Fastpacking – sekoitus polkujuoksua ja retkeilyä

Mitä on fastpacking? Fastpacking eli suomalaisittain juoksuvaellus, polkujuoksuvaellus tai pikavaellus on ultrakevyen vaeltamisen, polkujuoksun ja retkeilyn yhdistelmä. Tavalliseen polkujuoksuun ero on, että mukana kannetaan yöpymisvarusteet sekä ruokaa yleensä muutamaksi päiväksi. Tämä tekee polkujuoksuvaelluksesta kevytretkeilyä tai ultrakevyttä vaellusta muistuttavan lajin, jossa erityisesti varusteiden painoon tulee kiinnittää huomiota – täytyyhän ne selässä pystyä myös kohtuudella juoksemaan. Fastpacking eroaa kevytretkeilystä tyypillisesti liivimallisten reppujen muodossa, sekä huomattavasti pienemmässä repun tilavuudessa. Tällöin varusteet saavat painaa korkeintaan pari-kolme kiloa, että ruokineen on mahdollisuus myös hölkätä. Jalassa on käytännössä aina polkujuoksulenkkarit.

En ole suuri juoksuharrastaja, mutta yhtymäpintaa fastpackingissa on myös tavalliselle retkeilijälle. Omassa pitkien vaellusten ja kevytretkeily -kuplassani lyhyet reissut ovat jääneet viime vuosina tekemättä, mutta fastpacking-repun hankinnan myötä olen tänä kesänä oppinut myös retkeilemään yhden yön yli ja tekemään viikonloppuretkiä, melkein joka viikko. Siinä missä pikkureput ovat aiemmin olleet epämukavia selässä tai alipakattu kevyt rinkka ärsyttänyt hölskyessään, on juoksureppu tuonut uutta puhtia ja ketteryyttä retkeilyymme. Tässä artikkelissa kerron, miten fastpackingin kokeilu on onnistunut kevytretkeilijän lähtökohdista ilman sen suurempaa juoksutaustaa!

Mikäli kevyen rinkan ja vaellusrepun hyödyt eivät ole vielä tuttuja, kannattaa myös lukea artikkelini: ”Paljonko rinkka saa painaa?”

Artikkeli sisältää linkkejä tuotteisiin usealta pieneltä valmistajalta, näihin tuotteisiin ei kuulu vastavuoroisuutta. Lisäksi mukana on linkkejä tukijani Farliten verkkokauppaan joidenkin tuotteiden osalta. Jutussa esiintyvä Bonfus Fastus 23 -juoksureppu on saatu Farlitelta.

Joskus vaelluksella tai päiväretkellä haluaisi ottaa alamäkeen muutaman vauhdikkaamman askeleen

Polkujuoksuvaellus eli fastpacking Suomessa

Polkujuoksuvaellus lajina on suomalaisille tullut tutuksi ultrapitkistä polkujuoksukisoista kuten Nuts 300, ja erilaisista erämaasuunnistuskisoista kuten Lapland Wilderness Challenge ja Erävaelluksen SM-kisat. Kyseessä on siis alalaji polkujuoksuun ja vaellukseen, jossa tarkoitus on käyttää niin keveitä varusteita, että ne mahdollistavat kohtuullisen juoksutahdin, tai mahdollisimman nopean siirtymisen rastilta toiselle erämaaolosuhteissa. Varusteita on oltava mukana sen verran, että kovasta fyysisestä rasituksesta selviää, mutta myös siten, että vaihtelevat sääolosuhteet on otettu huomioon. Esimerkiksi Kevyesti Kairassa -blogin Ossi Määttä kertoo fastpacking kokemuksia joita hän on kisaa tuottaessa pistänyt merkille.

Tyypillisesti fastpacking-retket tai kisat kestävät korkeintaan muutaman päivän, mutta myös ennätysnopeita ultrapitkien vaellusreittien suorituksia tehdään maailmalla paljon fastpacking-tyylillä, kunhan ruokaa täydennetään välillä. Meillä Suomessa on vähemmän pitkiä vaelluspolkuja, ja fastpacking lienee siksi siirtynyt myös erämaihin. Viime vuosina on tehty paljon erilaisia tunturihaasteita esimerkiksi ajatuksella huiputtaa yhdellä reissulla kaikki yli 1000 metriä korkeat huiput Suomessa. Myös osa eräoppaista on tuonut juoksuvaelluksen ohjelmatarjontaansa.

