Varusteet talvivaellukselle – Norjan Halki Hiihtäen – Norge på Langs

Varusteet talvivaellukselle on syytä valita tarkoin, sillä niistä loppupeleissä riippuu matkan mielekkyys, turvallisuus ja tehokkuus. Varustekokonaisuuden suunnittelu kolme kuukautta kestävälle hiihtovaellukselle ei ole mikään aivan pieni urakka. Vaikka minulla on jo suurin osa varusteista olemassa, on aina silti jotain muutettavaa suunnitelmassa. Toimintatavat muuttuvat, mieltymykset elävät ja uusia innovaatioita tulee markkinoille. Lisäksi Rinkka & Pulkka -blogin myötä halusin kokeilla uusia vaihtoehtoja nykyisille varusteilleni. Näin voin antaa vertauksia ja tarkempia kokemuksia varusteista ja varustekategorioista.

Tässä artikkelissa esittelen varusteet talvivaellukselle Norjan halki, ja nostan esiin ajatteluani sekä kuinka kyseisiin varusteisiin olen päätynyt. Esittelen tukijoilta saamiani varusteita, lempivarusteitani sekä erikoisuuksia varusteissani. Artikkelin lopusta löytyy myös täydellinen pakkauslistani Norjan Halki -hiihtovaellukselle.

Mikä on Norge på Langs ja kuinka päädyin suunnittelemaan sen vaeltamista talvella? Lue myös ensimmäinen suunnitteluartikkelini!

Rinkka vai pulkka hiihtovaellukselle?

Varustesuunnittelu Norjan halki hiihdolle on ollut varsinainen prosessi. Käytännössä varustesuunnittelu ja idean testaaminen rinkka selässä hiihdosta alkoi jo paljon ennen Vita Bandet-hiihtovaellustani 2021. Ensimmäisen vaellusyrityksen jälkeen valintojani pohtiessa koin pääseväni varusteiden osalta talvellakin sen verran kevyeen kokonaisuuteen, että rinkkaa kannattaisi testata pulkan sijaan. Tavoitteena oli saavuttaa enemmän ketteryyttä, tehokkaampaa hiihtoa sekä vähentää logistiikkaa siirtymillä. 

Ruotsiin lähdin toisen kerran 2022 rinkka selässä ahkion sijaan, ja kokonaisuus toimi varsin hyvin 1300 km mittaisella hiihtovaelluksella. Pieniä muutoksia jäin kuitenkin kaipaamaan ja opin paljon erityisesti hiihtovälineiden merkityksestä liikkumisen tehokkuuteen. Norjan halki hiihtoa varten halusin kasata vielä tarkoitustaan palvelevamman välinekokonaisuuden, mutta Ruotsista opittuna halusin mukaan myös hieman enemmän mukavuutta. Lisäksi mukaan lähtisi taltioimista varten enemmän elektroniikkaa.

Totesin Vita Bandet-hiihdoillani, että rinkassa ja pulkassa on kummassakin puolensa. Rinkkaan tottuminen kestää pari viikkoa, kun ahkioon muutama hassu päivä. Rinkassa on paljon rajoitetumpi pakkaustilavuus ja varusteiden painoon joutuu erityisesti laittamaan ajatusta. Rinkka selässä sitten toisaalta pääsee mutkittelemaan maastossa minkään estämättä, saa enemmän vauhtia ja kontrollia alamäessä, sekä enemmän pitoa ylämäessä. Matka julkisilla on myös huomattavasti helpompi.

Olen testaillut useita eri rinkkoja 55-70 litran koossa. Valmiista malleista harva sopi itselleni, lähinnä liian pitkien lantiovöiden vuoksi. Päädyin tilaamaan rinkan kustomoituna tarpeisiini Blind Banana Bagsilta Tanskasta. Sain käytännössä kaikki toiveeni läpi, sellaisetkin vaihtoehdot joita verkkosivuilla ei ole valittavana. Rinkan tilavuudeksi tuli 69 litraa päätaskuun, ja sivu- sekä takataskut lisäksi noin 15 litraa. Painoa rinkalla on vajaa kilo, ja sillä tarpeen tullen pystyy kantamaan useita kymmeniä kiloja. Pääasiassa varusteeni painavat korkeimmillaan noin 15 kiloa 5-6 päivän täydennysvälillä. Kapasiteettia on tarvittaessa kantaa enemmänkin.

Varusteet talvivaellukselle ja niiden paino

Kuinka paljon varusteet talvivaellukselle painaa, korreloi suoraan siihen, kuinka mukavaa vaelluksella on. Erityisesti talvella kun varusteita on enemmän mukana, on tärkeää kiinnittää huomiota mitä mukaansa ottaa. Erityisen pitkällä hiihtovaelluksella varusteiden paino vaikuttaa myös turvallisuuteen, sillä liian raskaan varustuksen kanssa liikutaan suurempi osa ajasta väsyneenä, jolloin taas vahingot ovat yleisempiä. Lisäksi vaikkapa horjahtamisen seurauksia voi pienentää vähentämällä painoa, joka kaatuu tonttiin.

Kokonaisrasitus on hyvin pitkälle kiinni varusteista ja rasitusvammoja voi ehkäistä vähentämällä kannettua taakkaa. Kevyempi paino myös mahdollistaa vaivattomamman tai nopeamman etenemisen niin halutessaan. Varusteet talvivaellukselle kannattaa siis myös valita kevyeksi. Samalla tulee karsittua turhia varusteita ja suoraviivaistettua toimintaa, mikä myös tekee aikaa kaikelle muulle.

Suunnittelun lähtökohtana rinkan painon osalta pidin, että haluan osua noin 7-9 kilon väliin rinkan peruspainossa eli vain varusteiden painon osalta. Muonaa ja polttoaineita olisi noin kilo per päivä. Tiesin jo Ruotsin kokemuksesta, että hieman lisäpainoa joutuisin joissain välineissä kuten makuupussissa ottamaan mukaan lisäuntuvien muodossa, joten tehtävä ei olisi helppo. Kuten Ruotsissakin, tälläkin kertaa on ajatuksena lähteä matkaan hieman järeämmällä varustuksella, ja kevääseen kääntyessä hieman pyrkiä keventämään taakkaa kun olosuhteiden puolesta toleranssit kasvaisivat.

Lopulta päädyin juuri ja juuri hipomaan yhdeksän kilon rajaa, johon olen ihan tyytyväinen. Olen myös muilta reitin hiihtäneiltä kuullut, että suurin osa öistä olisi hyvinkin mahdollista nukkua tuvissa ja ruoka laittaa tupien kaasukeittimillä, mikä voi lisäksi keventää kannettua taakkaa. Haluan kuitenkin pitää enemmän ja mukavammin vapautta valita leiripaikkani kunnes pääsen rutiiniin, joten varaudun normaalisti pärjäämään kovissa tuulissa ja alle kolmenkymmenen asteen pakkasissa mukavasti telttamajoituksessa.

Olen aiemmilta talvivaelluksiltani kokenut, että rinkan ylittäessä 20 kilon rajaa alkaa hiihto mennä jo suhteellisen epämukavaksi ja kuormittavaksi. Onneksi näin painavaksi rinkkaa joutuu harvoin pakkaamaan. 20 kiloa pitäisi sisällään 11 päivän tarpeet tällä varustuksella.

Norge på Langs – reitin tuomat erityispiirteet

Matkan alussa tulee todennäköisesti olemaan myös useiden päivien kävelymatka korkeammalle vuoristoon. Mukaan lähtisi heijastimia tiekävelyä turvaamaan, sekä lähes loppuun kulutetut vaelluslenkkarit. Ne voisin sitten jättää jätekeräykseen kun pääsen suksien päälle. Tukena minulla ei ole kotijoukkoja kuten monella paikallisella, joten kannan sukset ja monot mukanani sen sijaan että saisin etukäteen vietyä niitä pohjoisemmas odottamaan.

Onneksi matkalla on useampi kauppa, eikä alkuun ole tarve kantaa suurta määrää muonaa. Alkumatkasta on myös hyvin paljon joustoa reittivalinnoissa, sillä etukäteen on hankala tietää missä olosuhteet ovat suotuisat. Ajattelin hyödyntää paikallisten tietämystä, ja pitää isossa kaavassa reitin joustavana. Lähtökohtana pidän, että haluan kuitenkin käyttää erämaisempia reittejä siellä missä mahdollista.

Veden määrä talvivaelluksella

Repun karannutta painoa sain aiempaan verrattuna kompensoitua aika paljon myös vähentämällä kannettua vesitaakkaa. Siinä missä aiemmin mukana kulki ruokatermos, termos ja kaksi litran kokoista vesipulloa, nyt mukana on tehostetummin vain yksi kevyt 900 ml termari ja kaksi puolen litran pulloa. Elektrolyyteistä huolen pitäen pärjään vähemmällä vesimäärällä, ja termarista saan jatkettua vesipullojen sisältöä kuumaan veteen lunta sekoittamalla jos luonnonvettä ei löydy. Puolet termoksen sisällöstä menee lounaan valmistamiseen. 

Käytän aluskerrastoni päällä ja muiden kerrastojen alla lanseeraamaani “pulloliiviä”, jossa vesipullot pysyvät sulana ja lähellä helposti käytettävissä. Löysin viimein riittävän matalaprofiilisen juoksuliivin, jonka saa myös yöksi helposti pois päältä vetoketjun ansiosta. Liivissä voi kantaa myös muuta pikkutavaraa ja vaikka puhelinta ja akkuja. Vesipulloiksi valikoituu suurella suuaukolla varustetut Nalgene Ultralight-pullot, tai tasapohjaiset ja punakorkkiset Plastex-pakastepullot.

Toisessa pullossa teen aamulla elektrolyyttijuoman, toisessa kulkee vettä. Pullot kestävät myös kuumia lämpötiloja, joten niitä voi tarvittaessa käyttää monojen kuivaamiseen tai vaikka kuumavesipulloina makuupussissa. Kylmän kangistamiin aamuihin tulee myös ihmeellisen paljon lisävirtaa, kun takin alla lämmittää pari pulloa lämmintä vettä.

Varusteet talvivaelluksella – hiihtovälineiden valinta

Hiihtovälineissä paino ei ole kaikki kaikessa tehokkuutta tavoitellessa. Suksen ominaisuuksilla on aika paljon enemmän tekemistä sen kanssa, miten vaivattomasti matka taittuu. Pyrin toki silti valikoimaan välineeni kevyeksi, sillä vähempi paino auttaa jaksamaan paremmin.

Valitsin Åsnes Mountain Race 48-tunturisukset, sillä ne ovat kevyet, mahtuvat halutessa latuun, ne ovat jäykät ja tehokkaat hiihtää. Valitsin tällä kertaa voideltavat sukset tehokkaamman hiihdon toivossa. Sukset hankin erikoistilauksena, sillä tätä mallia ei ollut yhdenkään kotimaisen suksifirman varastossa.

Mukaan lähtee muutama pakkaskelin purkkivoide, ja vaihtelevissa olosuhteissa tai pidemmissä ylämäissä voin käyttää Åsnes X-skin puolikkaita nousukarvoja. Keväämmäksi vaihtuessa vaihdan voitelutaktiikkaa kenties hieman lämpötiloihin ja lumen rakenteeseen sopivammaksi.

Pakkaskeli olisi sinällään alkuun helpompi, koska sinisen voiteen päälle voi vielä laittaa puolikarvan, mutta tätä pehmeämpien voiteiden päälle ei mielellään. Pakkaskelit toisaalta eivät ole mitenkään taattuja. Taivaalta voi tulla vettä, räntää tai vaikka jäätävää sadetta tammikuussakin. Karvan mukana pitäminen helpottaa voitelu-urakkaa. Jossain kohtaa on vaihdos tehtävä joko pehmeille voiteille tai liisterille, tai käytettävä karvaa ja luistovoiteita. Tarkoitus on vähän etsiä sitä järkevintä taktiikkaa, sillä en ole aiemmin ollut mikään himovoitelija.

Siteet ja monot

Siteet ja monot valikoin keveyden ja paremman kontrollin puolesta uusiin Rottefella Xplore-siteisiin. Siteistä on viime vuosina jo riittämiin kokemusta muilta pitkän matkan hiihtäjiltä, joten luotto systeemiin on kohtuullinen, vaikka joitain ongelmia onkin yksittäistapauksissa havaittu.

Hiihtokokemus ja kontrolli ovat Xplore-siteellä huomattavasti paremmat kuin NNN BC-siteissä. Lisäksi uudelle sidesysteemille on alkanut ilmestyä edistyneempiä monoja. Valikoin matkaan kevyet ja jäykät Alpina Pioneer Tech-monot, jotka juuri julkaistiin tälle talvea. Ne painavat vain 675 grammaa per mono koossa 42!

Varalla minulla on saman valmistajan Pioneer Pro-monot, jotka alunperin aioin ottaa matkaan mukaan, kunnes Tech tuli markkinoille. Näin pitkällä vaelluksella ei koskaan tiedä, milloin välineet alkavat kulua puhki. Eri BC-monoista on kokemukseni ja asiaa tutkittuani saanut noin 1500-3000km. Joitain poikkeuksia on ollut. Saa nähdä, mihin asti nämä hiihtokengät kuljettavat. Kengännauhat todennäköisesti taas hajoavat ensin.

Sauvat

Suksisauvat aiheuttivat kenties eniten päänvaivaa hiihtovälineiden valintaa tehdessä. Halusin kevyet sauvat jotta hiihto olisi tehokkaampaa, mutta halusin myös hankeen sopivat sauvat. Tosiasia kuitenkin oletuksena on, että se missä pystyn kapeilla suksillani hiihtämään, ei välttämättä kaipaisi hankisompia. Kestävyyshuolet ja sauvojen pituusvalinta osoittautui kuitenkin isoimmaksi ongelmaksi.

Kun tilasin sauvoja, huomasin pian ettei ilmoitetut pituudet pitäneet aina paikkaansa. Kokeilin useaa eri mallia latusauvoja ja hankisauvoja, sekä näistä useita pituuksia. Päädyin lopulta lähes tuttuun malliin, Swix Mountain Extreme 155 cm (151 cm) pituisena. Ajattelin, että on parempi alkuun lähteä hieman jämerämmällä sauvalla liikkeelle ja myöhemmin halutessa vaihtaa latusauvaan, kun lumi kovettuu kevääseen kääntyessä. Koskaan ei myöskään tiedä, missä vaiheessa sauvat onnistuu hajottamaan, joten vaihto voi senkin puolesta tulla jossain välissä vastaan.

Kevyet varusteet talvivaellukselle – miten majoitun?

Majoitusvälineet aiheuttivat hieman päänvaivaa. Yliajattelenko? Ehkä. Haluanko tehdä asiat kunnolla? Kyllä. Haluanko mukaan varman systeemin? Kyllä. Otanko sellaisen mukaan? En, koska haluan kokeilla uutta. Hienoa ajatystyötä. Toivotaan, ettei tämä kostaudu.

Alunperin oli tarkoitus lähteä matkaan aiemmin käyttämälläni varustekokonaisuudella, mutta erityisesti Rinkka ja Pulkka -blogin syntymisen myötä halusin kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, jotka ovat myös helpommin saatavilla. Katson kuitenkin kokonaisuuden toimivaksi ja varavaihtoehtoja on lähes välittömästi käsillä.

Makuupussi

Makuupussiksi hankin Cumulus Teneqa 1000:n, joka on seitsemän astetta lämpimämpi kuin aiempi talvimakuupussini. Vita Bandetia hiihtäessäni koin joinain öinä ja etenkin vaelluksen loppupuolella, että makuupussini ei meinannut riittää. Tästä tein helpon päätelmän, että tarvitsen lämpimämmän pussin, etenkin koska matka tulee olemaan noin tuplat edelliseen nähden.

Mitä en ottanut huomioon on, että Norjassa tupia olisi huomattavasti enemmän ainakin etelässä. Saatan katua valintaani, jos päädyn sään takia sisätiloihin joka yö. Silti, makuupussini on keveimmästä mahdollisesta päästä. Keväämmällä saatan vaihtaa ohuempaan pussiin jos siltä olosuhteet vaikuttavat. Makuupussi pakkautuu kompressiosäkkiin, jolla säästän tilaa rinkasta. Se on myös vettä hetkellisesti pitävä, jos vaikka hulahtaisin jäistä läpi.

Makuualustat

Makuupussin kaverina toimii tuttu Thermarest Neoair Xtherm Large -makuualusta. Harkitsin tuovani mukanani Yhdysvalloista siellä jo ilmestyneen Nemo Tensor Extreme Conditions -makuualustan, mutta en varsinaisesti halunnut ottaa riskiä uudesta varusteesta, ja minulla jo oli makuualusta kotona olemassa.

Olin Xthermiäni kuitenkin sen saamisesta asti hieman ihmetellyt, kun se jonkin verran vajui yön aikana. Olin liittänyt tämän lämpötilanvaihteluihin. Päätin kuitenkin varmistaa ja otin yhteyttä alustojen maahantuojaan, missä sitten korjauksessa löytyi kaksi pientä reikää. Paikkauksen jälkeenkin alusta tuntuu vajuvan hieman, mutta ehkä hieman vähemmän.

Vilman vastaavan ikäinen Xtherm myös alkoi purkautua PCT:n läpivaelluksemme aikana, sen väliseinämät alkoivat rapsua irti. Hän sai tilalle kyllä uuden version alustasta eli takuut pelaa, mutta talvivaelluksella tällaisten ongelmien esiintulo olisi kovin ikävää etenkin toisessa maassa. Olen hieman epävarma alustan suhteen, mutta toivon parasta. Yhtä lailla, jos hankkisin nyt uuden alustan, siinä voisi ilmetä vikaa enkä kerkeäisi sitä huomata ennen vaellukselle lähtöä.

Lisäksi mukanani kulkee talvella lähes aina ohut solumuovialusta. Pyysin matkaani ruotsalaisfirma Skalmon leveämmän Gramlite 3 doublewide-solualustan, jonka leikkasin makuualustani levyiseksi. Aiemmin olen käyttänyt muita alustoja jotka eivät ole olleet leveälle ilma-alustalle riittävän leveitä.

Ohut solumuovialusta ilma-alustan päällä tuo erityisesti aktiiviselle nukkujalle paljon lisämukavuutta, sillä pyöriessä yön aikana kylmempään kohtaan makuualustaa, ohut alusta lämpenee heti ja tasoittaa nopeasti lämpötilaeron. Lisäksi solualusta toimii hätätapauksessa edes jonkinlaisena eristeenä lumen päällä rinkan kanssa. Yleensä käytän sitä taiteltuna myös taukoistuimena.

Teltta

Majoitteeksi valikoitui Ukrainalaisen Litewayn Pyraomm Plus. Aiemmin olen käyttänyt MLD:n Duomid XL:ää, ja se onkin minulla varamajoitteena jos jotain sattuu Pyraommin kanssa. Käytän pyramideja mielelläni, sillä ne ovat hyvin vakaita kovissa tuulissa, mutta silti kevyitä. Sisäteltta oli hieman ongelmakohta, sillä pidän umpinaisista solid-mallin sisäteltoista talvella. Niitä vaan on todella vähän tai ei ollenkaan saatavilla. Ulkoteltan valikoin riittävän korkeaksi talvikäyttöön.

Suureksi onnekseni Liteway lähti mukaan tukemaan vaellustani, ja he rakensivat minulle kustomina ulko- ja sisäteltat mieltymysteni mukaan. Keskisalkona käytän hiihtosauvojani, absidiin kaivan kuopan lapiollani sekä kiiloina on kuusi MSR Blizzard-kiilaa jotka ovat suunnilleen pienimmät toimivat umpihankikiilat. Lisäkiilojen virkaa toimittavat sukset. Sauvani ei sellaisenaan ole riittävän pitkät keskisaloksi, mutta somman alle lunta kasaamalla kokonaisuus toimii.

Vaatteet talvivaelluksella

Vaatteisiin laitoin hyvin paljon ajatusta. Halusin mahdollisimman kevyet ja nopeasti kuivavat, sekä järkevillä lämpötilaskaaloilla toimivat kerrokset. Tämä osoittautuikin erittäin haastavaksi urakaksi yhteensovittaa.

Kokeilin useita erilaisia kerrastoja ja välikerroksia. PCT-päivillä tutustuin yhdysvaltalaisen Outdoor Vitalsin suunnittelijaan, joka suositteli norjalaisen Brynjen polypropyleeni-verkkokerrastoa. Selvitin asiaa ja huomasin, että kotimainen Svala tekee vastaavia kerrastoja ja vieläpä kevyempänä ja tyylikkäämpänä kuin Brynje.

Laitoin Svalalle sähköpostia, ja pian tukipaketti reissua varten oli matkalla luokseni. Kerrasto on sopivasti kohdemaan väreissäkin. Kokeilujeni perusteella verkko toimii teknisesti erinomaisesti – se lämmittää, ei haise enempää kuin villakerrastot ja mikä parasta, ei ime itseensä vettä lähes yhtään. Kokemukseni mukaan laadukkaat tekokuitukerrastot ovat villaa pitkäikäisempiä, kevyempiä ja hiihtovaelluksella toimintavarmempia.

Välikerrastojen osalta halusin ehdottomasti puolivetoketjulliset paidat, jotta pääsen käsiksi pulloliiviini. Lisäksi en halunnut liikaa huppuja, ja kerrastojen olisi oltava helppo pukea toistensa päälle. Vaikka siis Polartec Alpha-tyyppiset pörröverkot ovat parhaita välikerrastoja, valitsin ensimmäiseksi kerrastokseni hieman liukkaamman ulkopinnan Airmesh-kerrastopaidan. Tämän päälle on helpompi pukea Alpha-kerrastopaita, kuin kaksi Alpha-fleecepaitaa päällekkäin.

Alusvaatteeni ovat myös kevyet ja hengittävät eikä niissä ole hiertäviä rakenteita. Erityisen kylmällä kelillä puen kahdet alushousut siten, että toiset ovat verkkokerraston alla, toiset päällä. Näin verkko lukitsee sisään hieman enemmän lämpöä.

Koska kaikki kerrastoni ovat verkkomaisia, tarvitsen päälimmäiseksi tuulelta suojaa. Hiihtohousuna käytän tällä vaelluksella kevyehköjä softshell-housuja joiden kaveriksi tarvittaessa puen Northern Lite sadehameen.

Ylävartalon verkkokerrastoja suojaa hengittävä Nebo-tuulitakki ja tarvittaessa kainalovetoketjullinen Tushar-kuoritakki, jotka sain Outdoor Vitalsilta matkaani mukaan. 

On yllättävän hankala löytää kainalovetoketjullisia ja kevyitä kuoritakkeja. Pidän kainalovetoketjuja lähes pakollisena, sillä mikään hengittävä kalvo ei lopullisesti pysy hengittävänä kun takin ulkopinta lopulta kastuu. Ne myös mahdollistavat paremman tuuletuksen ansiosta laajemmat käyttöolosuhteet kuoritakille.

Lähtökohtaisesti hiihtotakkina hengittävä tuulitakki on parempi, sillä kosteus pääsee haihtumaan ja takki ei hiosta niin paljoa. Tuulen äkillisesti yltyessä kuoritakki on helppo pukea lisäksi. Näin mukana on monipuolinen ja kevyt vaatekokonaisuus vaihtelevaan keliin.

Sukka- ja hanskasysteemini pysyivät käytännössä muuttumattomana, paitsi hankin alushanskaksi kosketusnäyttöyhteensopivat fleecehanskat ja vaihdoin villalapasista kevyempiin fleecelapasiin. Suunnittelemani Northern Lite saderukkaset karkuremmeineen tietysti tulevat mukaan, kuten myös prototyyppi tulevista VBL-sukista, jotka estää monojen kastumisen hikoilusta. Suunnittelemani malli istuu paremmin jalkaan, ja se on kestävämpi ja kevyempi kuin muut saatavilla olevat vaihtoehdot.

Taukovaatteilla lisälämpöä hiihtovaellukselle

Taukovaatteiksi hankin kevyen mutta lämpimän, hienon kirkkaan värisen Rabin untuvatakin, sekä housuiksi pyysin äitiäni valmistelukiireiden keskellä kasaamaan kotipajan jämäpaloista kevyesti topatut, puolikkailla vetoketjuilla varustetut tekokuituhousut. Housuista tuli ällistyttävän kevyet ja ne toimivat täydellisesti kun puen ne monot jalassa päälle. Taukojen lisäksi eristävät vaatteet toimivat tarvittaessa lisälämpönä makuupussissa.

Nukkumista varten matkaan lähtevät myös eristävät unisukat. Varpaani palelevat öisin aina, oli kesä tai talvi joten tämä on varuste joka itselleni lisää mukavuutta erityisen paljon. Kokeilussa on useampi eri malli matkan aikana.

Keittiön varusteet talvivaellukselle

Vaihdoin jossain määrin keittiötaktiikkaani tälle hiihtovaellukselle.

Kuljetan kevytretkeilyhenkisyydestäni huolimatta bensakeitintä mukana. Tällä kertaa lisäksi aikomuksenani oli vaihtaa keittimeen, johon käy helposti myös kaasu tarvittaessa, sillä polttoaineiden saanti on aina hieman kysymysmerkki pitkän vaelluksen varrella.

Valitettavasti en vakuuttunut testivaelluksillani Soton Stormbreaker-keitinsetistä, jonka hankin korvaamaan aiempaa MSR Whisperliteani. Sen paino ylitti ilmoitetut luvut sillä mukaan ei ollutkaan laskettu mukana tulevaa bensapulloa. Lisäksi minulla oli hyvin paljon vaikeuksia sytyttää keitintä, jos pakkasta oli alle 25 astetta. Sytytintä joutui pitämään liekin päällä kymmeniä sekunteja, eikä keitin silti startannut täysin joka kerta.

Tämän keittimen esilämmitys tapahtuu eri periaatteella kuin aiempien keittimieni, eli se tukeutuu kovaan paineeseen. Pumppua saa pumpata reilusti enemmän kuin muissa keittimissä. Tämä ei sinänsä ole ongelma, jos se tarvitsee tehdä vain kerran. Jos sytytys epäonnistuu, on taas edessä pumppausurakka. Monesti jouduin tekemään tämän kolme-neljä kertaa, usealla kerralla vielä hieman yli sen jälkeen kun paineilmaisin tuli näkyviin.

Lisäksi keittimen rakenne vuosi useasta kohtaa, vaikka katsoin että keitin on kunnolla kasassa. En koe ainakaan tällä aikataululla viisaaksi lähteä tämän keittimen kanssa reissuun. Mukaan lähtee siis luotettu Whisperlite varapumppuineen. Täytyy opetella Soton keitin paremmalla ajalla. Monella sama keitin on toiminut moitteetta, joten todennäköisesti kyse on osin omasta sököilystä tai valmistusvirheestä.

Kevääksi kääntyessä kuitenkin kiinnostaisi kokeilla esilämmityskierukalla varustettua, kevyttä kaasukeitintä. Kategoriaan en vielä ole riittävästi perehtynyt, joten jos sinulla on suosituksia tällaisesta, kommentoi alle!

Ruoanlaitto

Aiemmin olen tehnyt ruokani talvivaelluksilla ruokatermokseen, mutta ajattelin tällä kertaa koettaa keventää. Hankittuani ja testattuani Thermoksen Ultimate-termoksen, totesin sen aiempia termoksiani huomattavasi tehokkaammaksi sekä erityisen kevyeksi siihen nähden. Pystyisin tekemään lounaani termarista kaatamaani veteen kattilassa.

Kattilalle askartelin niin kutsutun pot cozyn, joka mahdollistaa ruoan pysymisen lämpimänä haudutuksen ajan. Olen toiminut vastaavasti sulan maan vaelluksilla vuosikausia, mutta talvikontekstiin idean toi mieleeni Jouni Laaksonen, joka avasi toimintaansa Talviretkeilijän oppaassa. Hän tosin käytti pakasterasiaa nuudelien hauduttamiseen.

Pot cozy toimi hyvin jopa melkein 40 asteen pakkasissa, joten se on helppo valinta ottaa mukaan. Harmillisesti opin aina olemaan riittävän neuroottinen sen kanssa vasta, kun olen kerran polttanut pohjaan reiän keittimellä. Pitää siis askarrella uusi pohja vielä ennen lähtöä, sekä bounce boxiin voisi olla viistasta ottaa yksi tai kaksi varapohjaa mukaan.

Kattilani on laadukkaan japanilaisyrityksen Evernew:n valmistama, ja tilavuutta sillä on 1300 ml jonka koen yhdelle hengelle passeliksi lumensulatteluunkin. Kerroin Farliten perustajalle Ossi Määtälle, että olen käyttänyt aiemmin Trangian kattilaa, erillistä kahvaa ja viritellyt piirasvuokakansia ynnä muita virityksiä mukaani. Hän torppasi ajatuksen jatkaa samaa rataa suoralta kädeltä, ja tarjosi vaihtoehtoja valmiista kattiloista. Kevyen painon lisäksi kaatonokallinen ja eristetyn kahvan kera varustettu Evernew 1300 ml oli helppo valinta. Lisäksi mukaan tuli saman firman vesipussi toimittamaan ruokaöljysäiliön virkaa.

Elektroniikka

Sisällöntuotantoa tukemaan sain Farlitelta matkaan myös maailman keveimmän 20 000 mAh virtapankin. Näin minulla olisi aina riittävästi virtaa mukana kirjoittaa ja kuvata reissulla. Aiemmin olen käyttänyt Nitecore NB10000 -virtapankkia. Uudemmassa mallissa patannusta on selkeämpi kontrasti usb-porteissa, selkeämmät lataustilavalot sekä pyöristetyt kulmat.

Lisäksi hankin matkaan tuulimittarin jolla pystyn hankkimaan tarkempaa tietoa ympäröivistä olosuhteista, sillä sääennusteiden olosuhteet harvoin vastaavat todellisuutta. Mukana kulkee myös otsavalo ja sen akulle laturi. Akun laturilla saan tarvittaessa hyödynnettyä puhelimen varavirraksi otsavalon akkua.

Kaiken lisäksi mukana kulkee satelliittilähetin Garmin InReach Mini 2, jolla pystyn jakamaan sijaintini reaaliajassa, viestittelemään kotiväelle ja hälyttämään tarvittaessa apua. Tylsiä päiviä viihdyttämään hankin mukaan ensimmäiset langattomat kuulokkeeni, kun lisävirtaa löytyy paljon.

Varusteet talvivaellukselle – Kuinka varaudun varusterikkoihin?

Uusiin sekä vanhoihin varusteisiin liittyy riskinsä pitkän vaelluksen aikana. Uusissa varusteissa voi ilmetä vikaa, toisaalta vanhat varusteet voi jo ikäänsä alkaa hajoilemaan. Uudella varusteella on takuu ja matkavakuutus korvaa suuremman prosentin, kun vanha ja käytetty on lähes kokonaan omalla vastuulla.

Erittäin pitkällä hiihtoreissulla saa varautua varavälinein mahdollisiin rikkoihin, vaikka niitä harvoin sattuu. Pidän varavälineistä osan kotopuolessa puolisolla valmiudessa lähettää ne rajan taakse Ruotsiin. Lisäksi selvittelen varusteideni osalta norjalaisia varusteliikkeitä, joista tarvittaessa saan tilattua korvaavan varusteen reittini varrelle. Mitä enemmän vaihtoehtoja selvittää, sitä stressittömämpää erikoistilanteessa on toimia. Lisäksi varastotilanne voi vaihdella huomattavasti, joten senkin puolesta vaihtoehtoja on hyvä olla tiedossa. 

Norja on hiihdon luvattu maa, joten voiteita sekä hiihtovälineitä tuntuu löytyvän, niistä ei huolta. Ulkomailta tilatessa ongelmaksi muodostuu potentiaalisesti pitkä tullausprosessi, sekä korkeampi hinta. Tämä on erityisesti ajanut miettimään muita vaihtoehtoja.

Alkumatkasta pidän “bounce boxissani” sisällä kuivattua ruokaa ja varavälineitä, kuin myös laajemmat suksenhuoltovälineet. Voin edelleenlähetettävään laatikkoon myös jättää tarpeettomia välineitäni, jos vaikka tarvitsisin niitä myöhemmin. Laatikosta löytyy myös laaja skaala pientarpeita joita saatan joutua täydentämään. 

Pakkauslista Norge på Langs talvivaellukselle

Tähän alle on upotettuna täydellinen Lighterpack-lista, jossa on tarkat varusteet talvivaellukselle Norge på Langs -reitillä 2024. Huomioithan, että olen kasannut listan omien kokemuksieni ja taitojeni mukaan, joten se ei välttämättä täysin suoraan sovellu omalle hiihtovaelluksellesi. Voit kuitenkin käyttää listaa vertailukohtana, jos tavoitteenasi on keventää talvivarusteitasi.

Muista ottaa blogi seurantaan! Sähköposti-ilmoitukset saat käyttöön sivupalkin tai etusivun tilauskentän täyttämällä. Mobiilissa skrollaa alaspäin, kunnes näet kentän.