Parhaat vaellussukset: Metsäsukset, tunturisukset vai muut sukset?

Talviretkeilyyn ja talvella vaeltamiseen on nykyään monia eri välineitä ja tapoja. On lumikenkiä, juoksulumikenkiä, lumikenkiä vuoristoon, liukulumikenkiä, metsästyssuksia, metsäsuksia, vapaalaskusuksia, randosuksia, telemark-suksia, tunturisuksia, retkisuksia, latusuksia… lista vain jatkuu. Kuinka tästä sekamelskasta löytää itselleen parhaat vaellussukset talviretkeilyyn?

Hiihtoretkellä tai -vaelluksella tarkoitetaan sitä, kun liikutaan maastossa omin voimin ja nojaudutaan mukana repussa ja rinkassa kannettaviin, tai ahkiossa vedettäviin välineisiin. Käsittelen tässä artikkelissa yleisellä tasolla sitä, millaisia välineitä hiihtoretkeilyyn on saatavilla, millaisia eri tyylejä hiihtoretkillä on olemassa, ja mitä tulee ottaa huomioon hiihtovälineiden valinnassa. Artikkeli auttaa sinua valikoimaan oikeanlaiset sukset tarpeisiisi, ja se on osa artikkelisarjaa joka vie sinut halutessasi syvälle vaellussuksien sielunelämään. 

Tärkeintä on, että välineet on valittu oikein aiotun käyttötarkoituksen ja käyttäjän ominaisuuksien mukaan. Esittelen tässä artikkelissa yleisimmät vaihtoehdot hiihtovälineiksi talviretkeilyyn ja talvivaeltamiseen. Parhaat vaellussukset ovat sellaiset, jotka sopivat juuri sinun käyttötapoihisi.

Millaisia vaellussuksia on olemassa?

Pidän ’vaellussuksi’ tai ‘eräsuksi’ -yläkäsitettä oikeana silloin, kun puhutaan hiihtovaeltamiseen liittyvistä hiihtovälineistä. Kyseessä on suksen mallinen etenemisväline, jonka kanssa käytetään hiihtokenkää, -saapasta tai monoa ja yleensä suurisompaisia hankisauvoja. 

Varsinaisia vaellussuksia voivat olla käytännössä kaikki muut sukset paitsi latusukset. Latusuksinkin voi joitain helppoja ja huollettuja reittejä kulkea laavulta toiselle, mutta yhtään huonommat latu- tai sääolosuhteet vaativat jo retkisuksen vankkuutta sekä päiväretkelle parempaa varustautumista. 

Millaiset sukset ovat parhaat hiihtovaellukselle tai -retkelle? Olosuhteet meillä Suomessa ovat haastavat monessakin mielessä. Pelkästään Suomen sisällä on hyvin suurta vaihtelua, missä talvi alkaa milloinkin ja millainen lumen koostumus missäkin on. Käytännössä avotunturialueita lukuunottamatta koko maa on joko jään, suon tai metsän peitossa. Tämä tuo mukanaan paljon upottavaa lunta, erilaisia maasto-olosuhteita ja vain vähän isompia mäkiä. Millaiset eräsukset soveltuvat suomalaiseen käyttöön?  

Tässä artikkelissa esittelen seuraavat yleisimmät eräsuksikategoriat:

  • Liukulumikengät
  • Metsäsukset 
  • Tunturisukset

Sekä harvinaisemmat eräsuksikategoriat:

  • Telemark-sukset
  • Retkisukset
  • Metsästyssukset

Liukulumikengät sopivat lyhyille retkille

Jos puhutaan hiihtoreykeilystä rauhalliseen tahtiin ja vaihtelevassa maastossa, ovat liukulumikengät helppo valinta välineeksi. Lyhyttä liukulumikenkää on helpompi käsitellä erityisesti aloittelevana talviretkeilijänä. Yleisesti mukana myytävät universaalisiteet helpottavat käyttöönottoa, koska niihin käy lähes mikä vain jalkine. Liukulumikenkiä vuokrataan myös monessa paikassa, eli hankintaa ei heti tarvitse tehdä.