Polkujuoksuvaellukset ja fastpacking ovat Suomessa kasvattaneet suosiotaan viime vuosina, mutta ne ovat edelleen verrattain marginaalisia lajeja perinteiseen vaeltamiseen verrattuna. Suosion kasvu näkyy erityisesti retkeilijöiden ja juoksijoiden keskuudessa, jotka etsivät uusia tapoja haastaa itseään ja tutkia luontoa.

Fastpackingin hyödyt retkeilyyn

Vaikka juoksuvaellus lajina kuulostaa monelle varmasti kaukaiselta, ei fastpackingin ole mikään pakko olla hikipäissä juoksua. Parhaimmillaan sillä voi olla yllättävän paljon yhteistä myös perusretkeilyn kanssa.

Olen tämän kesän ajan kokeillut fastpacking-varusteita yön yli- ja viikonloppuretkillä. Juoksua emme juurikaan ole harrastaneet, mutta esimerkiksi alamäissä joskus tekee mieli ottaa muutama hölkkäävä askel. Tällöin päiväreppuun tai pikkurinkkaan nähden on ollut huomattavasti mukavampaa liikkua myös nopeammin esimerkiksi tylsät alaspäin viettävät hiekkatieosiot, kun on voinut laittaa hölkäksi rinkan hölskymättä selässä.

Tiukasti kehoa vasten halaava juoksureppu mahdollistaa aikaisempaa ketterämmän kulkemisen. Kevyen ja tiiviin pakkauksen kanssa on helppo loikkia rakkakivikot, ylittää suo-ojat ja tarpoa turpeessa tuntitolkulla.

Vaikka polkujuoksuvaellus-, fastpacking-, ja juoksuvaellus-nimityksiä käytetään pitkälti ristiin, on taktiikan hyödyt selvät myös polkujen ulkopuolella kulkiessa. Olemme suunnanneet moniin sellaisiin kohteisiin joihin ei muuten tulisi lähdettyä – kohteisiin jossa ei ole riittävän lähellä ja helposti päiväretkeilyyn soveltuvia palveluita, ja kohteisiin joiden pinta-ala olisi muuten pidemmille vaelluksille liian pieni. Hankalakulkuisista maastoista pääsee parhaiten kulkemaan kevyellä ja ketterällä juoksurepulla, ja mukanaan voi tuoda monet mukavuudet etenkin jos liikkuu kaksistaan. Vaikka alueelle pääsisi vain puomitettua hiekkatietä pitkin, voi tulo- ja menomatkan hölkätä nopeasti ja helposti liivi päällään, mikä antaa enemmän aikaa retkeillä itse kohteessa.

Fastpacking-retket 2024

Hossan kansallispuisto

Aloitimme retkeilykauden heti lumen sulamisen jälkeen Hossassa. Tässä vaiheessa meillä ei ollut vielä kuin yksi juoksureppu, joten pakkasimme mukaan toiselle 40-litraisen kevytrinkan, jotta pääsimme kokeilemaan näiden eroja. Kiersimme noin neljänkymmenen kilometrin reitin ympäri kansallispuistoa, välillä tulvivia polkuja kahlaten. Pelastimmepa samalla tulvineesta halkovajasta karanneet klapisäkit kuivalle maalle. Yövyimme yhden yön autiotuvassa, ja kävimme kiertämässä merkittävät nähtävyydet.

Iivaaran luonnonsuojelualue

Kävimme Iivaaran Iirinki -rengasreitillä päiväkseltään. Otimme vain juoksurepun mukaan sillä aikomus oli käydä vain eväsretkellä. Nousu vaaralle oli melkoinen. Kohde oli yllättävän erämainen, ja huipulta näki kauas. Tämän reissun tavoite oli myös hieman vertailla vaellusvaatteita tyypillisempiin juoksuvaatteisiin. Tuoreina kuusamolaisina tutustuimme lähiympäristöön. Löysimme ennalta tietämättämme Iijoen alkulähteen, josta otimme kahvivedet. Tutustuimme samalla reissulla myös matkalla sijainneeseen ennallistettuun pätkään Salpalinjan linnoitteita. Reitin hölkkäsimme osaksi läpi. Totesin, että saa olla erilainen paita näin intensiiviseen liikuntaan. Vaikka ötökät vaivasivatkin, tuntuivat ne pysyvän riittävän vähissä määrin, mitä Vilman aurinkohupparissa juoksua vierestä katselin.

Oulangan kansallispuisto

Olemme kumpikin vaeltaneet Karhunkierroksen, mutta muistamme aina ihmetelleen tuota yhtä yksittäistä viivaa kauempana kansallispuistossa. Selvisi, että Keroharjun reitti on 17 kilometriä pitkä polku, ja sen varrella on saunallinen autiotupa. Tuumasta toimeen, ja lähdimme taivaltamaan reittiä iltamyöhällä kosteassa kelissä. Hyttysiä oli jo tässä vaiheessa todella paljon, joten puimme hyttyshuput päähän. Nyt mukana oli jälleen kevytrinkka ja juoksureppu. Itselläni oli ihan arjessa käyttämäni vaatteet osin laiskuutta, osin mielenkiinnon vuoksi kokeilussa.

Yövyimme ja saunoimme tuvassa, seuraavana päivänä jätimme rinkan tupaan ja kävimme nopeammalla tahdilla kulkemassa pohjoispäädyn vanhan kierroksen. Se vaatikin useamman vesistönylityksen, mutta juoksusauvoja ei ollut nyt mukana soilla ja ylityksissä taiteiluun, koska odotimme reitin olevan vain polkua. Olihan se, kunnes siltä poikkesimme. Saimme muistutuksen sauvojen tärkeydestä. Onneksi suurempaan ylitykseen oli laavulla pari ylityskeppiä. Reissu oli kohtalaisen rankka osittain haastavan maaston vuoksi, osittain jatkuvan, stressaavan ininän vuoksi. Totesimme, että toinenkin juoksureppu on kyllä saatava.

Riisitunturin kansallispuisto

Lyhyellä Riisin Rääpäsyllä kävimme päiväkseltään eväsretkellä. Juoksu oli vauhdikasta kaikki alamäet hyvillä leveillä poluilla. Vain toisella oli juoksureppu lähes tyhjänä selässä eväitä ja juomista varten. Reitillä oli porukkaa suurissa määrin, evästuletkin olivat valmiina kämpän pihassa.

Karhunkierros

Sillä välin kun itse olin seikkailemassa Haltin reitillä, sain uutisia InReachiin – ensinnäkin sadetakkiprototyypit oli valmistunut, toisena taas Vilma oli hetken mielijohteesta päättänyt lähteä juoksemaan Karhunkierroksen yhteen pötköön, yötä vasten. Yhteensä tahti oli kuulemma sellainen, että sillä nippa nappa saisi osallistua pidempiin Nuts-polkujuoksukisoihin. Näistä onkin viime aikoina puhuttu jonkin verran. Vilmalla oli mukanaan vähän normaalia enemmän varustusta, alkuperäisesti tämä oli tarkoitus toteuttaa tuettuna eli olisin lähimain autolla tarvittaessa evakuoimassa ja yöpaikan tarjoamassa. Nyt mukana kulki retkipeitot ja teltat. Kuulemma yö oli aika haastava, mutta auringonnousu toi uutta puhtia. Reissusta palattuani oli kyllä toisen kävely hieman kivuliasta katsoa, kun kotona odotti yli vuorokauden valvonut ja polkuja melkein 20 tuntia tallannut polkujuoksija. Mutta hymy oli herkässä.

Vilmatunturin luonnonsuojelualue

Nimikkotunturiin Vilmalla on ollut halu tutustua jo pidemmän aikaa. Päädyimme viimein kahden juoksurepun siivittämänä lähtemään hieman erikoisempaan paikkaan, jonne ei meinannut autolla löytyä mitenkään reittiä lähemmäs. Halusimme käydä pikaisen yhden yön retken alueen ainoan kämpän luona aikataulupaineiden keskellä, joten jätimme Salmijoenkurun enemmän käydyn puolen nyt katsomatta. Maasto oli kohtuullista kulkea, joskin monesti todettiin että suon laitaa on helpoin liikkua ja suunnistaa. Alkuun piti rämpiä hieman hakkuutöiden urittama ja risukasoja täynnä oleva alue. Lehtikorkiaa lähestyessämme jouduimme loikkaamaan haastavan pehmeältä pohjalta ponnistaen myös vyötärönsyvyisen ojan yli. Marjat olivat älyttömän isoja, ja karpaloita oli tuloillaan hillitön määrä.

Lintujakin näkyi, ja ei varmaan suotta alueella vieraskirjan mukaan liiku kuin moottorikelkkailijoita ja metsästäjiä. Kirja oli parikymmentä vuotta vanha, ja kävijöistä oli ollut retkeilijöitä noin kourallinen. Seuraavan päivän seikkailimme tunturiin, josta löysimme vanhan palo/näkö/mittaustornin jäänteet. Samoin jokunen kuolemaan tulleen poron luusto osui matkalle. Tunturista aukesi hienot, joskin kapea-alaiset maisemat ympärille. Palasimme jonkinlaista mönkijäuraa pitkin autolle hölkäten.

Pyhä-Luoston kansallispuisto

Viimeisin retkemme lasketaankin jo melkeinpä vaellukseksi kahden yön taktiikalla. Pyhä-Luostolla emme aiemmin olleet käyneet kuin paljon nuorempana muiden harrastusten mukana. Tutkittiin, miten tuolla saisi toteutettua järkevän mittaisen reissun viikonloppuna. Julkisia kulki hyvin Luoston ja Pyhän välillä, mutta matka olisi jäänyt lyhyeksi. Päädyttiin kulkemaan kokonainen Pyhä-Luosto johon lisättiin Yli-Luoston reitti, jolloin kokonaispituus kasvoi liki 50 kilometriin. Tähän tuli päälle vielä seitsemän kiloa Torvisesta bussipysäkiltä takaisin autolle nelostien vartta, minkä Vilma hölkkäsi oman polveni kipeydyttyä hieman.

Sää reissulla oli vaihtelevan aurinkoista, rankkasadetta, ukkosen jyrinää ja sumua, minkä vuoksi tehtiin hieman reittimuutoksia lennossa. Korkean huipun päälle ei lähdetty sumussa kiipeämään, sen sijaan Isokuru näyttäytyi vakuuttavasti sumun alapuolella. Valittiin ukkosen aikaan alempi reitti polkupyöräuralla. Sadekuuron iskiessä paettiin munkkikahville ametistikaivoksen portilla sijainneeseen latukahvilaan. Yövyimme ensimmäisen yön tuvassa yhden muun vaeltajan kanssa muutaman kilometrin taipaleen jälkeen, toinen yö Huttulomassa oli täynnä porukkaa ja kämppä haisi hieman ummehtuneelle, joten laitoimme teltan pystyyn pihalle.

Fastpacking varusteet juoksuretkellä

Siirtymä ultrakevyistä vaellusvarusteista juoksuvaellukseen on ollut melko helppoa. Moni varuste kuten ultrakevyt retkipeitto ja pieneen pakkautuva ilmatäytteinen makuualusta menevät yksi yhteen kevytretkeilyssä ja juoksuvaelluksessa. Myös vaatetus on melko samankaltaista, mutta nopeammin liikkuessa esimerkiksi räkkäajan vaellukseen on eroja – vaatetuksen on oltava erityisen hengittävää ja ilmaa läpäisevää, sillä pääsääntöisesti liikkuminen tapahtuu hieman korkeammalla sykkeellä, eikä vaatteet saa rajoittaa liikettä. Nopeammassa liikkeessä ei ötökätkään yhtä pahasti häiritse saati kerkeä tulla kylmä.

Kevytretkeilyn ja fastpacking varusteiden erot

Suurimmat erot kevytretkeilyvarusteissa juoksuvaellusvarusteisiin ovat pakkauskoko ja tavaroiden määrä. Pikavaelluksella ei tuoda mukaan kaikkia herkkuja, joilla useiden päivien mittaisista vaelluksista tulee mahdollisimman mukavia. Esimerkiksi pyyhe, retkityyny, monet säänmukaiset asusteet kuten lämpimämmät hanskat tai aluskerrasto, saattavat jäädä kotiin, ja luotetaan siihen että liike pitää lämpimänä. Kahden päivän sääennuste pitää yleensä kutinsa, viikon sääennusteeseen verraten.

Juoksuvaelluksessa kantolaitteen on oltava pienempi ja lähempänä kehoa, jotta se kulkee kovemmassakin vauhdissa järkevästi mukana. Liian suuri ja painava on huono juoksuun ja pomppii miten sattuu. Pakkausfilosofiassa pakkauskoko ja kevyt paino ovat ensi sijalla, mutta tyypillisesti fastpackingiin suhtaudutaan vielä enemmän Super Ultralight -hengessä, eli tosissaan karsimalla viimeisimpiä grammoja.

Normaalia retkeilyä harrastavalle tällaiset hammasharjan ja makuualustan katkomiset eivät kuitenkaan ole prioriteetti, joten voi itse pohtia, mille tasolle pikavaellusta valmistellessa haluaa lähteä. Onko kyse kisahaasteesta vai mukavuusretkestä syrjäiselle erämaakämpälle?

Koska olemme tänä kesänä harrastaneet hieman enemmän retkeilyhenkisiä fastpacking-reissuja, meillä on kulkenut mukana isompaa telttaa, paremmat makuualustat, retkityynyt, isompi keittiövälineistö ja vaatevalikoima. Kerron seuraavaksi joitain huomioita tämän kesän varustuksesta. Koska emme ole vielä kokeneita juoksuvaeltajia, kannattaa huomioida että emme kenties vielä ole osanneet huomioida kaikkea oleellista. Pyrin kuitenkin lisäämään sekaan huomioita myös kevyemmistä ja paremmin juoksuun soveltuvista vaihtoehdoista.

Vaatteet juoksuretkellä

Olemme valikoineet vaatteet siten, että ne ovat käytännössä samat kuin hyttysajan ulkopuolella retkeillessä ja vaeltaessa. Päällä on ultrakevyet housut (Houdini Pace Light) ja kevyesti tuulelta suojaava huppari (Patagonia Airshed Pro). Jalassa samat Altran lenkkarit kuin vaelluksillamme.

Vaihtovaatteita ei oikeastaan mukaan tarvitse, mutta olen näillä retkillä tavannut pitää mukana ainakin yötä varten aluskerraston housut ja vaihtopaidan, etten likaisi retkipeittoani niin nopeasti. Monesti housut ovat myös märät varvikoissa loikkimisesta. Kisatouhuissa voi sitten vaatteista karsia halutessaan mukavuutta, pakkauskokoa ja painoa näistäkin. Kämppäretkillä painotamme leirimukavuutta.

Sadevarustuksena on mukana tietysti sadehame ja saderukkaset, sekä hankin myös kokeiluun painorajaa puskevan Rab Phantom Pull-Onin. En usko takin kestävän todellista käyttöä vedenpitävänä järin kauaa, mutta kokeilu on osa testiprosessiani kohti Northern Liten tulevia sadetakkeja. Yhtä kaikki, toistaiseksi erittäin vähällä käytöllä ollut 96-grammainen kalvotakki on kulkenut kevyesti mukana.

Teltta polkujuoksuvaelluksella

Mukanamme kulkee aina myös teltta, johon molemmat mahdumme. Sooloreissuilla meillä olisi hyvin kevyt yhden hengen teltta (HMG Mid 1, 475g), mutta kahdestaan liikkuessa mukana kulkee pakkauskooltaan paljon suurempi ultrakevyt Zpacksin 650g harjateltta. Kahdestaan onkin mahdollista jakaa mukavuutta siten, että toisella on teltta, ja toinen kantaa (ylisuuren) keittimen.

Mielestämme juoksuvaellukselle lähtiessä on vastuullista pitää teltta mukana, sillä koskaan ei voi olettaa mahtuvansa autiotupaan tai pääsevänsä perille varaustupaan. Sooloreissuilla etenkin on tärkeää pitää teltta mukana myös siksi, jos sattuu vaikka pahempi kompurointi tai jalkaa on lepuutettava yön yli ennen matkan jatkamista, ennen aiotulle tuvalle pääsyä. Juostessa kaatumisiin liittyvät voimat on suuremmat, ja haavereita voi sattua useammin kuin rauhallisempaan tahtiin vaeltaessa, joskin erityisen kevyt paino selässä auttaa hallitsemaan seurausten vakavuutta.

Nukkumisvälineet

Nukkumisvälineet ja majoite ovat kokonaisuutena suurin painoerä juoksuvaelluksella heti ruokien jälkeen. Vaikka meiltä löytyikin jo ennestään hyvät retkipeitot ja makuupussit, olemme viime aikoina pyrkineet optimoimaan käyttöalueita. Totesimme yhteistuumin, että retkipeitot alkavat itsellemme olla nollan kieppeillä muutenkin jo liian viileä ratkaisu, joten voisimme keventää retkipeitot alimmillaan siihen lämpötilaan sopiviksi. Kuin tilauksesta, ruotsalaisella foorumilla tuli vastaan juuri aloittanut Vilse Equipment joka tekee kustomoituna retkipeittoja Ruotsissa käsityönä. Perinteinen autotallifirma, yhden miehen operaatio. Tilaus tehtiin lomakkeella josta näki myös eri vaihtoehdot, verkkosivut tulevat kuulemma ensi vuoden puolella. Peittoni tuli painamaan 450 grammaa ja siinä on 270 grammaa 900 Fillpowerin untuvatäytettä.

Lisäksi vieläkin sopivammin eteen pomppasi unkarilaisen Khibun valmistama erikoisvärinen retkipeitto. Tämä peitto ei ollut aivan yhtä lämmin kuin omani, mutta meistä Vilma on lämpimämpi nukkuja. 250 grammaa 850 Fillpowerin täytettä riittää tähän tarkoitukseen mainiosti. Erityisesti väri oli käyttäjän mieleen – ultrakevyt retkipeitto on hailakan vaaleanpunainen violetein sisuksin. Väitänpä, että tuo peitto on yksi maailman uniikeimmista.

Makuualustoina meillä on lähinnä kämppäöiden kovien laverien ja viilenevän kelin vuoksi olleet Thermarestin X-lite NXT -alustat. Itselläni on se suurin muumiomalli, olen viime vuosina joutunut asteittain valikoimaan leveämmän ja pidemmän mallin. Juoksuretkille soveltuisi kenties parhaiten puolikkaan mittainen Uberlite tai vastaava erittäin kevyt ja pieneen pakkautuva vaihtoehto, mutta retkeilyhengessä tehtävät vaellukset eivät ole vielä pakottaneet tiivistämään varustusta tällaisten hankintojen verran. Makuualustat sentään saatiin kevyemmäksi jättämällä täyttöpussit pois. Hankimme viime vuonna PCT:n jälkeen Rex-Creationsin PadPal -alustapumput, jotka painaa vain 10 grammaa. Äänekäs kuin mikä, mutta toimii, on maailman kevein.

Ruoanlaittovälineet

Moni juoksuvaeltaja jättää jopa retkikeittimensä kotiin, mutta koska polkujuoksuretket joita teemme suuntautuvat yleensä pienempiin kohteisiin ja haluamme pikemminkin retkeillä, mukana kulkee riittävän suuri kattila (Evernew 1300ml) ja kattilalle sopiva keitin kahdelle hengelle (Soto Windmaster + triflex).

Yksinään liikkuessa pieni kippo ja tulien teko tai pienempi keitin (kuten oma suosikkini BRS 3000T) olisi kevyt mahdollisuus, jos haluaisi kokkailumahdollisuudet pitää mukana. Kun ruokia on vain päiväksi tai kahdeksi, jää reserviä ottaa enemmän mukavuuksia mukaan. Pidemmälle seikkailulle olisi jo karsittava jonkin verran, että kaiken saa mahtumaan mukaan.

Elektroniikka

Elektroniikkaa voisi jakaa enemmänkin, mutta hankimme kuitenkin entistä pienemmän virtapankin tämän kaltaisille yhden- kahden yön retkille. Nitecoren uusi 6000 mAh akku riittää hyvin kahden hengen virrankulutukseen tällaisilla retkillä, kun mukana on kaksi älypuhelinta navigointiin, musiikinkuunteluun ja kuvien ottamiseen. Aiempi 10 000 mAh virtapankki tuntui yleensä liian suurelta ja kulmikkaalta nopeille retkille.

Vilmalla on ollut mielessä myös älykellon hankkiminen, eikä se ole yhtään huono idea. Laadukkaalla urheilukellolla navigoi, kuuntelee musiikkia, se on kevyempi ja jopa varavirran voisi jättää pois. Vaikkei kelloa hankkisikaan, voitaisiinhan me jättää toinen luuri matkasta ja pihistellä energiankäyttöä, mutta emme ole vielä kokeneet tällaista tarpeelliseksi.

Vesipullot ja suodatin

Juoksuliiveissä ja juoksurepuissa on paikat, sekä monesti niissä tulee valmiina olkaviilekkeisiin sopivat lötköpullot. Olin aiemmin varsin skeptinen lötköpulloja kohtaan, sillä en ymmärtänyt niiden toimintaperiaatetta. Lötköpullo onkin varsin metka juttu – kun pullo on olkaviilekkeessä, voi sen purukorkista imaista samoin tein vettä suuhunsa. Pulloa ei tarvitse erikseen aukoa tai ottaa taskusta pois. Mikä itseni yllätti täysin on, että pullo ei edes vaadi ulkopuolista puristusta että siitä voi imeä vettä. Vesi tulee ilman avustusta pohjalta saakka tyhjentäen pussin kokonaan, ihan vaan kun siitä imaisee.

Päädyin sitten itsekin Salomonin puolen litran lötköpulloihin, joihin saa myös kovasti vaeltajien suosimaa Katadyn BeFreetä muistuttavan suodatinkorkin. Suodatinta ei edes huomaa kun sen läpi juo. Mikäli on tarvetta täyttää kaksi pulloa (useimmiten ei tarvitse kuin yhden) on toisen pullon täyttäminen tosin hieman työläämpää sillä suodatin vie osan tilavuudesta, eli suodatinpussi täytyy välillä täyttää jos toisen pullon meinasi saada täyteen saakka.

Lisäksi jatkossa mukaan lähtee myös Norjan Halki -hiihtovaelluksella öljysäiliönä toiminut Evernewin vesipussi. Tämä painaa noin 30 grammaa eikä tyhjänä vie juuri tilaa, mutta mahdollistaa helpommin vesien kantamisen leiriin, kun nyt käytämme isompaa retkikeittiötä ja meitä on kaksi. Yksin pärjäisi noilla lötköpulloilla kohtuudella.

Juoksureppu fastpackingiin

Fastpackin tai juoksurepun kokoluokka tulee valita tarvittavien varusteiden määrän mukaan. Me emme ainakaan vielä ole tarvinneet tilaa yli neljän päivän tempauksiin, tai sellaiset saattaisivat mennä mukavammin kevyellä rinkalla. Siksi kokoluokaksi valikoitui 20-25 litraa juoksurepulle, joka aiempien juoksuvaeltajien mukaan ei pomppisi liikaa juostessa. Ohjetta kannatti kuunnella, ja kuin tilauksesta tuli markkinoille myös Bonfus Fastus 23, joka on tunnetun kevytvaellusvarustefirman tuotos. Vilmalla puolestaan on hieman vielä tilavampi, helposti meidän isommankin teltan vetävä Salomon XA25. Fastuksessa on vähemmän tilaa, mutta taskuratkaisut ja sulkumekanismi on siinä mietitty huomattavasti paremmin.

Pidemmille polkujuoksuseikkailuille voisi ymmärryksemme mukaan valita noin 28-38-litraisen juoksurepun, mutta se saattaisikin jo pomppia hieman enemmän selässä. Jää nähtäväksi, tuleeko tällaiselle tarvetta. Reiluun 20 litraan kuitenkin mahduttaa hyvin puolen kilon retkipeiton, ultrakevyen teltan ja soolokeittimen, sekä sadevaatteet, ja tietysti ruokia sen mitä noin 1-4 päiväksi tarvitsee. Kisatilanteissa alkuun voi pakkausta jatkaa repun ulkopuolelle hieman pidemmälläkin rupeamalla ja miettimällä etenkin varusteiden pakkauskokoa. Pakkauskoko onkin juoksuvarusteissa jopa hieman painoa merkitsevämpi tekijä. Ennen nollakelin retkipeittojen hankintaa kulki mukana isommat makuupussi ja paksumpi retkipeitto, mutta silloin tilaa sai toden teolla keksiä jostain.

Vaikka fastpacking on meillä ollut toistaiseksi enemmän retkeilypainotteista, on se innoittanut myös jatkossa miettimään pidempiä ja nopeampia seikkailuita vaellusharrastuksen jatkeeksi. Onpa juoksurepusta varmasti hyötyä myös laturetkillä ja tunturihiihdossa, jolloin mukaan mahtuu eväät ja vaihtelevaan keliin lisäksi lämmintä vaatetta, jopa hätämajoite. Jatkamme harrastuskirjon laajentamista, minkä näinkin pieni muutos kuin repun vaihto mahdollistaa. Fastpacking-tyyli soveltuu hyvin myös parin päivän retkille ja vaelluksille, joten jatkamme samaan malliin tutkien myös pienempiä kohteita, jotka muuten jäisivät meiltä kenties käymättä!

Millaisia kokemuksia sinulla on juoksuvaelluksesta tai fastpackingista? Kerro kommentoimalla alle!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *