Norjan Halki Hiihtäen 2024 – Vaelluksen 1. viikko – Norge på Langs

Tervetuloa seuraamaan matkaani Norjan halki hiihtäen, Norjan Lindesnesistä kohti Nordkappia. Suomesta lähdin matkaan 22. tammikuuta 2024, ja lähtö vaellukselle tapahtui illalla 29. tammikuuta, noin kaksi viikkoa aiottua myöhemmin. Matkan alku viivästyi erinäisistä yleisistä järjestelysäädöistä sekä huonosti ajoittuneesta sairastumisesta.

Kaikesta huolimatta matkaan pääsin lähtemään, ja ensimmäinen viikko reittiä, eli tiekävely Lindesnesistä Bortelidiin onnistui kohtuullisen hyvin paikallisten tukemana. Kuvailen matkaani tarkemmin tässä artikkelissa, joten lue eteenpäin!

Kirjoitin aiemmin Norjan Halki Hiihtovaelluksen varusteista, joihin tässäkin kirjoituksessa viittaan. Lue siis myös aiempi varusteartikkelini: Varusteet talvivaellukselle – Norjan Halki Hiihtäen – Norge på Langs

Ristiriitaisia lähtötunnelmia

Matka kohti lähtöpaikkaa alkoi hieman erikoisissa merkeissä. Mukana kulki tuntemuksia laidasta laitaan. Unohdanko jotain, onko kaikki tehty? Aivan, ei ole. Kaikki varusteet ei tosiaan ole kasassa. Kuinka tässä näin pääsi käymään?

Lähden siis reissuun vielä ilman kaikkia varusteita, aivan täysin toisin kuin oli tarkoitus. Rinkkani kanssa kävi vähän hankalasti, että tilaus alkujaankin myöhästyi noin kuukaudella. Kun se saapui viikko alkuperäisen lähtöpäivän jälkeen ja huomasin sen liian pieneksi, nakersi se taas miestä. Eikö varustesäätö jo riittäisi? Ensin vaihtuu keitin, sitten muutama muu juttu ja nyt sitten se tärkein eli rinkka. Onneksi rinkantekijä oli joustava ja saatiin uusi tilaus heti vireille ja rinkka pikatoimitukseen.

Rinkan hakisin matkani varrelta Göteborgista, sillä sinne posti kulkee nopeammin kuin Helsinkiin. Samalla pääsisin tapaamaan matkalla Paoloa, johon tutustuin ensimmäisellä Vita Bandet -yritykselläni 2020. On ollut puhetta, josko hän tulisi taas jollekin pätkälle mukaan, kuten 2022 Vita Bandet-vaelluksellani Lapplandsledenin varrelle. Hyvää olisi myös saada viime hetken varustearviot ulkopuoliselta, niin ei ole liikaa tai liian vähää matkassa mukana.

Eli vaellukselle ilman rinkkaa. Tämähän alkaa hyvin. Pieni riski edelleen oli ettei rinkka sovi toivotusti, mutta volyymin pitäisi nyt olla kunnossa. Vaihdettiin päämateriaalia myös pakkasessa toimivammaksi ja parit soljet meni uusiksi. Takataskua laajennettiin hieman jotta kattilani löytäisi myös paikkansa. Kyllä se nyt saa luvan toimia, aina sen saa säädettyä jotenkin päällensä.

Sattui myös hyvin niin, että matkani varrella sovittiin ensimmäiselle huti menneelle rinkalle omistajanvaihdos. Otin hieman sen hinnasta takkiin, mutta tuotekehityksestä se on pieni tappio.

Matka Suomesta alkaa

Lähdin matkaan maa- ja meriteitse aiemmin aikomani lentomatkan sijaan. Nyt kun ei ollut mihin järkevästi varusteita pakata lentokonetta varten, oli helpompi vaihtoehto päätyä aiemmilla Ruotsin vaelluksilla hyväksi todettuun matkustusmuotoon. Norjaan tosin tulisi sitten vähän pidempi koukkaus Oslon kautta.

Etuna tässä on toki se, että ei ole riskiä matkatavaroiden viivästymisestä, hajoamisesta tai katoamisesta matkan aikana. Kun nyt on asiat vähän olleet levällään, oli hyvä tehdä tämä päätös.

Rinkan lisäksi törsäsin karttoihin. En fyysisiin paperikarttoihin vaikka ehkä pitäisi, vaan karttasovelluksiin. Sovelluksia on joka lähtöön, toiset kalliimpia toiset edullisempia. Joissain ominaisuudet hyvät joissain huonot. Harmikseni kävin läpi monta vähän vähemmän luotettavaa appia.

Päädyin lopulta kompromissina kokeilemistani parhaaseen sovellukseen, Norgeskart Outdoorsiin. Siinä on reitit ja kämpät näkysällä, paljon lisätietoja kuten rinnekaltevuudet ja menneet lumivyörytapahtumat, lumensyvyydet ja uusi lumi, ynnä muuta. Kartat saa tilauksella ladattua puhelimeen. Hidas prosessi eikä muutenkaan nopein sovellus, mutta tässä oli myös ihan kelvollinen reittisuunnittelu/mittatyökalu. Reitit näyttäytyy näytöllä vaan välillä vähän satunnaisesti. No, menköön nyt tällä. Sama pikkuvika oli muissakin alustoissa. Mutta kai on olemassa joku ”The karttasovellus” Norjaan?

Kun rinkka saapuu, saan pakkailtua kamppeet ja laitettua viimeisetkin asiat järjestykseen. Siirtymä pelipaikoille oli kohtalaisen selkeä, pitää kyllä joku majoitus vielä matkalle hankkia. Melko keliäkin on ollut, sillä pakkaset muuttui loskamyrskyksi. Sinällään olen ihan tyytyväinen, että reissuunlähtö tapahtuu usean viikon myöhässä. Olisin ollut muuten Hardangerviddalla jumissa räntämyräkässä monta päivää.

Layover Helsingissä

Helsingissä hutiostosrinkkani sai tosiaan uuden omistajan, mikä oli aikamoinen helpotus reissubudjettiin. Toivottavasti rinkka pääsee hyvään käyttöön. Käytiin Helsingissä jatkoyhteyttä odotellessani Mahmoudin kanssa kahvilla, viime kerrasta olikin jo noin vuosi aikaa, sillä välissä oli myös eräs Pacific Crest Trailin pitkä seitsemän kuukautta kestänyt vaellus. Täytyisi kyllä taas johonkin väliin keksiä yhteistä reissua. Hieman kerkesin jo nostalgisoimaan edellistä Kolinpolun talvikeikkaa, sillä mikäli ensimmäinen rinkkani olisi tullut ajoissa sellaisena kuin sen halusin, niin olisin vielä käynyt Herajärven kierroksella sitä testaamassa ennen Norjaan lähtöä.

Ahvenlammen rannassa Kolinpolulla

Helsingistä jatkoin junalla Turkuun ja menin laivalle yötä. Jotenkin on huvittavaa, että olen kolme kertaa jo kulkenut samaa reittiä myöten pitkille reissuilleni Ruotsissa. Nyt sentään Tukholman rautatieasemalta matka olisi etelää kohti, eikä pohjoista päin.

Göteborgin välipysähdys

Göteborgissa vietin yhteensä kolme yötä. Pääsin tutustumaan myös Paolon tyttöystävään ja heidän kahteen, suloiseen mutta persoonalliseen kissaansa. Sain olla hieman varovainen, minne varusteitani jätän, sillä toinen kissoista nakersi mielellään kaikenlaisia nauhanpätkiä, ja toinen oli kuulemma iskenyt hampaansa yleensä kovempiin muoviosiin kuten rinkan säätösolkiin.

Oli hauska tavata taas ystävää, joka on hiihtänyt saman reissun Ruotsissa. Teemme asioita hieman eri tyylillä ja eri tahtiin, mutta sama into lajia kohtaan kummallakin on. Nörtteilimme varusteista ja jaoimme viime vuoden vaelluskokemuksia. Pääsin näkemään erikoistilattuja varusteita ja hänen itse työstämiään välineitä.

Myös muut harrastukset olivat pinnalla sisustuksessa. En aiemmin ollut käynyt Paolon luona, joten oli hienoa nähdä keskiaikaisia haarniskoja, miekkoja ja muuta. Kyllä laittoi perspektiiviin, millaista touhu on joskus ollut. Pelkkä haarniskan kypärä painoi saman verran kuin varusteeni pitkälle hiihtovaellukselle. Haarniska ja muut ’työkalut’ eivät olleet siis antiikkisia, vaan ne oli vartavasten valmistettu keskiaikaista miekkailua varten. Sai aika todella kovaa mäiskäistä miekalla, ennen kuin se tuntui kypärän läpi. Koko haarniska painoi liki 30 kiloa. Paolo oli treenannut oikein urakalla, jotta pystyisi seuraavissa kisoissa pärjäämään paremmin kestävyydellä ja ketteryydellä. Onneksi ei tarvitse tällaisissa välineissä marssia. Mutta joskus on marssittu.

Kohti Kristiansandia

Matka Oslon kautta oli ihan siedettävä, vaikka reilu kymmenen tuntia olikin matkaa. Ostin junaliput, koska jostain syystä PCT:n aikana aloin kärsiä pahasta matkapahoinvoinnista. Kuinka ollakaan, Osloon saapuessani sain tekstiviestillä ilmoituksen, että jälkimmäinen vuoro oli vaihdettu bussiin teknisen ongelman vuoksi. Oooh boy, ajattelin. Enpä tiennyt, että tuo matkan loppupuolisko olisi vielä ajatusta piinaavampi. Edessä olisi liki viisi tuntia bussissa. Tottakai bussissa on noin pitkällä matkalla vessa? Vaan eipä ollut. Bussikuski päästeli matkan pysähdyksettä loppuun saakka. Ei pidetty vessataukojakaan, vaikka kierrettiin huoltoasemien kautta muutamalta pysäkiltä.

Matka meni melkoiseksi pidättelyksi, eikä asiaan auttanut sekään, että olin aiempana päivänä ilmeisesti nauttinut jotain laktoosipitoista. Aamun junavuoron aikana meinasi jo jännittää, tuleeko yllätyksiä. Ylläri jo yhden ilmanpäästön yhteydessä kävi liian lähellä. Lopulta onnistuin kuin onnistuin vielä säilyttämään sivistyneisyyteni matkan ajan.

Päästessäni Kristiansandiin peseydyin, kävin kaupasta evästä ja rupesin valmistelemaan seuraavaa päivää. Matka kävisi Kristiansandista Vigelandin kautta Lindesnesiin, josta aloittaisin matkanteon jalkaisin lauantaina. Bussi saapuu kolmen kilometrin päähän lähtöpaikalta vasta kello kolme päivällä, enkä haluaisi välttämättä hämärissä käydä aloittamassa matkaani Norjan halki hiihtäen. Tai no alkuun jalkaisin. Olisi fiksumpi vuokrata mökki ja lähteä vasta aamulla liikkeelle.

Sairastuminen väärään aikaan

Toiset oli kohtalon koukerot. Samana iltana kuin saavuin Kristiansandiin, alkoi kurkkua kivistää toden teolla. Olin jo aiemmin matkan aikana hieman tunnustellut paineen tuntua poskipäillä, mutta en vielä ollut osannut yhdistää sitä alkavaan tautiin. Minkä lie flunssan sitten matkalta sainkaan. On tainnut tulla oltua liian paljon eristyksissä yhteiskunnasta, kun vastustuskykyä lenssulle ei ollut. Vaellus Norjan halki hiihtäen saisi siis lykkääntyä jälleen.

Soittelin sitten matkavakuutuksen matkapalvelun kautta itseni lääkäriin seuraavaksi aamuksi. Veri- ja koronatestien jälkeen todennäköiseksi syyksi rajattiin jonkinlainen virustauti. Kurkkuni on kipeä ja räkää ja klimppiä syntyy kurkkuun oikein urakalla. Päätä kivistää ja paine tuntuu naamalla. 5-7 päivää pitäisi kuulemma olla tyypillinen kesto. Jää nähtäväksi. Seurasi neljä päivää sisätiloissa samassa hotellissa johon olin alunperin saapunut.

Tuli maanantai, ja matkaan pitäisi lähteä, vakuutus kun ei enää yöpymistä korvaisi. Sama mennä lähemmäs lähtöpaikkaa mökkeilemään jos ei muuta. Vastaavan taudin jälkimainingeissa tuli PCT:llakin viikon sairastettua lähdettyä taas maastoon, niin mitä olisi parikymmentä kilometriä päivässä tietä pitkin, välillä kaupan kautta? Ei se mukavaa ole, mutta toisaalta ei tämä tauti tästä sen nopeammin ole ohi menossa. Tulehdusarvot ja kaikki oli kohdallaan, niin ei sinänsä pitäisi olla sen kummempi juttu. Kuumetta ei myöskään ole. Taidan aloittaa puolikkaalla päivällä.

Matka Lindesnesin majakalle

No ei mennyt niinkuin Strömsösä. Bussimatkalla piinasi taas sama matkapahoinvointi, eikä mutkitteleva tie auttanut asiaan. Katsoin varmaan karttaa vähän väärin ja keskityin vatsani sisällön alhaalla pidättelemiseen. Lopulta kävi ilmi, että olin jo matkannut vaihtoyhteyteni ohi. Loistavaa, ajattelin. Seuraava bussi menisi seuraavan päivän illalla. Oma oli mokani, mutta bussikuski kuitenkin järjesti niin, että kerkeäisin toisella jatkoyhteydellä aika lähelle lähtöpaikkaa. Oli kyseessä eri bussivuoro eri suunnasta jota en ollut osannut huomioida! Eli ei hätiä mitiä, Spangereidiin asti pääsisin kyllä. Siitä olisi 11km lähtöpaikkaan.

Matkalla kuitenkin selvisi, että vielä illemmalla olisi yksi ylimääräinen vuoro 3km päähän Lindesnesistä. Hyppäsin sen kummemmin ajattelematta kyytiin. Kerkeäisin majakalle vielä ennen pimeäntuloa! Pääsinkin hyvään aikaan paikalle, suksia en tosin vielä reppuun jaksanut sitoa kiinni. Illan tullen kävi majakalla myös kaksi pariskuntaa, joista toinen otti minulle lähtökuvan ja myöhemmin vielä ohittaessaan tarjosi huomioliivin rinkkani päälle heijastimieni lisäksi. Kiitin huolehtimisesta ja jatkoin jalkaisin takaisin Spangereidiin, jossa kirjauduin paikalliseen hotelliin ihan terveyssyistä. 20 km kävely ottikin yllättävän koville. Varsinainen hiihtovaellus Norjan halki alkaisi vasta myöhemmin, nyt kun sateet sulatti ennätyslumet ennätysajassa. Aikomani mökkimajoitus Lindesnesissä ei myöskään ollut auki, joten ensimmäisestä päivästä tuli hieman aiottua pidempi.

Lindesnes fyr, rakennettu 1915. Paikalla on ollut majakka vuodesta 1656 lähtien.

Tiekävely alkaa, hiihtoon vielä aikaa

Seuraavat päivät oli sateentäyteisiä. Pakkasin varusteeni niin vesitiiviisti kuin pystyin tärkeimmiltä osin. Tulisi myös kokeiltua rinkan vedenhylkivyyttä tässä kelissä. Eikun lenkkarit jalkaan, parit sukat päällekkäin ja matkaan sadehame hulmuten. Sukset toimisivat purjeena rinkkaan kiinnitettynä.

Sukset reppuun sidottuna, huomioliivi repun päällä.

Koska alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin lähtenyt kävelemään aiemmin jolloin maa olisi ihan loskan peitossa, otin mukaani normaaleja sukkia. Yleensä vaelluksilla käytän varvassukkia ehkäisemään hiertymiä varpaissa. No, minulla ei ollut varvassukkia mukana, menin sillä mitä on. Jatkuva kosteus, kovalla pohjalla kävely ja lenkkareihin tottuminen painon alla tekivät matkasta haastavan. Eikä aikaakaan, kun varpaiden ja päkiän välissä komeili kivuliaat rakot.

Rakkojen ja köhän vuoksi päätin heti alkuun, että aion alkumatkasta pyrkiä sisätiloihin nukkumaan niin usein kuin mahdollista. Lyngdalissa varasin AirBnB:n, samoin Snartemossa. Snartemon hosti olikin suomalainen Katja, jolla oli aiempaa kokemusta pitkänmatkan kulkijoista talvella.

Vuokramökki Snartemossa

Pääsin seuraavana päivänä tutustumaan alueen historiaan ja lähiympäristöön. Merkittävin historia paikallisesti tuntui olevan kansainvaellusajat, jolloin alueelle oli päätynyt paljon artefakteja antiikin Roomasta. Tingvatnia pidetään myös norjalaisen demokratian esiasteen syntymäkehtona.

Pääsin seuraamaan jännitysnäytelmää, sillä museoon oli suunniteltu useamman vuoden ajan isompaa näyttelyä, ja rahoituksesta päätettäisiin samana päivänä. Illalla Katjan puhelimeen kilahtikin viesti, että rahoitus toteutuu. Ensi vuonna siis historiasta kiinnostuneen norjanmatkaajan kannattaa poiketa paikalle.

Lähdin Norjaan, päädyin suomalaisten hoteisiin

Katja auttoi minua paljon. Sain käytyä kaupassa, nostettua mukaan myös käteistä naapurikylän automaatista, ja järjestettyä yöpaikat tuleville päiville. Kun sääennuste näytti jatkuvan erittäin epävakaana, alkoi mieleeni hiipiä ajatus, että ehkei ole järkevin ajoitus lähteä 33m/s myrskyyn vuorille kapeilla suksilla hieman vielä toipilaana.

Kun toinen paikallinen suomalainen Satu vastasi Katjan kyselyyn, vaihtui suunta aiotusta Ljoslandista Bortelidiin, josta pääsisi myös helposti jatkamaan vuorille sään seljetessä. Lähdin kävelemään Åseralia kohti, ja Satun mies Carl tuli jossain kohtaa noukkimaan minut kyytiinsä. He pitävät leirintäaluetta kunnan toisella laidalla, ja tarjosivat talvikelpoisen mökkimajoituksen myrskyjen yli leirintäalueellaan. Pääsin myös ensimmäistä kertaa elämässäni tynnyrisaunaa kokeilemaan. Toivottivat muutkin norjanmatkaajat tervetulleiksi!

Sään olisi määrä hellittää maanantai-aamuna. Pääsin jälleen käymään kaupassa, tällä kertaa mukaan lähti viikon tarpeet. Pienen kaupan valikoimasta löytyi kuin löytyikin kaikki tarpeellinen, aamupalat tosin vaihtui puuron sijaan granolaan sillä puuropusseja en löytänyt.

Käytiin Carlin kanssa ajelemassa kylän ympäristössä katsomassa paikkoja matkan jatkamiseen ja samalla hoitamassa asioita muutamalla mökillä. Heillä on Åseralin kunnassa ja Agderin alueella noin 70 mökkiä vuokrattavana edullisemman leirintäalueen lisäksi. Melkoisen kiireistä puuhaa pyörittää isoa operaatiota! Maisemat alueella ovat kyllä hienot ja jylhät, latuja piisaa sekä keskellä myös laskettelukeskus. Kesällä on paljon vaellusreittejä.

Matka jatkuu suksilla!

Matkaa kartalla on takana noin 120 kilometriä. Tästä jäi noin päivän kävelyt kävelemättä, kun en voinut vastustaa kutsua saunaan. Seuraavina päivinä se ei olisi ollut asiakkaan vuoksi mahdollinen, joten päätin tarttua tilaisuuteen. Tänne muutenkin tultiin hiihtämään, ja tiekävelyä on tullut tähän päivään asti jo ihan riittämiin harrastettua. En ole varsinainen ’puristi’ pitkillä reissuilla, joten en ruukaa sanoa ei jos mielenkiintoisia mahdollisuuksia eteen tulee. Käytännöllisyys edellä niin varusteiden kuin logistiikan osalta. Loppumatka tietysti on tarkoitus käyttää suksilla sivakoiden, nyt kun se kelin ja fyysisen voinnin puolesta on mahdollista.

Maanantai-aamuna 5. päivä lähtisin jatkamaan tuntureiden yli. Lunta on tullut melkoisesti, mutta Gaukhei on kuuleman mukaan suosittu päiväretkikohde ja sinne menisi merkitty reitti. Matka jatkuu kohti Haukeliseterin tunturikeskusta paremmassa säässä. Odotettu matkan pituus on noin 170 kilometriä, johon aion käyttää noin seitsemän päivää.

Toivottavasti lumiolosuhteet muuttuvat helpommiksi, tai saatan joutua valitsemaan toisen reitin Hovdenin kautta. Pakkasta olisi ainakin luvassa mukavat 3-10 astetta. Jonkin verran uutta lunta matkalla pitäisi myös tulla. Jos huono keli yllättää, niin tarvittaessa matkalla on melkeinpä jokaiselle päivälle tupa jota käyttää majoittautumiseen. Mutta nyt se tärkein, eli suksille!

Haluatko ilmoituksen uusista julkaisuista sähköpostiisi? Tilaa ilmoitus sivupalkissa tai etusivulla olevan tilauskentän kautta. Mobiilissa skrollaa alas päin kunnes näet tilauskentän.

Reissussa mukana:

2 ajatusta aiheesta “Norjan Halki Hiihtäen 2024 – Vaelluksen 1. viikko – Norge på Langs”

  1. Mahtava reissu sinulla! Itse olen Norjassa käyttänyt UT-karttasovellusta. Se on ilmainen ja minulle on tärkeää, että siinä saa ladattua offline-karttoja puhelimeensa. On reitit ja tuvat, mutta ei varmaan tuoreita lumivyöryjä tai lumensyvyyksiä.

    No, UT on sinulle varmaan tuttu ja olet vertaillut Norgeskart Outdoorsin paremmaksi. 🙂 Minulle Norgeskart.no on selainkäytössä tuttu, mutta tuo sovellus ei taidakaan liittyä Norgeskart.no:hon? Joo, eli en ole käyttänyt, joten en osaa verrata.

    1. Teemu Hartikainen

      Kiitos, melkoinen reissun alkupätkä onkin ollut. Ihan piakkoin tulee tarinat ensimmäiseltä hiihtopätkältä luettavaksi

      Muistaakseni tuossa ut.no sovelluksessa oli se, että ladattava kartan alue oli valittava tosi pieneksi. Näin pitkällä reissulla kun mennään isolla alueella, latailu kävi turhauttavaksi. Toki reitit tossa paremmin näkyy

      Norgeskartin kanssa tosiaan ei mitään tekemistä mun sovelluksella nyt, siinä sama homma et ladattava alue valittava tosi pieneksi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *