto. Tämä on oleellisin hiihtomukavuutta lisäävä tekijä naruvedon eduksi. Pulkka ei sopivan vahvuisen nykäyksenpoistajan ansiosta retuuta hiihtäjäänsä ees taas. Nykäyksenpoistoon on järkevää kuitenkin virittää stoppari, jotta pulkkaa voi silti tarvittaessa kovemmalla voimalla riuhtoa esteiden yli.

Nykäyksenpoistajan voi tehdä narun ylä- tai alapäätyyn. Yläpäätyyn tehdessä kuminauha on suojatumpi, kun alapäätyyn kärkilenkkiin kiinitettävä malli on kulutukselle alttiimpi. Minulta on joitain kertoja avautunut solmu kuminauhasta. Mikä hyöty on pitää nykäyksenpoistaja kärkilenkin lähellä on se, että se toimii painona joka ohjaa vetoköyden ja kärkilenkin varmemmin pulkan alle ja hidastaa sitä. Nykäyksenpoistaja toimii myös itsessään lisäjarruna. 

Sopiva paksuus kuminarulle on 8mm, 6mm käy myös mutta sitä pitää laittaa lyhyempi lenkki tai useampi kierros jotta saavutetaan vastaava jousto kuin paksummalla kuminyörillä. kaksi n. 25 cm mittaista kierrosta 8 mm nyöriä on ollut hyvä alle 40kg ahkiolle. Stopparin mitta on hyvä, kun jaksat juuri ja juuri käsin vetää kuminyörin maksimiinsa kunnes stoppari ottaa vastaan. Käytän kuminarussa tuplakalastaja-solmua. Lisäksi kuminyörin päät voisi metallisella puristinrenkaalla lukita paikalleen.

Vetonarun materiaali

Vetonarun ei myöskään kannata olla kaikista kevyintä, ohuinta ja kulutusaltteinta dyneemaa. Olen kokenut 6 millimetriä hyväksi paksuudeksi, sillä se on vielä suht kevyttä ja kulutusta kestävä, mutta siitä on myös helppo pitää kiinni. Ohuemmat narut tuppaavat pureutuman kämmeneen kun pulkkaa narusta ohjaa alamäessä. Jyrkimmissä paikoissa otan enemmän kontrollia pitämällä kiinni nykäyksen poistosta ja nojaamalla pulkkaa säärtä vasten. Näin pystyn pakottamaan suunnanvaihdosta suksillani. Loivemmissa mutta jännittävissä mäissä pidän yleensä ylempää narusta kiinni, jotta laskiessa on enemmän tilaa liikkua pulkkaan nähden.

Materiaaleissa kannattaa huomioida, ettei vetonatu ime itseensä liikaa kosteutta. Polypropyleeni ja polyester ovat esimerkiksi hyviä materiaaleja. Suosittelen sukalla suojattua köyttä, joka on kulutuskestävämpää ja kitka on parempi kuin palmikoidussa sileässä köydessä. Kuminyörissä taas tärkeää on huomioida, että kaikki kuminyörit eivät palaudu pakkasessa, eli ne joustavat mutta jäävät pitkiksi. Testaa siis nyörisi ennen vaellukselle lähtöä. Silikoninaru on hyvää.

Moninkertaista paris-pulkan käyttöikä – tuunaa jalakset!

Paris-pulkasta voi rakentaa huomattavasti kestävämmän ja suuntavakaamman lisäämällä pohjaan jalakset. Olen tehnyt useita paris-pulkan jalaksia ja löytänyt mielestäni sopivimman ratkaisun. Hintaa modifikaatiolle tulee joitain kymppejä, ja painoa pulkkaan noin puoli kiloa lisää kahdesta jalaksesta. Olen omalla pulkallani hiihtänyt noin 800 kilometriä, ja sen pohjassa on jokuinen hassu naarmu, eikä pohja ole ohentunut mistään kohtaa laisinkaan. Vilman pulkalla on takanaan jo noin 2000 kilometriä, ja sen pohja näyttää käytännössä samalta kuin oman pulkkani, huolimatta siitä että vähälumisen Vita Bandet -hiihtovaelluksensa aikana Vilma joutui vetämään ahkiotaan myös hiekoitetuilla asvalttiteillä ja tunturikivikoissa. Aivan jalasten kärkitaitoksesta on kulunut vajaa millimetri pois. Jalasten asentaminen siis todella kannattaa. Jalakset vähintään triplaavat paris-pulkan käyttöiän. Lisäksi ne antavat huomattavasti lisää sivuttaispitoa kovalla lumella.

Pulkan itsensä materiaali on High Density PolyEthylene eli  HDPE 500, jossa luku vastaa muovin tiheyttä. Olen nähnyt jalaksia tehtävän lähinnä HPDE 300-muovista, mutta se on jopa pehmeämpää kuin itse pulkka. Sitä on toisaalta helpompi työstää. Itse teen nykyään jalakseni HDPE 1000 -muovista, joka on huomattavasti kulutuskestävämpää. Hankalampaa työstää, mutta kestävämpää. Joskus koetan vielä etsiä vähän vielä kalliimpaa ja liukkaampaa muovia, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että pulkkamme tulevat kestämään ennätysajan ilmankin.

Jalasten asennus paris-pulkkaan

Asentamiseen tarvitset ensinnäkin 2 x 1400x20x10mm HDPE 1000 tankoa. Kannattaa kysyä paikalliselta muovijakelijalta, onnistuuko kärjet leikata valmiiksi muotoon, se nimittäin käsipelissä ottaa yllättävän paljon aikaa eikä lopputulos ole taattu. Itse hankin muovini Muovia.com :lta tilaamalla. He tekevät myös leikkaustyön viistoon pyydettäessä – olisinpa tiennyt tämän kun omaa pulkkaani rakensin. Muotoon painoin muovit ensin kohdan mitattuani, käyttämällä parvekkeen kaidetta apuna muovitankoa kuumailmapuhaltimella lämmittäessäni. Jos taivutusta  yrittää tehdä pulkkaa vasten, on riskinä pulkan sulattaminen outoon muotoon.

Kun jalakset on painettu muotoon, kannattaa jalakset asetella ja teipata pohjalle sopivaan kohtaan suoraan. Tämän jälkeen voit porata reiät jalaksesta ja pohjasta läpi samalla kertaa. Laitoin uraruuvit kiristämättä läpi poratuista rei’istä, jotta jalakset eivät liiku prosessin aikana. Näin ei tarvinnut käyttää erityistä tarkkuutta mittaamiseen, joitenkin millien tai senttien heitoilla jalasten välillä ei ole väliä kunhan reiät yhdessä jalaksessa ja pulkassa ovat samassa kohtaa. Kannan upotuksen on hyvä olla noin 3-5mm. silloin 15mm uraruuvit sopivat hyvin paikalleen.

Kiinnitykseen suosittelen käyttämään 12-20mm pitkiä uraruuveja upotuksen syvyydestä riippuen, torx kanta on paras. Katkoin rälläkällä pidemmistä ristipää uraruuveista oikean pituiset, kun en jaksanut odottaa tilausta sillä paikallisessa liikkeessä ei juuri ollut oikeaa pituutta. 15mm uraruuvit lienee helpoin valmis ratkaisu, kun tekee upotukset noin jalaksen puolivälin syvyiseksi. Kaveriksi sopivat prikat.

4-6mm paksuus on uraruuville sopiva tähän käyttötarkoitukseen, ja tämä menee käsi kädessä poratun reiän koon kanssa. Pulkan sisäpuolelle kiristin ruuveihin hattumutterit, jotta tavarat eivät vaurioidu hangatessaan uraruuviin. Ruuvien määrä ja sijainnit on hatusta vedettyjä, ajattelin eniten vääntöä vastaanottaville alueille asentaessa että laitan kaksi lähekkäämmin kuin loppuun pohjaan. Systeemi on toiminut hyvin. Jos ruuveja olisi useammin, jalasten alle ja väliin menisi vähemmän lunta, jäätä ja moskaa. Jalakset on kuitenkin helppo irrottaa huoltotyötä varten. Olen kerran purkanut jalakset ja putsannut lian välistä.

Paranna paris-pulkan ominaisuuksia umpihankeen

Jos yksi paris-pulkan tuunaus kannattaa tehdä, on se tämä helposti toteutettava muutos. Pulkan alaspäin osoittava kärki kannattaa kääntää yläviistoon. Tämä parantaa kulkua umpihangessa hieman, sekä auttaa hiihtourassa sivuun pureutumisen ehkäisyyn hieman. Pulkka ei myöskään niin herkästi töki kiinni mataliin kiviin, kantoihin tai oksiin edessään. Kääntämiseen tarvitset vain kuumailmapuhaltimen, noin viisitoista minuuttia ja paksut työhanskat. Kärjen nosto on helpoin paris-pulkan tuunaus, joka auttaa ehkä eniten pulkan ominaisiin ongelmiin.

Tämä modaus kannattaa tehdä vasta jalasten asennuksen jälkeen, sillä muutoin pulkkaa ei saa asetettua tasaisesti lattialle jalasten asennusta varten, tai ainakin tarvitset pari puupalikkaa kaveriksi pitämään keulan irti lattiasta.

Kärki kuumennetaan varovasti, kunnes koko kärjen voi kerralla taivuttaa pystyyn. Kärkeä tulee pidellä paikallaan kunnes muovi viilenee ja jähmettyy muotoon. En ole huomannut tämän vaikuttavan ahkion kestävyyteen millään tavalla, olen rysäyttänyt muokatulla kärjellä aika vauhdista päin tunturikoivua, kun ahkio pomppasi töyssystä väärään suuntaan mäessä. Se vain ponnahti osumasta taaksepäin hieman, kärki toimi ikäänkuin jousena eikä edes tehnyt puuhun jälkeä, vaikka taakkaa oli yli 30 kiloa kyydissä.

Paris-pulkan pohjan taitos ei ole umpihangessa parhaan muotoinen, taitos on hieman jyrkkä. Olen kiinnittänyt vetonarun pulkan kärjen purjerenkaisiin, mutta olen harkinnut kokeilevani kiinnitystä kärjen sivuille. Hieman matalemmalla kiinnityskohdalla voisi saada pulkan kärjen raahaamaan hitusen vähemmän syvässä lumessa. Tosiasia kuitenkin on, että umpihankeen pohjan tulisi olla paljon loivemmassa kulmassa. Menetys ei kuitenkaan ole aivan valtaisa, kokonaisuutta tarkastellen yllä ehdottamani muutokset tekevät paris-pulkasta mainion kaverin maastoon kuin maastoon.

Taakankiinnitys ja lisäkahvat paris-pulkkaan

Ahkiokoukkuja ja sopivaa kuminyöriä saa esimerkiksi Shelbyltä tai vaikka Biltemasta tai muusta tavaratalosta. Olen katkonut koukuista kielet pois saksin, jonka jälkeen tasoittanut tyngän sytkärillä sulattaen. Näin väistämättä jossain vaiheessa katkeavat muovikielet eivät päädy maastoon, eivätkä terävine reunoineen riko hanskoja, telttaa ja kuminyöriä. Koukut ovat myös huomattavasti helpompia käyttää, kun kielet on katkottu pois. Toinen tapa on tehdä putkenpätkistä tai puupaloista sulkusysteemi.

Porasin pulkan perälle myös kaksi lisäreikää, ja laitoin siihen lenksun 8mm-paksusta köydestä. Alapuolelta solmin vain narun päät, enkä asentanut mitään muita stoppareita. Pulkan siirtely kuljetukseen on helppoa ottamalla kiinni perän nostokahvasta ja kärkilenkistä. Tarvittaessa pulkan perälle voi myös kiinnittää karabiinihaalla vetonarun erikoisemmissa tilanteissa samaan lenkkiin.

Ahkiokassit paris-pulkkaan: parhaat pakkaustavat

Taakan kiinnitykseen on lukuisia keinoja. Kenties yleisimmin käytössä on kuminauhakujat ja siinä koukut joista remmit saa kiinni ja auki. Myös erilaisia kiristysremmi-virityksiä näkee paljon. Sidonnan lisäksi tavarat on pidettävä lumelta suojattuna. Kyytiin voi lastata erilaisia laukkuja tai kasseja, tai pelkästään kuivasäkkejä. Hyvin yleinen ja edullinen ja kevyt vaihtoehto ovat Ikean vetoketjulliset Frakta-kassit. Niitä mahtuu pulkkaan sopivasti kaksi. Näiden heikko kohta ovat vetoketjut, sillä ommel ei materiaalissa kestä kovin suurta vetoa. Kassien jouluversio on vahvempaa materiaalia. Myös vetimen metallilenkki on yleinen hajoamiskohta joka kannattaa jo alkuun vaihtaa naruksi.

Kaksi pienempää kassia on helppo nostella telttaan sisään kuin yksi iso, mutta toisaalta isossa taakan pakkaaminen tasaisesti ahkiossa helpottuu. Kaupallisia malleja paris-pulkkaan sopivista ahkiokasseista on useita. Etuna on parempi kestävyys, helpompi käytettävyys ja suurempi tilavuus sekä taakan saa kiristettyä hyvin paikalleen.

Kenties edullisin, kevein ja helpoin tapa on kuitenkin myös vaellusopas Minna Jakosuon käyttämä kevytpeite eli pressu. Pressu asetellaan pulkan päälle kun kuminauhat tai remmit on auki, ja kaikki mukaan tuleva pakataan pressun päälle ahkion sisään. Sen jälkeen päädyt taitellaan sisään ja pressun liepeet rullataan nätisti kiinni. Helppoa! Eikä ole hajoavia tai jäätyviä vetoketjuja, sekä taakka on ainakin räntäsateelta suojassa. Lisäksi mukana kulkee aina hätämajoitteen tekoa helpottava pressu.

Lisätarvikkeet: Bedding Bag ja telttakäärö

Lisäksi makuualustan ja makuupussin kuljetukseen voi harkita niin kutsuttua bedding bagia, joka kuljetetaan ahkion päällä erillisenä heti käyttövalmiina sänkynä. Sen sisään voi pakata myös esimerkiksi tauko- ja vaihtovaatetta. Bedding bagin kiinnitys pulkkaan on helpoin tehdä mustekaloilla, eli taakansidontakuminauhoilla joita useimmat meistä ovat polkupyörän tarakalla joskus nähneet tai käyttäneet. Koukut kiinnittyvät hyvin lenkkeihin, joista kuormansidontakuminauhat kulkevat läpi. Beddingin voi myös kiinnittää pulkan omiin kuminaruihin jos pituus riittää.

Bedding bag auttaa jonkin verran paris-pulkan kaatuiluun, sillä sen sijaan että koko ahkio kaatuisi, saattaa pulkka kaatua vaan kenolleen bedding bagin osuessa lumen pintaan. Siitä pulkka usein käännähtää itsestään takaisin pystyyn tai se on helppo nykäistä pystyyn. 

Yleistä on myös pakata tunneliteltta mukaan käärölle, jolloin telttapussi on suuri pitkulainen heti pystytettäväksi valmis rulla. Rullan voi pitää bedding bagin päällä tai alla, riippuen hieman siitä miten painava ahkio on suhteessa telttakääröön. Jos telttakäärö on painava, kannattaa se pakata mahdollisimman alas jotta pulkka ei niin herkästi kippaa kyljelleen. Paris-pulkka on kuitenkin suhteellisen kapea ahkio, ja paino tulisi pakata mahdollisimman alas. Kovassa tuulessa bedding bagit ja telttakääröt voivat toimia purjeena, jotka kaatavat kevyen ahkion.

Ahkion vetovyön ja valjaat voi myös tehdä itse

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä, voi vetovyön tai valjaat kasata itse. Erilaisista valmiista rinkan lantiovöistä, ammusvöistä ja sen sellaisista on viritelty vetovyö jos toinenkin. Suoran vetovyön valmistaa helposti itsekin, mutta ompelutyö kannattaa jättää suutarille. Ompelukoneeni vaati huoltoa sen jälkeen, kun askartelimme solumuovista, muovivahvikkeista ja paksusta remmistä valjaat pulkalleni. Minkäs teet, kun mieluisia ei löydy valmiiksi kaupasta. Sittemmin olen todennut valjaani hieman ylirakennetuiksi, mutta toistaiseksi en myöskään ole kokenut paloa kasata uutta versiota. Helpoin on ostaa valmiit valjaat, mutta niillekin tulee jonkin verran hintaa eikä käytettävyyttä oikein ole jaksettu ajatella.

Muita muovipulkka-aihioita

Paris-pulkka ei suinkaan ole ainoa edullinen ja kevyt ahkio-aihio, mutta lähes kertakäyttöiset pilkki- tai riistapulkat kannattaa yleensä unohtaa. Ne tuppaavat olemaan lyhyitä ja leveitä, jolloin pulkka ei toimi kovalla lumella koska suuntavakautta ei ole, ja toisaalta pulkka kanittaa ja kippaa syvässä hangessa.

Muita varteenotettavia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Snowsled, Fjellpulken Transporter sekä Jemtlanderin aihiot. Näiden kaikkien hinta on kuitenkin paris-pulkkaa kalliimpi. Yleensä Paris-pulkan tuunaus kokonaiseksi setiksi kustantaa 100-300 euroa. Muut aihiot voivat itsessään maksaa saman verran.

Tee-se-itse-ihminen voi harkita myös Siglin-pulkan askartelua, JR-27 ahkion nikkarointia tai lasi- tai hiilikuituahkion muovaamista. 

Millainen sinun paris-pulkkasi on? Jaa parhaat tuunausvinkit alle!