Hiihtoretkeilyssä on eroa hiihtovaeltamiseen. Vaelluksella mukana on painavampi lasti varusteita, joilla aiotaan kulkea maastossa pidempi aika kuin retkellä. Vaelluksella on suurempi merkitys sillä, että hiihtoa kevennetään sopivin välinein, jotta meno on nautinnollisempaa ja turvallisempaa. Liukulumikengät ovat hyvä kompromissi kelluttavuuden, helppokäyttöisyyden ja ohjattavuuden osalta, mutta varsinaiselle vaellukselle kengän valinta on toteutettava huolella ja olosuhteiden on oltava liukulumikengille suotuisat. Liukulumikenkiin on hankala lisätä pitoa ahkionvetoon.

Liukulumikenkien rajoitteet

Sukset ovat tehokkain valinta maastossa etenemiseen, erityisesti kun puhutaan monen päivän mittaisista retkistä tai vaelluksista. Lyhyempiä matkoja voi tehdä helposti myös liukulumikengillä, jotka ovatkin nousseet kansansuosioon viime vuosina. Hiihtovaellukselle on varmempi valinta hankkia kunnolliset vaellussukset, joilla eteneminen on jouhevampaa ja tehokkaampaa pitkällä aikavälillä. Pienillä muutoksilla liukulumikenkä taipuu pidemmällekin, mutta parhaat vaellussukset ne eivät ole.

Lyhyillä ”pätkäsuksilla” hiihto muistuttaa umpihangessa enemmän porraskävelyä. Liukulumikengät ovat tehokkaammat kuin lumikengät pitämään käyttäjänsä lumen pinnalla ja vauhdittaen siirtymää alamäessä, mutta metsäsuksille ne eivät pärjää kelluttavuudessa. Liukulumikengän kärjen joutuu aina nostamaan tai liu’uttamaan lumen pinnan päälle, ja sitten astumaan alas. Metsäsuksen kärki tekee itselleen kevyesti uraa syväänkin lumihankeen. Metsäsukset voivat tosin joskus olla liian pitkät ja kömpelöt maastoon nähden. Silloin liukulumikengät tulevat kyseeseen.

Kovalla hangella tunturisukset taas peittoavat liukulumikengät mennen tullen. Liukulumikenkiin myydään lähinnä universaalisiteitä, joilla ei välttämättä saada riittävää vääntöä aikaan sivurinteessä. Liukulumikenkiin tosin voi valita myös muut siteet. Esimerkiksi BC-siteellä voidaan saavuttaa jo huomattavasti parempi hiihtokokemus, mikä laajentaa liukulumikengän tehokasta käyttöaluetta lyhemmille vaelluksille sekä mahdollisesti mäenlaskuun.

Leveä ja lyhyt karvapohjasuksi josta puuttuu ohjuriura ja jalkavuus pohjasta, ei ole kovalla lumella suuntavakaa hiihtoväline. Suuri karvapinta-ala pohjassa myös jarruttaa sitä enemmän. Kapea ja jäykkä tunturisuksi liukuu pidemmälle, ja sillä saadaan helpommin pito sivurinteessä sekä suksi pysyy suorassa röpelöiselläkin pohjalla. Liukulumikenkä tosin kelluttaa käyttäjäänsä paremmin kuin kapea tunturisuksi, ja pito on toisaalta kovallakin pohjalla parempi. Liukulumikenkä voikin olla hyvä kompromissi vaihtelevampaan maastoon.

Liukulumikengät ovat monipuoliset vaihtelevaan maastoon

Liukulumikengät ovat parhaimmillaan lähimaastossa ja lyhemmillä reiteillä liikkumiseen, erityisen pusikkoisilla alueilla liikuttaessa sekä ne soveltuvat mainiosti hitaampaan luonnon havainnointiin ja vaikka pilkillä käyntiin. Liukulumikengilläkin voi tarvittaessa tehdä pidempiä vaelluksia, kunhan tiedostaa niiden rajoitteet. Parhaat vaellussukset ne eivät puhtaasti ole, mutta ne sopivat monenlaiseen retkeilyyn.

Moni vaelluksiin hurahtanut vaihtaa ensin lyhemmästä liukulumikengästä pidempään, ja lopulta haetaan metsä- tai tunturisuksia tilalle. Liukulumikengissäkin on fiksua käyttää jäykempää monoa ja sidettä, jos mahdollista, jotta ne soveltuvat haaatavammillekin reissuille.

Mikäli lähtökohtana on harrastaa enemmän pitkiä kuin lyhempiä vaelluksia, kannattaa katsoa muita suksia. Jos suurin osa reissuista on lyhyitä, sopii liukulumikengät menoon hienosti. Niillä on myös helppo aloittaa talviretkeily, koska ne leveinä ovat tukevat eivätkä ne vaadi kalliita lisävarusteita.

Suurin hyöty liukulumikengissä on helppo kuljettaminen myös julkisissa. Liukulumikengät kiinnittää helposti reppuun, ja junalla tai bussilla voi suunnata retkipaikalle ruuhkan keskellä.

Yhden suksiparin taktiikka

Suomalaiseen, pääsääntöisesti loivaan ja laakeaan maastoon parhaat vaellussukset ovat yleensä metsäsukset. Ei ole yllätys, että ne ovat luonnossa liikkujan valinta, mikäli halutaan pärjätä yhdellä suksiparilla kaikkialla. Hyvät metsäsukset kantavat aina kohtuudella, ja kuljettavat hiihtäjää eteenpäin luotettavasti. Metsäsuksen pituus on yleensä 210-310cm välillä, ja vakiintuneesti leveys 7 cm muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Kelluttavuus upottavassa lumessa perustuu lähinnä suksen pituuteen, ei niinkään leveyteen kuten liukulumikengissä. Metsäsuksen pituus jakaa painon hyvin hangen pinnalle, jolloin suksi kelluttaa hyvin.

Pitkä suksi ei uppoa yhtä paljon hankeen, vaikka sen pohjapinta-ala olisi pienempi kuin leveän ja lyhyen liukulumikengän. Suksi ulottuu pidemmälle, jolloin suksen ympärillä on suurempi ala lunta. Kun lumessa on ohutkin kantava kerros, hyödyntää pitkä suksi ylimääräisen kontaktin tähän kerrokseen eikä painu siitä läpi, sillä painetta on vähemmän pinta-alaan nähden. Lyhyempi pätkäsuksi luo suuremman paineen lumen pinta-alayksikköä kohden sen reunoilla. Metsäsuksen pituus valitaan suksen päälle tulevan painon mukaan. Valinnassa voi vaikuttaa myös käyttäjän pituus.

Kapea ja pitkä metsäsuksi luo myös vähemmän vastusta pehmeää lunta vasten, kun sitä liu’utetaan eteenpäin. Metsäsuksien kärjet ovat pääsääntöisesti löysiä ja korkeita, jotta ne nousevat vaivattomasti hangen päälle. Jos kärki ei nouse pinnalle, raahaa hiihtokenkä nilkasta lumen pintaa vasten, jolloin suksi liikkuu raskaasti hangen pinnan alla eteenpäin.

KSF Scout -suksen kärjet lumen pinnalla

Metsäsuksilla on monta nimitystä

Metsäsuksia kutsutaan yleensä myös muilla nimityksillä eräsukset, hankisukset tai umpihankisukset. Ei pidä kuitenkaan hämmästyä, jos myös tunturisuksista käytetään eräsuksi -nimitystä. Umpihankisuksi voisi olla tämän kategorian sukselle oikeaoppisin kutsumanimi, sillä ovathan ne parhaimmillaan tasaisilla ja upottavilla suo- ja metsäaukeilla. Kovin jyrkässä tai jäisessä maastossa umpihankisukset eivät varsinaisesti loista, mutta niillä pärjää kyllä, etenkin jos käytetään tukevampaa sidettä ja monoa sekä erillistä pitokarvaa. Alkutalven syvässä puuterissa ja loppukevään soselumessa metsäsukset ovat ainoa eteenpäin kuljettava valinta, kunhan ne ovat riittävän pitkät.

Metsäsuksien rajoitteet

Vaikka metsäsuksilla yleensä pärjää koko talven läpi kaikkialla, niillä on myös omat rajoitteensa. Metsäsuksien pituus voi tehdä niistä kömpelöt jos hiihdetään pienipiirteisessä maastossa ja tiheämmässä metsässä, tai jos sukset suunnataan alamäkeen. Ne ovat etenkin pisimmissä mitoissa muihin suksikategorioihin nähden painavat, joten kovalla lumipohjalla kevyempi tunturisuksi on tehokkaampi.

Metsäsuksia valmistetaan suomupohjalla, voideltavalla pohjalla ja karvapohjalla. Voideltavaan pohjaan saavutetaan paras luisto ja hyvä pito. Suksen ollessa pitkä ja leveä, vaatii voitelu normaaleja suksia isomman vaivan. Jos paras luisto jää hoitovapauden taakse valinnassa, on ratkaisuna pitopohjat suomukuvioin tai pitokarvoin. Kokemuksia karvapohjaisista hankisuksista löytyy esimerkiksi Peltosen Metsä Skin -suksien arvostelustani.

Metsäsuksissa ei ole jäisellä lumella tarvittavia teräskantteja sivuttaispidon luomiseksi. Metsäsuksiin asennetaan siteet edemmäs kuin muihin suksiin jotta ne kelluisivat tasaisemmin. Tämä toiaaalta aiheuttaa kovalla lumella pitopohjan raahautumista, hidastaen hiihtoa. Tällaiset sukset ovat parhaillaan upottavassa hangessa, muualla ne ovat aina kompromissi. Mikä luo laajemman käyttöalueen kuin muille suksille, on pituus joka takaa kelluttavuuden. Vaikka suksi toimii kohtuudella kaikkialla, se ei ole kotonaan keväthangilla tunturissa kanttien puuttuessa.

Vaihtelevassa maastossa sekä ahkionvedossa kaipaa yleensä kaveriksi pitkän nousukarvan eli pohjaan erikseen liimattavan pitokarvan, vaikka suksissa olisi pitopohja tai pitovoiteet kohdallaan.

Harkitse myös kahden suksen taktiikkaa

Jos olet hankkimassa ensimmäisiä suksia vaelluskäyttöön ja aiot hiihtää muuallakin kuin puurajan yläpuolella, on metsäsukset yleensä paras ratkaisu. Voit valita niihin asennettavaksi saman sidetyypin ja pitokarvan, jota myöhemmin saattaisit käyttää myös tunturisuksissa. Näin yhdet monot ja karvat käy kaksiin suksiin. Metsäsuksilla pärjää myös tunturissa, kunhan ei liikuta jäisillä keväthangilla tai kierretään jyrkemmät paikat alavampia reittejä.

Tunturisukset – parhaat keväthangille ja avotunturiin

Tunturisuksen, niin sanotun ‘norjalaissuksen’ erottaa siitä, että niissä on yleensä joko täyspitkät tai 3/4 suksen pituiset teräskantit suksen sivuilla. Suksen kaari on korkeahko eli siinä on ’jalkavuutta’. Tämä tekee tunturisuksista parhaat vaellussukset kantavan lumen aikaan. Tunturisukset ovat kevyet ja tehokkaat. Siteinä käytetään yleensä tunturi- tai telemarkhiihtoon tarkoitettuja BC-siteitä, 75mm rotanloukkuja tai uusia Xplore-siteitä, jotka mahdollistavat paremman ohjattavuuden ja voimansiirron. Valintaan vaikuttaa usea seikka, joten käyn eräsiteiden valintaa läpi omassa artikkelissaan.

Tunturisuksen yleisin käyttötarkoitus on päiväretket tai hiihtovaellukset avotunturialueella, erityisesti kevättalvella. Keväällä lumi on tiivistynyt ja kovettunut, jolloin ei tarvita raskasta ja pitkää suksea kannattelemaan hiihtäjää, vaikka liikuttaisiin metsäisellä alueella. On tärkeämpää pystyä kulkemaan kovalla pinnalla kevyemmin. Myös aiemmin talvella tunturisuksi voi tulla kyseeseen, jos hiihdetään puurajan yläpuolella tai järven jäällä tuulen pakkaamalla lumella.

Teräskantit auttavat pitoon sivurinteissä, korkea ja jäykkä jalkavuus tehostavat hiihtoa kovalla pohjalla. Suurin osa tunturisuksia on muotoiltu tiimalasin malliseksi, eli suksi on jalan alta kärkeä ja kantaa kapeampi. Tämä niin kutsuttu sivuleikkaus auttaa kääntämään suksea alamäessä. Ei ole ihme, että Ruotsissa ja Norjassa tunturisukset ovat yleisin hiihtoväline latujen ulkopuolella. Naapurimaissamme on enemmän avotunturia kuin Suomessa, joten tunturisukset ovat nimensä mukaan parhaat vaellussukset jos mieli janoaa suurtuntureille.

Tunturisuksien pituus ja leveys

Tunturisuksia on eri pituisia ja levyisiä, yleensä mitat ovat välillä 170-210 cm ja kärjen leveys on 60-85 milliä. Tunturisuksien rakenteissa on malleittain huomattavia eroja, jotka tekevät harkinnan eri mallien välillä hankalammaksi. Käytännössä kapeampi suksi on parempi keväthangilla, leveämpi suksi kun olosuhteet ovat epävarmimmat aiemmin talvella tai halutaan myös harrastaa kevyttä telemark-laskettelua. Joissain tunturisuksissa on pitopohjien tai voidetaskun lisäksi paikka puolipitkälle pitokarvalle, joka on etenkin aloittelijalle helpoin valinta pidon lisäämisen osalta. Pitkiä pitokarvoja saattaa myös tarvita painavan ahkion kanssa.

Tunturi- ja telemark-sukset toimivat osittain ristiin. Erityisesti alamäkeen tai painavan ahkion vetoon tarkoitetut sukset ovat pääasiassa leveämpiä, niiden jalkavuus on matalampi ja kärki on pidemmältä matkalta käännetty valmiiksi pystyyn. Tällainen suksi ei ole yhtä tehokas kovalla hangella matkahiihtoon, mutta parhaillaan suksi toimii kelvollisesti laajemmissa olosuhteissa ja mahdollistaa myös alamäkinautinnon. Painavan ahkion kera suksella ei saavuteta kovin suurta hyötyä liikkumiseen muutenkaan. Jos hiihdät keveillä varusteilla, silloin suksen valintaan kannattaa erityisesti panostaa.

Telemark-sukset – Unohdettu norjalaiskeksintö uudessa nosteessa

Telemark-sukset ovat kenties monipuolisin, laajin ja hämmentävin suksikategoria. Kun toisille telemark-suksi tarkoittaa teräskanttista tunturisuksea, toisille sana on tuttu huolletuilla rinteillä laskettelusta, ja jollekulle mäkihypyn alastulona josta saa tyylipisteitä. Mitkä ihmeet ne telemark-sukset siis on, ja miksi hiihtovaeltajan tulisi tietää niistä?

Historiaa

Telemark juontaa juurensa Norjaan, jossa kehitettiin 1800-luvulla Telemarkin alueella silloin normaalia lyhemmät tiimalasin malliset sukset, joissa käytettiin tukevia kannantaussiteitä. Näinä aikoina hiihtoa alettiin ensimmäisiä kertoja harrastaa urheilun ja huvin vuoksi. Telemark-tyylin suksilla voitettiin monia kilpailuja ja laji kasvoi räjähdysmäisesti. Telemark sukset ja siteet mahdollistivat sekä hiihdon tasamaalla, että käännökset alamäessä tiimalasimallin sekä myöhemmin teräskanttien ansiosta. Telemark-käännökselle tunnuksenomaista on, että ylärinteen puoleinen kantapää irtoaa suksesta, ja polvi on koukistettuna alas käännöksessä.

Alppihiihdon yleistyttyä alamäkihiihdossa kantapäät lukittiin sukseen kiinni, sukset lyhenivät entisestään, monot vaihtui muoviin, ja Telemark lajina kuta kuinkin unohtui. Myöhemmin vapaalaskupiireissä herättiin telemarkin tuomiin etuihin nousuissa ja tyylikkäämmissä laskuissa, sekä keveyteen ja hiihtomukavuuteen pitkillä retkillä.

Telemark-sukset nykypäivänä

Nykyään telemark-suksia on käytännössä kahdenlaisia. Rinnekäyttöön tehtyjä jykevämpiä suksi-side-mono -yhdistelmiä, että kevyempiä maasto-olosuhteissa hiihtoon ja laskuun soveltuvia välineitä. Maastossa yleensä nähdään nahkaisin monoin ja ‘rotanloukuin’ tai BC-sitein hiihdettäviä tunturi- tai telemarksuksia. Joihinkin kannantaussiteisiin käy myös muoviset monot. Kehitetty on myös touring-siteitä, joissa käytetään telemark-muovimonoja. Näin on yleistynyt myös välimallin yhdistelmät, joissa sama suksi ja side voi toimia niin vaellushiihtoon nahkamonon kanssa, tai muovimonon kanssa haastavampaan alamäkeen. Yhä useampi vapaalaskija ja rinnehiihtäjä haluaa kokeilla vanhan ajan tyyliä, mutta toisaalta laji on edelleen marginaalinen. Välineitä rinnelaskuun Telemark-tyylillä saa vuokrattua suurimmissa hiihtokeskuksissa. Suosittelen varaamaan myös oppitunnin ja hankkimaan kirjallisuutta oppimisen tueksi.

Hiihtovaeltajan telemark-sukset

Hiihtovaeltajalle telemark-suksi on terminä ehkä hämmentävin siksi, että vanhempi hiihtovaelluskansa käyttää tätä nimitystä kaikista tunturisuksista. Nykypäivänä lähes puhtaasti telemark-sukseksi voidaan luokitella kärjestä noin yli 85mm leveät, tiimalasimallin sukset joissa on teräskantit. Telemark- ja vapaalaskusuksissa on usein kärjessä halkio pidempien nousukarvojen pikakiinnitykselle. Osa kapeammistakin tunturisuksista toimii toki myös telemark-laskuun, mutta häviävä osa vaeltajia on harjoitellut telemark-käännöksiä. Niistä saa kuitenkin oivaa lisää vaellusharrastukseen, erityisesti jos liikkuu mäkisemmissä maastoissa.

Esimerkiksi tunturisuksista Åsnes Nansen / Cecilie muistuttavat ominaisuuksiltaan perinteistä telemark-suksea. Åsnes Ingstad ja Fischer S-bound 98 taas ovat suosittuja suksia hiihtovaelluksille, mutta parhaimmillaan ne ovat osaavan laskijan jalassa. Ne eivät välttämättä ole parhaat vaellussukset sillä leveys ja matala jalkavuus syövät hiihtotahtia, mutta toisaalta ahkionvedossa ei muutenkaan mennä kovin lujaa, paremmasta pidosta on silloin hyötyä ja kotimaassa tunturialueellakin käydään monesti upottavamman lumen alueilla, jolloin lisäkantavuus leveydestä voi olla tarpeen. Telemark-sukset ovat hyvä valinta, jos haluat yhdistää käyttötarkoituksia samaan sukseen. Yleensä suksen pituuden kanssa joutuu tekemään kompromissin – valitako pidempi ja hiihdettävämpi/kelluttavampi suksi, vai lyhempi ja alamäessä leikkisämpi suksi.

Laskuominaisuudet ovat näissä suksissa pääpainona, jolloin tällaiset sukset ovat leikkisät alamäkeen, muutoin kohtuulliset hiihtää. Leveimmät telemark-sukset soveltuvat käytettäväksi vain muovimonon ja järeämmän telemark-siteen kanssa. Touring-siteillä voidaan hakea vapaalaskun vapautta pidemmälläkin laskuretkellä. Huolletuilla rinteillä ja haastavemmissa maastoissa käytettävät telemark-sukset ovat käytännössä alppihiihtosuksia joihin on asennettu jämerämmät telemark-siteet. 

Parhaiten tietoa Telemark-suksista löytyy TelemarkTalk -foorumilta.

Retkisukset – enemmän irti tunturiladuista!

Retkisukset poikkeavat tunturisuksista siten, että ne ovat vielä kapeimpia tunturisuksia hieman kapeampia, yleensä siis 60 mm tai alle kärjestä, mutta usein leveämmät kuin latusuksen 44 mm standardi. Retkisuksen side on monesti latuhiihtoon tarkoitettu side ja niihin sopivat monot. Joitain siteitä voi siirtää tarvittaessa eteenpäin paremman pidon saavuttamiseksi. Myös jämerämpiä BC-siteitä ja monoja voi käyttää retkisuksissa jos tekee usean päivän hiihtoretkiä erityisesti leveämmän mallisilla retkisuksilla.

Retkisukset ovat latusuksia leveämpiä sekä useimmissa retkisuksissa on osittaiset teräskantit. Teräskantit ovat yleensä 3/4 tai 2/3 pituisia, jotta suksen pehmeämpi kärki seuraa latu-uraa paremmin. Retkisuksia on myös kantittomina versioina, mutta yleensä juuri teräskantti ja hieman suurempi pinta-ala auttavat hiihtäjää eniten tunturiladulla. Kantti pitää jäisellä ja kovalla rinteellä paremmin, suksi on vakaampi myös röpelöiseksi jäätyneellä ladulla jonka huollosta on kulunut jonkin aikaa. 

Retkisukset mahdollistavat myös helpomman oikoreittien tai lyhyiden reitin ulkopuolisten seikkailujen tekemisen. Retkisukset voivat myös toimia päiväretkillä hankikannon aikaan keväällä. Tällaisia suksia ovat esimerkiksi Madshusin Fjelltech M44 ja M50. Raja tunturisuksiin on tässäkin kategoriassa liukuva. Retkisukset ovat parhaat vaellussukset kun hiihdetään lähinnä huolletulla tunturiladulla, esimerkiksi Saariselällä tai Hetta-Pallas -talvireitillä keväällä.

Metsästyssukset

Niin kutsutut metsästyssukset ovat välimuoto metsäsuksen ja liukulumikengän väliltä. Leveys on yleensä 10cm, ja pituus 180-200 cm. Kantopinta-alaa on suunnilleen saman verran kuin pidemmällä metsäsuksella, mutta sukset eivät kuitenkaan kanna aivan yhtä hyvin sillä pituus puuttuu. Tällaiset sukset on tarkoitettu erityisesti erittäin pusikkoiseen maastoon, johon käytännössä vain metsästäjillä tai metsäalan ammattilaisilla on tarvetta mennä. Vaeltaja kiertää pusikot kaukaa.

Metsästyssuksia on niin suomupohjaisia kuin karvapohjaisia. Niitä valmistavat esimerkiksi Peltonen ja Karski. Myös esimerkiksi Yoko ja Karhu -merkkisiä metsästyssuksia on valmistettu. Liukulumikenkien suosio parempine pitoineen ja lyhempine mittoineen lienee karsinut malleja markkinoilta. Metsästyssuksissa ei ole teräskantteja.

Eräsiteet vaellussuksiin

Vaellussuksien valinnassa olennaista on valita myös suksien kanssa toimivat siteet ja jalkineet. Lue seuraavaksi esittelyni eri eräsidevaihtoehdoista ja ohjeet eräsiteiden valintaan artikkelista: Paras side eräsuksiin – Näin valitset siteet vaellussuksiin

Löysitkö sopivan vaellussuksikategorian itsellesi? Kerro alle, millä välineillä hiihdät!

3 ajatusta aiheesta “Parhaat vaellussukset: Metsäsukset, tunturisukset vai muut sukset?”

  1. Millaista pohjaa ja pitoratkaisua suosit metsä- ja tunturisuksissa kun hiihdät rinkka selässä? Esimerkiksi tuollaisella pitkällä vaelluksella jossa olosuhteet vaihtelee suuresti.
    Ahkion kanssahan ne pitkät karvat lienee lähes aina se luontevin valinta, mutta rinkan kanssa tomivia vaihtoehtoja onkin sitten paljon enemmän ja kaikissa tietysti omat hyvät ja huonot puolensa.

    Hyvä blogi!

    1. Teemu Hartikainen

      Metsäsuksissa yleensä muovipohja+suomu on ollut vaivattomin ratkaisu, ja kaveriksi pitkät pitokarvat. Aikomuksissa olisi myös metsäsuksia testailla voideltavina, niiden käyttöaikaan ei kelit niin paljoa heittele kuin tunturisuksien. Voitelun pinta-ala vaan on aika suuri.

      Mutta sitä tässä vähän selvittämässä ollaan. Ahkion kanssa ylivoimaisesti helpoin on ollut puolikarvalliset tunturisukset, jotka muuten luistovoideltu. Jotkut tykkää suomuista tasaisella ja sitten haastavammassa lumessa tai nousuissa pitkät karvat, mut ite oon tykänny puolikarvojen kompromissia helpompana. Se toki vaatii että ahkion paino ei karkaa yli 35 kilon, tai suunnilleen.

      Rinkan kanssa taas voiteilla saa paljon enemmän irti. Toki siinä on sit se olosuhteiden vaihtelu, mut se ei oo iso vaiva. Puolikarvat on kevyt kantaa mukana. Tällä Norjan reissulla sit jännätään vaan että millon pakkaskelin voiteet kannattaa vaihtaa pehmeämpiin taikka liisteriin. Todennäköisimmin siinäkin välissä hiihdän hetken ensin noilla karvoilla, jos on hyvin vaihtelevaa.

      Tunturisuksissa suomua vastaan on sit sekin argumentti, et suomun päällä karva pysyy vähän huonommin, ja kosteus pääsee liimalle sitä kautta. Toki se on hyvä varavaihtoehto sit jos karvat kokonaan kuoriutuu tai ne ei meinaa pysyä kiinni. Pitovoiteet toimii varalla myös, mut sillon luistovoiteen sijaan tulisi pohjat olla kyllästetty kovalla pitovoiteella jotta niihin saa purkista lisäpitoa. Uhraus luistossa ei oo kovin kummonen jos näin tekee. Sileä pohja + karva on siinä mielessä hyvä vaihtoehto, että se mahdollistaa kehittymisen lajissa sitten kun alkaa tuntua, että karva jarruttaa liikaa.

      1. Itse hiihdän rinkka selässä ja tällä hetkellä olen päätynyt sekä metsä että tunturisuksissa sellaiseen ratkaisuun että olen jyrsinyt voideltaviin pohjiin upotukset pitokarvoille. 300cm järvisissä ne on 80cm pitkät ja 205 tunturisuksissa reilusti lyhyemmät.

        Metsäsuksissa tuo toimii todella hyvin, mutta ei täydellisesti tietenkään. Oikein hankalilla keleillä, siis pehmeässä lumessa ja mäkisessä maastossa pito saisi olla parempi ja tällöin pidän mukana kapeampia karvasuikaleita jotka laitan suksen kärjestä niihin upotettuihin karvoihin asti.

        Tunturisuksissa kokemukset ei ihan yhtä loisteliaita ole. Suksi pitäisi ainakin olla nykyistä jäykempi. Ja vaikka ne jarruttavatkin selkeästi vähemmän kuin pintaan liimattavat karvat niin silti hieman liikaa ja oikein jäisillä keleillä kuluvatkin suhteellisen nopeasti. Esim. meren jäällä jossa aika paljon hiihtelen kulutus on välillä kovaa. Sopivasti kun on uutta lunta kantohangen päällä niin silloin ne on kyllä nautinnolliset hiihtää.

        Olen myös päätynyt siihen että tunturisukset voideltavalla pohjalla ja mahdollisuudella käyttää pitokarvaa saattaa olla se paras ratkaisu vaikka siinä se pitopurkkien kanniskelu tuleekin mukana. Siis paras ratkaisu ainakin jos tarkoitus on hyvissä olosuhteissa maksimaalisen tehokkaasti edetä. Nuo sun sukset on mitoiltaan sellaiset että tekijämies pystyy vetämään luistelutyylilläkin jos olosuhteet on todella hyvät. Mitä muuten olet suksista tykännyt?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *