Varusteet 17 päivän vaellukselle – 420 km syysvaelluksen varusteet

Esittelen tässä artikkelissa ultrakevyet vaellusvarusteet, joilla tein 17 päivän vaelluksen syyskuun lopulta lokakuun alkuun 2024. Varusteet syysvaellukselle Lapissa on syytä valita tarkoin, sillä elohopea voi tippua syvällekin pakkasen puolelle, sekä ensimmäiset lumet ovat varmasti jo maassa osan matkaa. Käyn artikkelissa läpi pääkohdat kevyestä varustuksesta, vaatteista ja kengistä sekä myös millaisia ruokia käytin saadakseni pidettyä rinkan painon aisoissa. Pakkauslista vaellukselle syksyllä löytyy artikkelin lopusta!

Voit lukea vaelluskertomukset näistä linkeistä:

Ensimmäinen osa: Pitkä vaellus Lapissa syyskuun lopulla 2024 – Kaldoaivi ja Kevo

Toinen osa: Pitkä vaellus syksyllä 420 km – Muotka, Lemmenjoki ja Pulju

Artikkelissa esiintyy linkkejä tukijoideni Farliten ja Northern Liten verkkokauppoihin. Lisäksi Alpha Cruiser -huppari on saatu Farpointelta.

Syysvaelluksen ja kesävaelluksen erot varusteissa

Vaellusvarusterunkoni on käytännössä sama vuoden ympäri, mutta osa varusteista vaihtuu eri kokoiseen, eri lämpöiseen tai eri materiaaliin. Kesällä listasta voi poistua muutama esine tai vaatekappale. Syksyn ja talven tullen erityisesti vaatetta tarvitsee enemmän kuin kesävaellukselle pakatessa. Käyn seuraavaksi läpi pääasialliset erot kesävarusteisiini:

Varusteet vaellukselle Lapissa syksyllä

Rinkka vaihtui suurempaan. Loppusyksyn lämpimämmät vaatteet ja varusteet vievät enemmän pakkaustilaa, joten tarvitsen kesärinkkaa (40-50L) suuremman kantolaitteen. Koska tällä vaelluksella oli myös tarkoitus kulkea useampi viikko tukeutumatta yhteiskunnan palveluihin, tarvitsin tilavuutta myös usean viikon ruokiin. Mukaan lähti viime talvena käyttämäni Blind Banana Bags Big Mike 70L, ja se toimitti tehtävänsä jälleen kerran hienosti.

Rinkan ulkotaskuissa kulki mm. vedensuodatin, hanskat, ruoka ja kattila lounaalle, vessapussi, istuinalusta ja teltta omalla paikallaan

Retkipeitto vaihtui lämpimämpään makuupussiin. Tälle vaellukselle mukaan lähti vasta hankkimani (mutta pitkään harkittu) makuupussien Rolls Royce eli Western Mountaineering Versalite. Sen lämpötila-arvot ovat comfort -6C ja limit -13C ja paino tällä kappaleella 943g. Kesällä ja vielä ruska-aikaan käytän retkipeittoa, jolla pärjää noin nollan pintaan. Nyt lämpötilat alkoivat jo useammin tippua nollan alle, joten lämpöä sai valita lisää mukaan. Lisäksi mukaan lähti Sea to Summitin kevyt kompressiopussi makuupussille, jotta paksumman makuupussin saa helpommin pakattua pienempään tilaan. Se suojaa myös siinä epäonnisessa tilanteessa, että rinkan sisäpussini päästäisi vettä sisään.

Makuupussi oli tuntumaltaan laadukas, mutta huomasin vaelluksella, että sen jalkopää oli alitäytetty. Vaelluksen jälkeen makuupussi lähti liikkeen kautta valmistajalle arvioon, ja sieltä tarjouduttiin vaihtamaan pussi uuteen tai hyvittämään kauppasumma. Jäin vielä harkitsemaan mitä teen, sillä makuupussi oli omaan makuuni hieman liian kapea, en saanut helposti nostettua polvea ylös makuupussin sisällä. Lisäksi tarranauhat hupulla jäävät auki jos niitä ei käytä, ja ne tarrautuivat jatkuvasti Alpha-kerrastooni.

Makuualustana toimi Therm-a-restin kuuluisa Neoair Xlite NXT Large, jonka eristävyys riittää syksyynkin. Sen kaverina pumppupussin sijaan mukanani on viime aikoina kulkenut Rex-Creations PadPal pumppu, joka painaa vaivaiset 10 grammaa.

Valitettavasti huomasin, että makuualustassani on sisärakenteen pinnoite kulunut, mikä aiheutti kylmän pisteen torsoni alle. Onneksi mukana kulki ohut solumuovialustan puolikas, jolla pystyin hieman paikkaamaan matkan aikana tätä vikaa. Olen ottanut maahantuojaan yhteyttä, sillä kadotin kuittini muuton yhteydessä, ja heidän mielestään kyse on takuun alaisesta viasta.

Teltaksi valikoin ultrakevyen Hyperlite mountain Gear Mid 1 -teltan (475g). Olin alunperin hankkinut teltan nimenomaan soolovaelluksille avotunturikäyttöön, sillä kategoriassaan tämä teltta tuo eniten suojaa verrattuna muihin alle puolen kilon telttoihin. Absidi on suuri ja eteisen muoto tuo viisikulmaisiin telttoihin nähden paremman suojan. Sisätilaa oli kuitenkin tarpeeksi myös syysvarusteilleni. Elintilaa ei enää paksulla makuualustalla ja syysmakuupussissa ollut ruhtinaallisesti, joten monesti kelin salliessa ryömin ulos teltasta aamupalan tekoon. Tämä myös herätti paremmin päivään kuin makuupussissa makoilu.

Teltta nousee pystyyn yhdellä 135cm pitkällä vaellussauvalla. Omat sauvani eivät näin pitkiksi säädy, joten etsin aina lähistöltä kiven tai kannon jonka päälle sauvan asettamalla sain riittävän korkeuden keskisalkoon. Teltta on soveliain kesällä käytettäväksi, mutta riittävän lämpimillä varusteilla voi käyttöaluetta venyttää pidemmälle. Harkitsin vakavasti myös Durston X-mid 2 solid -telttaamme, mutta se oli juuri samaan aikaan vuokralla ja siitä olisi kaiken muun painon lisäksi tullut vielä yli 600 grammaa lisäpainoa. Olin tyytyväinen valintaani.

Teltasta hajosi matkan aikana yksi lisäkiinnike. Kävin suutarilla korjauttamassa sen takaisin 15 euron hintaan. HMG olisi korjannut takuun alaisena teltan myös, mutta postitus Yhdysvaltoihin olisi pitänyt maksaa itse, ja se olisi kustantanut 35 euroa.

Keitin vaihtui tehokkaampaan. Tämä ei ollut kaikista tarpeellisin muutos, sillä samalla BRS-3000T keittimellä jota kesällä käytän kyllä pärjää viileämmässäkin kelissä. Hankin kuitenkin hieman suuremman keittimen isomman 1300 ml kattilani kaveriksi, jotta kahden hengen vaelluksilla ruoanlaitto olisi tehokkaampaa. Kuvassa näkyvän pienemmän 900ml kattilan kanssa koin kaasunkulutuksen suuremmaksi kuin BRS-3000T keittimen kanssa. Tämä oli tiedossa, ettei kattila-keitin kombo tällä kertaa ole optimaalinen, sillä leveämpi liekki karkaa herkemmin pienemmän kattilan sivuilta hukkaan. Halusin kuitenkin kokeilla tätä keitintä pidempään. Evernew 1300 ml kattilan kanssa kahden hengen reissuilla keitin pelaa täydellisesti. Soto Windmaster-keittimen kaverina on erillinen triflex-jalka, joka on keittimen mukana tulevaa nelihaaraista jalkaa kevyempi. Tuki pitää aina irroittaa kuljetukseen, sillä muuten se vie tilaa ja voi vääntyä. En kokenut tätä ongelmaksi.

Vaatteet syysvaellukselle Lapissa

Taukotakki vaihtui paksumpaan. Kesällä käytän alle 200 grammaista kevytuntuvatakkia, syyskäyttöön hankin Montane Alpine 850 Lite -untuvatakin, joka keskipainoisena takkina (L-koon takin paino 297g / 140g täytettä 850 FP) toimii loistavasti syksyn viileissä. Erityisesti pidän hupun muodosta ja sisäpuolen droppitaskuista.

Vaatekertoja tuli mukaan lisää kesään verrattuna. Siinä missä kesällä voi pärjätä ilman yhtään ylimääräistä kerrastoa, on syksyllä jo tarpeellista pukea enemmän päälleen. Välikerrastoksi mukaan sain Farpointelta Alpha directistä tehdyn Farpointe Alpha Cruiser 60 -hupparin. Tähän settiin minulla oli jo Alpha 60 camp-pantsit hankittuna. Kerrasto toimi erinomaisesti vaellushupparini alla tai päällä lisälämpönä. Se kuivui lisäksi todella nopeasti, vaikka tein jokien ylityksiä housun lahkeita nostamatta. Alpha on toki siitä erikoinen materiaali, että se päästää ilmavirran esteettä läpi. Hyötynä on erinomainen kosteuden sieto ja hengittävyys, mutta kylmimpinä öinä hieman tiiviimpi vaelluspaita sai lisäksi olla päällä ettei makuupussin kaulukselta pääse liian viileää ilmavirtaa iholle. Hieman tiiviimpi kerrasto voi olla jo harkinnan varainen syksyllä, kuten talvellakin.

Vaellusvaatteiksi valikoin samat kuin kesällä, erittäin ohuet vaellushousut sekä polkujuoksuun tehdyn hupparin. Näissä suurin etu oli laaja käyttöalue, eli yksinään vaatteet menevät vaikka hellekelissä, mutta välikerraston kanssa viileälläkin. Haittana suurempi ilmanläpäisy, eli kylmällä ja tuulisella kelillä näiden vaatteiden päälle kaipasi hieman lisää tuulensuojaa. En tällä kertaa vielä vaihtanut paremmin tuulta pitävään tuulitakkiin, koska puolet vaelluksesta oli kohtalaisen lämpimissä olosuhteissa. Sadevaatteet toimivat tarpeen mukaan tuulisuojana.

Sadevaatteiden merkitys korostui. Sadevaatteet ovat oleellinen osa jokaisen vaelluksen varustusta, liikuitpa maastossa kesällä tai syksyllä. Erityisesti syksyllä niiden vaikutus korostuu, kun ilmanala on lähtökohtaisesti viileämpi ja kosteampi. Mukaani lähti tietenkin sadehame ja saderukkaset, sekä nyt uusimpana testattavaksi prototyyppi Northern Liten tulevasta sadetakista. Uudemman prototyypin saaminen hieman viivästyi, joten lähden liikkeelle aiemman mallin kanssa. Sen kanssa pystyin todentamaan konseptin toimivuuden: suunnitteilla on täysin hengittämättömästä kankaasta valmistettu sadetakki, joka ei missään tilanteessa päästä vettä läpi. Moni ultrakevyt kalvotakki on liian herkkä kalvonsa vuoksi eikä kestä käyttöä, etenkään ylimääräistä käyttöä pelkkänä tuulitakkina. Northern Liten sadetakki tulee pitämään veden loitolla, ja tuuletus tapahtuu kainalovetoketjuista sekä mahdollisuuksien mukaan päävetoketjusta tai taskuista. Viimein taskutkaan eivät tulleet rinkan lantiovyön alle.

Millaiset kengät vaellukselle syksyllä?

Vaelluslenkkarit vai kumisaappaat? Olen vuosikausia käyttänyt polkujuoksulenkkareita vaeltamiseen, enkä vaihtanut taktiikkaa nytkään. Yleensä suosittelen tässä vaiheessa syksyä jo vaihtamaan lenkkarista kumppariin, koska maapohja ja aluskasvillisuus ovat jo paljon viileämpiä ja märempiä. Tämä aiheuttaa kalvottomissa lenkkareissa jalkojen huuhtoutumista, mikä vie lämmön pois jaloista ja altistaa vaaroille, kuten esimerkiksi juoksuhautajalalle. Kalvolliset lenkkarit ja vaelluskengät kastuessaan taas eivät vaelluksella kuiva, eivätkä ne lopulta enää pidä vettäkään. Lisäksi kolkko saapas on aina painava ja hankala pitää jalassa, sillä ne väsyttävät jalat nopeammin sekä altistavat kompuroinnille ja polviongelmille. Tällä vaelluksella lähdin reissuun kesäkelissä, mutta loppupuolella vastaan tuli pakkasia ja lunta. Oli keksittävä kompromissi.

Kumisaappaita olen käyttänyt enenevässä määrin syksyn edetessä, mutta koska nyt on aikomus taivaltaa yhteen pötköön yli 400 kilometriä, on jalkineen keveys ja ketteryys edelleen tärkein ominaisuus. Otin mukaani neopreenisukat, jotka eivät estä jalan kastumista, mutta jotka pitävät jalat lämpimänä märissä lenkkareissa. Olen kokenut neopreenisukat toimiviksi useilla aiemmilla vaelluksillani. Moni suosii vedenpitäviä kalvosukkia, mutta oman kokemukseni mukaan ne hajoavat kohtuu herkästi, jolloin ominaisuudet vastaavat muutenkin neopreenisukkia, paitsi että neopreenisukkaan ei jää vesi hölskymään sisään kuten kalvosukkiin. Näin pystyin tekemään jokien ja soiden ylitykset pysähtelemättä kenkiä vaihtamaan ja jalkoja kuivattamaan. Neopreenisukkien alla käytän samoja varvassukkia kuin muulloinkin, ehkäisemään varpaiden hiertymistä.

Tärkeää tässä taktiikassa on, että päivämatkat pidetään kohtuullisina, eli mielellään yli 8 tunnin päiviä ei kannata tehdä joka päivä märissä lenkkareissa. Jalat täytyy saada leirissä ja yöllä aina kuiviksi, sekä päivän aikana jalkoja kannattaa mahdollisuuksien mukaan tuulettaa. Pidempikestoinen märkyys ei haittaa, mikäli jalat pysyy lämpiminä, mutta ylimääräisiä riskejä on turha ottaa.

En saanut vaelluksen aikana märissä lenkkareissa yhtäkään rakkoa aikaan. Tai no, varpaan kulmaan meinasi neopreenisukan painaessa pieni kupla tulla. Pitäisi varmaan ommella leveämmät neopreenisukat, sellaisia kun en ole löytänyt.

Millainen vaellusruoka on kevyttä ja pieneen pakkautuvaa?

Pakkasin tälle 17 päivän mittaiselle vaellukselle kaikki varusteet ja ruoat kerralla mukaan. Silti rinkkani painoi lähtiessä vain 19 kiloa. Millainen vaellusruoka on kevyttä ja pieneen pakkautuvaa?

Kuvan keskeltä voit erottaa vesipussin, joka on täytetty keltaisella nesteellä. Tämä pussukka aiheutti hilpeyttä joka kerta, kun vedin sen ruokasäkistäni ylös autiotuvilla. Kyseessä ei ole sitä miltä näyttää, vaan ruokaöljyä, tarkemmin rypsiöljyä. Öljyt ja muut rasvat ovat energiatiheintä eli keveintä vaellusruokaa. Kasvattamalla rasvan osuutta ruokavaliossa, saa tasaisemman ja pidempään kestävän energiamäärän pitkin päivää, mutta myös kevennettyä ruokien kokonaispainoa. Öljyn osuutta kasvattamalla myös pakkauskoko pienenee.

Käytin tällä vaelluksella noin 1dl ruokaöljyä per päivä. Norjan Halki -hiihtovaelluksen loppuvaiheessa öljyä meni yli 50% tätä enemmän, tällä kertaa ei ollut tarvetta niin suurelle energiamäärälle. Pakkasin öljyn 1500 ml Evernew vesipussiin, johon mahtui juuri sopivasti tämän vaelluksen öljyt.

Eväspatukat ja välipalat pitkällä vaelluksella

Patukoita mukanani oli neljä per päivä. Pyrin patukoissani pitämään energiasisällön noin 200kcal/patukka tai enemmän. Lisäksi huomioin proteiinien ja hiilihydraattien suhteen, minkä kuuluisi olla 1:3 ja 1:4 väliltä maksimaalisen suorituskyvyn saavuttamiseksi. Söin aina kaksi patukkaa kerralla – toinen proteiinipatukka, toinen hiilihydraattipitoisempi. Rasvoja myös kannattaa patukoissa olla, mikä tasaa energian imeytymistä. Tältä osin kaapistamme ei löytynyt tällä hetkellä optimaalista sisältöä, patukat ostimme hävikkiruokapalvelusta ja osa esimerkiksi näkkäripatukoista oli hankittu ilta-alennuksilla tavaratalosta. Joka päivän päätteeksi palkkiona kulki myös yksi sukulaku per päivä, nämäkin jostain poistolaatikosta.

Syömällä isomman välipalan kerralla, vähensin myös syöntien määrää jotta hammaskalusto ei näin pitkällä reissulla joudu jatkuvalle napostelulle alttiiksi. Se on pitkillä vaelluksilla yksi suurimmista ongelmista, johon yleensä ei kiinnitetä huomiota. Erityisesti Yhdysvalloissa vaeltaessa on hieman hankalaa katsottavaa, kun tuhannet vaeltajat kulkevat puoli vuotta karkkipainotteisella ruokavaliolla, napostellen läpi päivän. Ei ole halpaa hammashoitoa etenkään tuossa maassa. Koska sitten jokainen pitkiä vaelluksia tuolla kokenut kehottaa youtubessa toimimaan samoin, ei asiaan meilläkään osata pistää riittävästi huomiota, kun jostain on mallia haettava.

Itsetehdyt kuivamuonat vaellukselle helposti

Ateriani koostuivat helpoista raaka-aineista: kotona kuivatuista jauhelihoista, kanajauhelihoista ja sian jauhelihasta. Näiden kuivattaminen on erittäin helppoa, ja minulla oli osa vielä viime talven eväistä jäljellä. Yhdistelin proteiineihin hiilihydraatit perunamuusipusseista, pastapusseista, couscousista, nuudeleista ja riisinuudeleista. Tällä kertaa Vilma pakkasi minulle ruoat mukaan yksittäisiin aterioihin, koska ruoan sääntelyllä on näin pitkällä tukeutumattomalla vaelluksella jo paljon merkitystä. Yleensä olen tuonut mukaan vain eri ruoka-aineet omissa pusseissaan joista voin yhdistellä mieleisen aterian joka kerta.

Aamupalapuuroihin en vieläkään ole kyllästynyt. Tällä kertaa mukana oli neljää sorttia: Yhdessä pussissa oli marjaisa kuningatar-karpalo, toinen ananas-papaija, kolmannessa omena-ruusunmarja, neljäs oli oikein herkullinen viikuna-kaardemumma.

Ruokani painoivat kokonaisuudessaan hieman reilu 11 kiloa, mikä tekee noin 700g/päivä. Kohtuullisen kevyt, mutta ei vieläkään ihan viimeisilleen venytetty energiasisältö. Kaikki ruokani nätisti pakkaamalla mahtuivat 25 litran kuivasäkkiin.

Kahden viikon syysvaelluksen pakkauslista

Tästä löydät tarkan pakkauslistan vaellukselleni Lapissa syksyllä 2024. Pakkauslista on tehty omaan käyttööni tällä 420 kilometrin mittaisella vaelluksella, mutta sitä kyseltiin paljon katsottavaksi Kevytretkeilijät-ryhmässä. Jos listasta ilmenee jotain kysyttävää, vastailen mieluusti kysymyksiin, ne voi kommentoida tähän alle artikkelin loppuun!

Huomioithan, että:

Listauksessa on mukana ylimääräistä varavirtaa ja elektronisia härpäkkeitä blogin tuottamista varten, joten listaustani ei kannata noudattaa viimeistä detailia myöten. Lisäksi olen kohtalaisen mukavuudenhaluinen vaeltaja, joten kaikki varusteeni on valittu kevyiksi ja toimiviksi vallitseviin olosuhteisiin. En ole karsinut esimerkiksi nukkumismukavuudesta.

Varusteissani ilmeni vikoja pitkällä vaelluksella, eikä niitä kannata säikähtää. Nämä varusteet on sittemmin korvattu samoilla ja toimivilla, korvaavilla varusteilla samaa merkkiä ja mallia. Avaan tässä artikkelissa varusteiden osalta tärkeimmät seikat jotka ovat vaikuttaneet niiden valintaan, miten ne toimivat ja mitä tekisin ensi kerralla toisin.

Kevyen rinkan hyödyistä voi lukea lisää täältä. Tein tämän vaelluksen kevyillä vaellusvarusteilla, mikä mahdollisti pitkän 17 päivän ja 420 kilometrin vaelluksen toteuttamisen ilman täydennyksiä matkan varrella, vaikka mukana oli lämpimämmät syysvarusteet. Pakkasin kaikki ruoat ja tarpeet lähdössä mukaani täysimääräisinä. Rinkkani painoi silti alle kaksikymmentä kiloa.

21 ajatusta aiheesta “Varusteet 17 päivän vaellukselle – 420 km syysvaelluksen varusteet”

  1. Eemeli Franssi

    Hetkineeen. Ei ollut minkäänlaisia pitkiä kalsareita mukana?

    Tarkemmat reseptit ruokien suhteen voisi myös kiinnostaa. 🙂

    1. Teemu Hartikainen

      Alpha 60 Camp Pantsit Farpointelta oli mukana, toimittivat välihousun/unihousun virkaa!

      Täytyypä ottaa ruoat omaan juttuunsa tarkemmin kunhan kerkeää 🙂

      1. Eemeli Franssi

        Olihan ne siinä listattuna. Jotenkin missasin. Itellä näihin olosuhteisiin lähtee kyllä herkästi alphakalsareiden lisäksi myös Svalan verkkokalsarit.

  2. Kiinnostava juttu! Ruokaan liittyen myös itselläni kysymys, miten tiskaat kattilan kun olet ruuan syönyt?

    1. Teemu Hartikainen

      Hyvä kysymys! Minulla ei ole mukana mitään erillisiä tiskivälineitä. On kaksi tapaa. Huljutella vedellä ja lämmittää tilkka vettä kattilassa joka irrottaa tähteet helposti. Teen monesti näin tuvalla kun ei tarvitse omaa polttoainetta käyttää jos kamiina on muutenkin päällä. Kenttäkelpoisempi tapa on vain huljutella pohja ja tarvittaessa lusikalla hinkata tähteet irti. Reunat voi matalasta kattilasta helposti nuolla puhtaaksi. Tähteet juon tiskivesien mukana 👍

      Viimeistään seuraavan kerran vettä kuumentaessa kuolee bakteerit, vaikka jos jotain olisi jäänyt kattilaan. Mutte se, että kattilan tuulettaa kuivaksi on tässä suhteessa tärkeintä

  3. Oletko pemmikaania kokeillut? Sehän on teho/painosuhteeltaan ylittämätöntä. Hammasystävällistä myös.
    Kuivatut kananmunat, kuivattu juusto ja kuivattu aito kerma myös kova sana retkiruokien lisukkeena. Kahta viimeksi mainittua en ole Suomesta löytänyt, mutta Ruotsin puolelta kyllä.
    Jos kroppa toimii ilman hiilarien mättämistä, niin saa erittäin kevyet muonasetit kasattua, jopa alle 500g/päivä ja keitintä ei ruoan laittoon tarvita välttämättä ollenkaan.

    1. Teemu Hartikainen

      Onhan tuota tullut joskus tehtyä. Ei mielestäni ole ollut vaivan arvoista, energiaa on vain n. 500kcal/100g mikä ei ole ihan niin paljoa enempää kuin kaupallisissa tuotteissa. Rasvan osuutta lisäämällä toki saa tuotakin nostettua, mutta sulaminen tulee ongelmaksi. Itselläni myös allergiat rajoittaa ruokien tehokasta sisältöä jonkun verran esim pähkinät ja kananmuna.

      Minulle keitin on mukavuustekijä. Säästän kisasuorituksiin sitten ne ääripään muonasuunnitelmat

      Pääasiassa vaelluksella kroppa kenellä vaan pelaa paremmin rasvapainotteisella energialla, kun ei raahaa ylipainavaa taakkaa joten sen puolesta kyllä ruoat voi suunnitella hyvinkin kevyiksi.

      Mikään ruoka ei ole hammasystävällistä, jos syö liian monta kertaa/liian tiheään tahtiin päivän aikana

      1. Pemmikaaneja tehdään tietysti eri resepteillä, mutta perinteinen pelkästä kuivalihasta ja talista/laardista valmistettu sisältää kyllä reilusti enemmän kaloreita kuin 500. Eikä ne pelkät kalorit vaan ravinteikkuus helposti nautittavassa muodossa on se juttu pemmikaanissa.
        Itse syön erityisesti hiihtovaelluksilla pääasiassa vain pemmikaania, kuivalihaa ja voita. Kahvit reilulla rasvalla, kaakaovoilla ja kuivakermalla. Hiilihydraatit kokonaisuudessaan hyvin lähellä nollaa. Ja oikeasti myös nautin näistä ruoista enkä koe tekeväni mitään uhrauksia sen suhteen. Saatan olla erikoistapaus tietysti 😀
        Keitintä käytän tosiaan vain veden keittämiseen mikä helpottaa elämää talvivaelluksilla paljon.

        1. Teemu Hartikainen

          En ole vielä törmännyt ohjeeseen, missä olisi paljon tuota enemmän energiaa. Kaikki muu kuin rasva mitä siihen laitetaan laskee energiatiheyttä merkittävästi aika pienissäkin määrin. Kannattaa laskea oman tuotoksen sisältö, olen kiinnostunut tiedosta

          Talvivaellus on oikeastaan se laji jossa hiilihydraatit on tärkeämpiä. Raskaissa olosuhteissa hiilihydraattien määrää on nostettava, sillä niissä olosuhteissa ei ole käytännöllistä koettaa hiihtää niin hitaasti ettei syke nouse helppoja olosuhteita suuremmaksi. Energiankulutus on suurta ja on saatava myös nopeasti täydennettyä glykogeenit, jotta rasva voidaan hyödyntää energiaksi. Mitä intensiivisempi suoritus, sitä enemmän hiilihydraatteja tarvitaan. Niillä on myös vaikutusta proteiinien imeytymiseen ja palautumiseen rasituksesta & rasituksen aikana

          1. Teemu Hartikainen

            Niin, ei se voi olla intensiivinen jos ei ole kuntoa ja ravintoa siihen. Voin sanoa kokemuksesta, että voi olla hyvinkin intensiivistä tekemistä läpi päivän, mutta se vaatii asianmukaisen energiansaannin. Tulee mieleen viime talven Norjan reissulta eräs 37km päivä 20cm lumiklimpit suksenpohjissa. Ei tietty se normaalipäivä, mutta sellainen mihin varautua. Toinen keino on nostaa tahtia. Hyvinä päivinä hiihtonopeus rinkka selässä oli 12km/h useiden tuntien ajan, mutta se vaati asennoitumista urheiluun. Tuli hiihdettyä eräs viikko 50km+ päivämatkoja myös. Ei olisi onnistunut ilman asianmukaista energiasisältöä. Tai olisi voinut, mutta olisi vaatinut hitaampaa ja pitkäaikaisempaa liikettä. Itse pidän nopeasta liikkumisesta jota ei tarvitse tehdä koko päivää. Yleisimmin olin suksilla n. 6 tuntia per päivä

            Joka tapauksessa etenkin perinteisen raskaasti toteutettu talvivaeltaminen tai umpihankihiihto keveillä tai etenkin painavilla varusteilla nostattaa sykettä jos haluaa sopivaa vauhtia edetä. Kesällä keveillä kantamuksilla polkuvaeltaminen on ihan eri juttu ja siinä pääsee halutessaan melkein 100% rasvoille jos haluaa, mutta sellaisiinkin reissuihin liittyy ajoittaisia raskaampia nousuja jne.

            Proteiineista pitää muistaa, että niistä laskettava energiamäärä ei käytännössä päädy käyttöön vaan kuluu imeytymisessä. Hiilihydraattien nauttiminen proteiinien yhteydessä tekee niiden hyödyntämisestä helpompaa ja tästä voi saada hyötyä jos tekee pitkiä päivämatkoja tai on rankkaa tekemistä

            Tälläkin syysreissulla ensimmäinen kolmannes matkasta meni samaan tuttuun kävelytahtiin, mutta korkeammalla sykkeellä normaalia suuremman taakan vuoksi.

            Uskallan väittää, että suurin osa talvivaeltajia ja vaeltajia liikkuu suuremmalla sykkeellä kuin olisi optimaalista rasvapohjaisella ruokavaliolla.

          2. Ei voi näköjään viimeisimpään viestiin vastata, mutta seurasin sun Norjan reissua kyllä. Armottoman kovaa tekemistä ja hattu nousee korkealle! Ei tuota vaikeuksia myöntää että itsestäni ei moiseen missään tilanteessa olisi, mutta ajatus siitä että homma olisi ylipäätään mahdollista vain sellaisella perinteisellä hiilaripitoisella ravinnolla on yksinkertaisesti väärä. Kannattaa tutustua tähän rasva-adaptaatio-aiheeseen kestävyysurheilun puolella. Homma on toimivaksi todettu ja tarjoaa tiettyjä etuja.

          3. Teemu Hartikainen

            Siis minä nimenomaan myös kannatan sitä, että oikeastaan kaikilla vaellusreissuilla suurin osa energiaa tulee rasvoista, koska se tuottaa tasaista ja pitkäkestoista virtaa tyypilliseen vaellukseen, ja on kevein ruokavaihtoehto kantaa mukana. En kuitenkaan 100% rasvaa voi suositella, sillä fyysiset rajat rasvan hyödyntämiselle tulee siinä tarvittavan energiamäärän vuoksi vastaan. 40-60% vaelluksen energiasta olisi hyvä saada rasvoista, mutta mitä intensiivisempi suoritus sitä suurempi hiilihydraattien osuuden on oltava, vaikka pääosa energiaa tulee rasvoista. Jos taas tekisi pelkästään hiilarimössöä, vaatisi se jatkuvaa napostelua pienin annoksin. Monella tässä tulee myös vastaan ateriakoko, sillä hiilaripainotteinen ateria on myös kooltaan suuri. Moni ei saa tarvittavaa määrää ahdettua naamariinsa, mikä johtaa siihen että vaelluksilla kuljetaan miinuskaloreilla. Korvaamalla suurimman osan ruokavaliota rasvoilla keventää taakkaa, tasaa energiansaantia ja pienentää ateriakokoa. Mutta hiilihydraattien merkitystä ei myöskään saa sivuuttaa.

  4. Kiinnostava lanka vaellusravinnosta.

    Oon ite ollut kallellani siihen suuntaan, että ”tavallisilla” 1-2vk vaelluksilla rasvan pointti on lähinnä kulinaristinen.

    En ole asiantuntija, ja kuulen mieluusti muiden kommentteja. Ajatelmani mukaan kuvio on suunnilleen seuraava:
    Ravinnon funktionaaliset tehtävät olisivat siis pitää glykogeenivarastija yllä ja antaa proteiineja lihasten yms ylläpitoon. Energiavajeen tasaaminen vyötäröltä parin viikon ajan ei ole ongelma lähes kenellekään. Tässä mallissa viikon-parin vaellus rinnastuu siis enemmän ultrajuoksuun, ja siinä touhussa useimmilla valtaosa energiasta tulee rasvasta, mutta ravinnolla pyritään just pitämään hiilarivarastoja täynnä. Rasvaintoilijoita löytyy, mutta taitaa suoritusnäyttö vahvasti puoltavan hiilareita.

    Tosiaan kuukausien reissut ovat asia erikseen, ja on tarpeellista saada isompi osuus kulutuksesta katettua. Gear Sceptic yms tahot jotka korostavat rasvaa liittyy tuohon skenaarioon.

    Mutta niin, en oikein keksi miksi lyhyemmillä vaelluksilla kannattaisi syödä rasvaa.

    Ja loppuun vielä, en tosiaan ole asiantuntija, ja lähtökohtaisesti luulen että kannattaa syödä sen mukaan mikä on toiminut itsellä.

    1. Teemu Hartikainen

      Joo, lyhyillä reissuilla ei oo ihan niin ongelmallista. Ongelmalliseksi touhu menee monesti vasta siinä kohtaa, kun lyhempiä retkiä tehnyt henkilö lähtee pidemmälle vaellukselle samalla totutulla taktiikalla. Siksi mun mielestä järkevä mennä kohtuullisella sekakäytöllä alusta alkaen. Keventää kantamusta aina, ja tekee ruokamäärän nauttimisesta helpompaa ja energiaa riittää pidemmäksi aikaa kerralla. Tosi monelle se ettei saa syötyä tarpeeksi on iso ongelma ja johtaa sit siihen ettei jaksa. Isomman ruokamäärän nauttimiseen kun ei kerkeä adaptoitua lyhyellä vaelluksella. Parempi syödä totutusti ja kattaa lisäenergian tarve lorauttamalla öljyä sekaan. Itselle tämä on helppo keino koska nimenomaan ei oikeastaan vaikuta makuun tai koostumukseen.

      Sit se jatkuva napostelutarve on toinen ääripää kun verensokerit heittelee sinne ja tänne. Vaikuttaa tosi paljon jaksamiseen ja mielentilaan (päätöksiin ja suunnitelmallisuuteen) vaikka sais riittävät energiat. Rasvat tasaa piikkejä eikä oo pakko pistää niin paljoa ajatusta siihen millasia hiilareita sit nauttisi välipaloiksi.

      Suurin osa vaeltajia suurimman osan aikaa ei liiku suorituskykynsä rajoilla, eli siinäkin mielessä ihan melkein mikä vaan käy hetken aikaa. Mulla itellä näissä asioissa ajatus lähtee siitä, että on hyvä pitää sinne ääripäähän kuitenkin optiot auki. Sama kuin varustusta keventämällä, helpottaa elämää jo valmiiksi niissä mitä-jos-tilanteissa, vaikkei niihin koskaan päätyisi ja pysyy kauemmin mukavuusalueella, rajat ei tuu niin äkkiä vastaan.

      Pitää muistaa toki myös että ultrajuoksu on aika eri liikuntamuoto, kuten raskaan rinkan tai ahkion kuljettaminen, tai kevyellä rinkalla kävely. Eri sportti, eri suhteessa ravinto.

      Mulle itselleni on sinällään se ja sama mitä porukka muutaman päivän keikoilla syö, mutta lähtökohtasesti parempi tiedostaa mikä on kulutus ja tuleeko energiatarve täyteen. Monella vaeltajalla ruokailutottumukset kuljetetaan arjesta mukana, mutta ei ole huomattu että painavalla rinkalla kulutus voi olla tuplat. Ei mee montaa päivää että alkaa tuntumaan. Mutta tosiaan jos päivämatkat on sen 10km sillon tällasilla seikoilla ei ole vieläkään niin väliä. Mitä suurempi vaje, sitä heikompi suorituskyky. Ongelmia tulee silloin kun tehdään aiemmasta poikkeavia juttuja sopeuttamatta uuteen tilanteeseen.

      Paitsi pitää muistaa se, että hyvin monella on omassa varastossa vararasvaa ihan riittämiin pitkäänkin suoritukseen. Mulla tää painon ylläpito korostuu pienenä miehenä. Ei oo varaa paljoa tiputtaa.

  5. Eemeli Franssi

    Tuo patagonia airshed pro alkoi kiinnostamaan. Siinä on ilmeisesti aivan valtava hengittävyys? Itseltä löytyy black diamond alpine start hoody tällä hetkellä joka painaa 250g ja hengittävyys on 40 cfm.

    1. Teemu Hartikainen

      Joo, on reilusti enemmäm ilmaa läpäisevä tämä Airshed Pro. BPL joku mitannu 87CFM, mut edelleen kiertää tietoa että olis 50-60 väliin. Sama kaveri mitannu aiemman Airshed version 57CFM joten uskoisin tuota isompaa lukua. Voihan tuota koettaa varmistaa muualtakin. Mutta kyllä, läpäisee ilmaa. Viileämpi paita kun mun kesävaelluspaidat, kun on ohuempaa, vaikka muuten melkein samat. Airshed pro vaan ei täysin pidä hyttysiä. Itikka-aikaan menee juostessa kyllä, muutoin on monipuolinen paita muulloin kuin räkkä-aikaan. On sen verta ohut että voi alkaa kerrostamaan jo aiemmin. Alphan kanssa toimi kyllä hyvin, sama varmasti myös muilla verkkokerrastoilla. Kovempaan tuuleen ja kylmempään keliin tarvitsee enemmän tuulensuojaa, mutta itse pärjäsin kyllä tuolla reissussa viileimmätkin aamut pelkällä paidalla kunhan vaan sai lämmöt päälle. Aika useana päivänä lopulta sit pidin kuitenkin Alphat alla kun ei haitannut vaikka ne olis vähän liian lämpimät, ei jääny hikoiluttamaan

      Silloin toki kun hikoili pelkkä Airshed päällä, niin ainakin selkämys paidasta saturoituu täyteen herkästi eli on märkä ja hiki voi alkaa valua kun materiaali ei voi itseään enempää imeä vettä. Kuivuu siis tosi äkkiä. Mutta kokoa ei kannata valita liian löysäksi

  6. Eemeli Franssi

    Mahtaakohan olla talvihommiin jo liian hengittävä?

    Mikä tuossa Norjan reissun takissa oli CFM arvo?

    1. Teemu Hartikainen

      Outdoor Vitals Nebo -tuulitakin CFM-arvo on 20

      Oli noihin olosuhteisiin ihan sopiva, tarvittaessa tuulenpitävyyttä jatkoi kuoritakilla. Ainoastaan muutamana päivänä loppupuolella oli niin lämmin ja tyyni että riisuin takin

      Talvihommiin sanoisin että tuo noin 20 on maksimi, muuten tuulee liikaa läpi. Sanosin 10-15 hyväksi ohjenuoraksi talvella. Mutta riippuu ihan siitä miten hikisesti urheilee, intensiivisempään tekemiseen isompi luku, hitaampaan etenemiseen vähemmän. Ruotsissa Vita Bandetilla käytin takkia jonka CFM oli noin 5, mikä oli hieman liian vähän lämpimämpinä päivinä, mutta toki piti hieman kovempaakin tuulta.

      Hiihdän aika nopsaan, pidän nopeista ja lyhyistä päivistä eli mailisi voi muuttua

      1. Eemeli Franssi

        Mikähän tuollainen CFM 10-15 takki olisi? Olin ajatellut tuota minun Alpine Startia talvitskiksi mutta voi olla että se on sitten vain metsäolosuhteisiin.

        1. Teemu Hartikainen

          Hankala kysymys. Moni muukin asia kuten taskut, kiristykset, istuvuus ja hupun tyyli vaikuttaa käytettävyyteen. Kangaserissä on myös eroja, tai jonkun takkimallin eri valmituserissä siis voi olla eroja.

          Meille tuli viimeisimpänä Norrøna Aero 60 Vilmalle talvikäyttöön (CFM 7.5). Patagonia Houdini air oli liian viileä hänelle. Nämä on myös aika yksilökohtaisia arvioita mikä kenellekin käy

          Nää on hankala myös siksi, että harva valmistaja on tietoinen asiasta eikä ilmoita tätä tietoa. Joillain syynä on juuri tuo ettei voi taata kankaan pysyvän samana.

          (Korjasin edellistä viestiä, tarkistin ja se edellinen itsetehty takki oli CFM 5 luokkaa)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *