Varusteet pitkällä hiihtovaelluksella Norjassa (2700 km)

Hiihdin Norjan päästä päähän tammi-huhtikuussa 2024 Norge på Langs -vaellusreittiä pitkin. Kirjoitin ennen vaellusta varustelistastani sekä joitain ajatuksia siitä, miten tähän varustukseen päädyin. Varusteet pitkällä hiihtovaelluksella olivat raskaan talvivarustuksen ja ahkion sijaan pakattuna kevyessä rinkassa, ja kaikkien varusteiden valinnassa painoon oli kiinnitetty erityistä huomiota. Tästä oli pitkän vaellukseni aikana huomattavan paljon hyötyä. Matkan aikana kevensin rinkkaani vielä noin kilon verran vaelluksen alkuun nähden. Tervetuloa lukemaan varusteraporttia Norjan Halki Hiihtäen 2024 -talvivaellukseltani!

Hiihtovaelluksella oli mukana myös sponsoreilta saatuja varusteita. Artikkeli sisältää linkkejä vaellusta tukeneiden valmistajien (Outdoor Vitals, Svala, Skalmo, Northern Lite, Liteway) ja jälleenmyyjien (Farlite, Backpackinglight) verkkokauppoihin.

Löydät vaelluksen alussa mukana olleen varustelistan myös tästä linkistä. Vaelluksella kevennetyn listan löydät artikkelin lopusta!

Varusteet pitkällä hiihtovaelluksella Norjassa

Suunnittelin Norjan Halki -hiihtovaelluksen varustuksen tehokkaaksi ja kevyeksi pitkän matkan hiihtoon. Hankin mm. uudet sukset, siteet, monot ja sauvat sekä entistä tilavamman kevyen rinkan. Lisätilan ansiosta sain joustavuutta varustukseeni ja sen pakkaamiseen, joten pystyin kuljettamaan erilaisia lisävarusteita ja enemmän ruokaa. Vaatetukseen laitoin erityisesti ajatusta, sillä halusin sen olevan mukava ja helposti säädeltävissä moniin olosuhteisiin joita pitkän hiihtovaelluksen varrelle osuisi. Lisäksi mukana kulki elektroniikkaa blogisisällön tuottoa varten. Kokonaisuus rakentui kevyeksi ja tehokkaaksi varustukseksi, jolla hiihto oli nautinnollista koko 2700 km matkan ajan.

Käyn ensin läpi huomioni kevyistä talvivarusteista kokonaisuutena. Jälkimmäisessä osiossa erottelen varusteet pääpiirteittäin ja tuon esiin huomioita niiden toimivuudesta. Lopussa on listattuna kaikki hajonneet varusteet ja miten toimin niiden kanssa. Aivan viimeisenä löydät tarkan, kevennetyn pakkauslistan jota käytin reitin viimeisellä kolmanneksella.

Paljonko rinkka painaa pitkällä hiihtovaelluksella?

Rinkkani peruspaino, eli varusteiden paino ennen vettä, polttoainetta ja ruokaa oli hiihtovaelluksen alussa 9,2 kiloa, ja lopussa 8,1 kiloa. Tähän mahtui kaikki mitä tarvitsisin jopa -40 celsiusasteeseen saakka, sekä 30 m/s kovassa tuulessa leiriytymiseen.

Ruokaa ja polttoaineita oli mukana yhteensä noin yksi kilo per päivä. Pisin täydennysväli oli kahdeksan päivää heti hiihtotaipaleen alussa, jolloin rinkka painoi karkeasti laskien 18 kiloa. Tällöin päivämatkani olivat vielä lyhyitä sään ja tottumattomuuden vuoksi, joten varauduin pidempään täydennysväliin. Jälkimmäisellä puolikkaalla päivämatkat moninkertaistuivat. Rinkkani paino oli lopuilla etapeilla keskimäärin 13 kiloa täydennyksen jälkeen. Tämä on kevyempi, kuin monen rinkka kesävaelluksella! Painonkevennystä ei kuitenkaan tehty karsimalla turvallisuudesta millään tavalla.

Vaellukseni aikana pahimmat skenaariot sääolosuhteiden puolesta eivät täyttyneet. Varustukseni oli suunniteltu toimimaan mukavimmillaan noin 20 pakkasasteessa, niin leirissä kuin liikkeellä. Suurimman osan aikaa lämpötila Norjassa pysytteli -5 ja -10 asteen välissä, mutta kova tuuli piti huolen siitä, että vaatetukseni ja varustukseni pääsi koetukselle. Silloin tällöin oli myös plussakeliä. Kylmin päivä oli ”vain” -22 astetta, mutta lähistöllä oli ollut myös paljon kylmempää – ylivarautuminen ei siis ollut turhaa.

Kevyt rinkka vai raskas ahkio?

Monesti talvivaelluksesta ajatellaan, että varusteiden on oltava raskaampia, jotta niillä pärjää talvella. Moni kertoo foorumeilla, ettei varusteiden raskas paino haittaa, koska ahkio liukuu helposti perässä. Uskallan todeta väittämän osittain vääräksi. Painava ahkio on painava juuri silloin kun sen ei haluaisi olevan painava, eli kaikista hankalimmissa olosuhteissa ja maastoissa. Ylämäet, alamäet, upottava hanki – kaikki muuttuvat moninkertaisesti raskaammaksi. Kevyemmällä taakalla on huomattavasti helpompi kulkea etenkin haastavissa olosuhteissa, eikä mm. kaatumiset ole niin vakavia kuin raskaan varustuksen kanssa. Painavan ahkion kanssa täytyisi myös käyttää hiihtonopeutta rajoittavia pitokarvoja. Rinkka itsessään tuo jo hyötyä sujuvaan liikkumiseen, ja kevyt paino moninkertaistaa hyödyn.

Kevyen varustuksen ansiosta on suurempi vapaus muutoksiin sään ja muiden tekijöiden vuoksi. Ei haitannut pysähtyä useaksi päiväksi myrskyä pitämään, ja jatkaa matkaa paremmalla kelillä. Huonossa kelissä olisi päässyt etenemään korkeintaan puolikkaan päivämatkan. Paremmalla kelillä pystyi tarvittaessa tekemään huomattavasti pidempää, moninkertaistakin päivämatkaa ja kirimään kiinni aikataulua. Raskailla välineillä olisi joutunut jatkuvasti stressaamaan, että on pakko kulkea huonossakin kelissä koska päivämatkat ovat aina rajoitetumpia raskaan painon vuoksi. Kevyellä varustuksella kelin voi valita, ja hiihtää voi silloin kun se kannattaa. On mielestäni turha riskeerata hiihtoa vuoristossa nollanäkyvyydessä ja lumivyöryvaaran aikaan, tai epävarmoilla jäillä liikkumista myrskyssä. Toisaalta, jopa kaikista huonoimmassa lumiolosuhteessa, kun koko päivän sukset upotti 35 senttiä ja lumi tarttui pohjiin raskaiksi palloiksi, pystyin taittamaan 37 kilometrin päivämatkan. Tämä ei onnistuisi raskaalla varustuksella.

Rinkka on ahkiota joustavampi valinta pitkällä hiihtovaelluksella

Muita Norge på Langs-reittiä hiihtäviä seuraillessani huomasin heillä olevan tämän tästä vikoja ahkioissa. Yksi parispulkan pohja kului puhki eikä Fjellpulken Transporterin pohjassakaan paljoa pintaa ollut, jokunen aisakin hajosi. Omassa varustuksessani taas ei kulumisen merkkejä juurikaan näkynyt, eikä pulkka ollut kellahtelemassa sivurinteissä perässä.

Ahkiokansalla oli myös haasteita päästä kylille täydennyspaikkoihin, sillä moni kylä oli laakson pohjalla. Monesti tiet olivat sulat ja lumi ei lämpimissä laaksoissa kantanut, aiheuttaen logistisia haasteita. Siinä missä muut soittelivat kaikki tutun tutut läpi voisiko joku tulla kuljettamaan heidän ahkiot seuraavaan kohtaan josta he pääsisivät takaisin reitilleen, pystyin itse kävelemään nuo pätkät stressivapaasti rinkka selässä. Lisäksi pystyin halutessani valikoimaan haastavampia nousulinjoja takaisin vuoristoon. Monesti nousua ja laskua oli satoja metrejä, mikä varmasti oli täysillä ahkioilla rankkaa. Minulle ulkomaalaisena tällaisen ahkio-logistiikan pyörittäminen olisi muutenkin ollut aivan tekemätön paikka.

Rinkka mahdollisti myös aina turvallisimpien reittivalintojen tekemisen, sillä esimerkiksi kiertoreitin hiihtäminen oli helpompaa ja nopeampaa. Myös jyrkimmät ja haastavimmat tilanteet klaarasin helpommin rinkan joustavuuden ansiosta, sillä minulla ei ollut niin sanotusti rautakuulaa nilkassa nykimässä mihinkään suuntaan, vaan suksilla sai aina täyden kontrollin ilman pelkoa siitä, että pito ahkion nykiessä yhtäkkiä muuttuisi, tai että aisat tökkisivät minua kumoon mäessä. Lisäksi vältin ahkioihin liittyvät hajoamisriskit kokonaan.

Myös upottavassa hangessa hiihtäminen, vaikkakin rankkaa, oli helpompaa kun perässä ei tarvinnut hilata lumeen tökkivää pulkkaa tai vinoon kellahtavaa ahkiota.

Erityisesti liikkumisen mukavuuteen sain kevyellä rinkalla huomattavan edun. Rinkka mahdollisti nopeamman hiihtotahdin vaivattomammin, kun ahkio ei ollut perässä nykimässä ja jarruttamassa. Ylä- ja alamäet sujuivat kevyt rinkka selässä ahkion vetoa helpommin, ja pystyin jopa laskettelemaan telemark-tyylillä hyvissä olosuhteissa, vaikka allani oli kapeat ja pitkät tunturisukset. Rinkan vapauden kanssa pystyin hiihtovälineiden valinnalla saamaan aikaan maksimaalisen hyödyn.

Suksien valinnan merkitys pitkällä hiihtovaelluksella

Talvella ei kuitenkaan varusteiden paino ole kaikki kaikessa. Ahkion kanssa tehokkaimmatkin sukset ovat hitaammat, koska pulkka nykii vauhtia hitaammaksi. Suksen mallilla taas on itsessään paljon merkitystä hiihdon vaivattomuuteen, jopa enemmän kuin säästetyillä kiloilla selästä tai muutamilla sadoilla grammoilla suksimallien välillä.

Saman totesi kanssani pitkän matkaa hiihtänyt Marius, joka ensin vaihtoi leveistä Åsnes Ingstad suksista kapeampiin ja jäykempiin Åsnes Gamme -suksiin matkansa aikana. Jos muistan oikein, hän vaihtoi ne vielä myöhemmin Amundsen Fram -malliin, koska vanhanmalliset Gammet olivat hänen isältään lainassa. Hänen mielestään oikein valituilla suksilla sai suurimman hyödyn hiihdon helppouteen, ja rinkalla edelleen hyötyä jos varustus on riittävän kevyt. Painavallakin rinkalla vuoristoisimmat osuudet olivat ahkiota helpompia. En voisi olla yhtään enempää samaa mieltä.

Pitkää matkaa hiihtäessä suksen kannattaa olla kevyt, jäykkä ja kapea, mielellään varustettuna korkealle ulottuvalla kärjellä. Korkea kärki ja pituus auttaa syvässä lumessa halkomaan hankeen latua, korkea ja jäykkä jalkavuus taas mahdollistaa pitkän luiston kovalla lumella. Kapeus vähentää hiihtovastusta. Lisäksi suksen kärjessä ei kannata olla liikaa ’rockeria’ joka hidastaa hiihtoa. Tällä tarkoitetaan sitä, miten pitkälle suksen kärjet avautuvat kun pohjat painetaan yhteen. Mitä pidemmältä nouseva kärki, sitä enemmän pienikin lumikerros hidastaa tahtia. Esimerkiksi aiemmin mainitussa Ingstadissa on pitkä rocker. Yhdistettynä leveyteen ja lyhyeen mittaan ei suksella juuri saanut hyötyä luistosta, vaikka Marius käyttikin pääasiassa pitovoiteita karvojen sijaan.

Voiteilla taas sai karvoihin ja suomupohjiin nähden enemmän mukautuvuutta pitoon, eli sitä voi vähentää tai lisätä olosuhteiden mukaan helposti. Voiteilla sai myös aina paremman liu’un. Itse käytin vain pitovoiteita, Mariuksella oli myös pikaluistoa mukana. Haastavissa voiteluolosuhteissa käytimme sukseen kiinnitettäviä puolikkaita pitokarvoja.

Kevyt varustus ehkäisee rasitusvammoja

Pitkällä matkalla kevyt varustus on avainasemassa rasitusvammojen ehkäisyssä. Rasitusvammat ovat pitkien vaellusten tärkein minimoitava riski. Kevyen varustuksen ansiosta selvisin pitkästä hiihtovaelluksesta yksittäisillä ja hetkittäisillä jänteiden ylirasitustiloilla, mikä on huomattavan vähän tämän mittaisella reissulla. Jos mietitään mittakaavaa, niin 82 päivään mahtuu yhteensä yli 11 viikon mittaista vaellusta peräjälkeen!

Varustuksen kevennys on ainoa järkevä tapa pienentää rasitusvammojen riskiä sen lisäksi, että on hyvässä fyysisessä kunnossa vaellukselle lähtiessä. Minulla oli pohjaa jo pitkältä vaellukselta Yhdysvalloissa edellisvuodelta, jonka jälkeen pidin kuntoa yllä muutaman kuukauden. Näin pitkällä vaelluksella on pystyttävä tekemään kohtuullisen pitkiä päivämatkoja, koska muuten riskinä on, ettei perille kerkeä ennen lumen sulamista keväällä. Tämän vuoksi raskasretkeily ei ole oikea valinta pitkän hiihtovaelluksen tekemiseen, sillä se rajoittaa aina potentiaaliasi – kun optimaaliset olosuhteet osuvat kohdalle, ei niitä pysty täysin hyödyntämään. Kun on fyysisesti kunnossa ja varusteet on kevyet, tarvitsee vähemmän lepoa ja voi hiihtää halutessaan pidemmälle. Raskaampi taakka vaatii myös enemmän lepopäiviä.

Uskallan väittää, että kevyt varustus on kokonaisuutena tarkastellen turvallisempi, kuin painavampi varustus. Tärkeintä kuitenkin on, että varustus on kunnolla testattu ja sen toimivuus todettu itselle sopivaksi. Kevyt ahkiokin on mukava vetää perässä. Esimerkiksi Marius vaihtoi myöhemmin takaisin ahkioon, kun maastonmuodot tasoittuivat pohjoista kohti.

Varusteet pitkällä hiihtovaelluksella – Miten kaikki toimi?

Kevyt 70 litran rinkka – Blind Banana Bags Big Mike

Rinkaksi hankin tanskalaisen Blind Banana Bags Big Mike 70 -rinkan tilaustyönä. Rinkkaan upposi toki rahaa, mutta investointi oli sen arvoinen. Rinkassa ei ole melkein minkäänlaista kulumaa 2700 kilometrin hiihdon jälkeen, mikä on erittäin hieno suoritus alle kilon painoiselle (976g) rinkalle. Ainoastaan lantiovyön pehmuste on ehkä millin tai kolme painunut paikoin kasaan, mikä on odotettavissa millä vain kantolaitteella. 2024 alkaen on lantiovyöt myös vaihdettavia pitkän iän varmistamiseksi.

Rinkassa kulki pääasiassa noin 4-5 päivän tarpeet kerrallaan. Pisin väli oli kahdeksan päivää, lyhin kaksi. Laskin ennen vaellusta, että rinkassa tällä varustuksella voisin kuljettaa ainakin noin 10-11 päivän tarpeet tilan puolesta. Painorajaa ei vielä silloinkaan olisi puskettu järin pitkälle, sillä ilmoitettu mukavuuspainoraja rinkalle on 25 kiloa. Vaikuttavaa alle kilon painoiselle rinkalle!

Blind Banana Bags tekee rinkkoja kustomoituna käyttäjän tarpeisiin. Itselläni oli useita päähänpinttymiä hyviksi toteamistani ominaisuuksista. Sain käytännössä kaikki toiveeni läpi. Muutosten myötä rinkan kokonaistilavuus taskut mukaan lukien lienee noin 80 litraa. Rinkka on nykyisissä kevytrinkoissa melko perusmallia, eli suuri päätasku roll-topilla, kaksi matalaa sivutaskua ja suuri tasku takana. Pyysin muun muassa erilliset kiinnikkeet teltalle/makuualustalle takataskun alle sijoitettavaksi.

Kevyt talvimakuupussi -30C Cumulus Teneqa 1000

Vaikka varauduin myös hirmupakkasiin, en raahannut kaamosajan makuupussia koko vaellusta mukanani. Sen sijaan mukana olleilla vaatteilla ja taukovaatteilla olisi pidentänyt kohtuullisen lämpimän makuupussini mukavuusrajaa huomattavasti. Matkassa kulki Cumulus Teneqa 1000 -talvimakuupussi, joka on kevyt (1535g) ja lämmin (comfort -19 limit -30). Makuupussi pakkautui hyvin Sea to Summitin Large-kokoiseen kompressiopussiin (100g). Koska lämpötilat käytännössä koko vaelluksen ajan pysyttelivät suhteellisen lämpiminä (+5 ja -20 välillä), ei makuupussi päässyt kummoiselle koetukselle alemmassa ääripäässä. Ylälämpötilaa sen sijaan pääsi kokeilemaan, enkä hikoillut liikaa jättäessä vetoketjua auki. Tupaöinä makuupussi toimi peittona kohtuudella, etenkin norjalaisissa tuvissa joissa punkat ovat eri huoneissa viileämpiä.

Myöhemmin keväällä vaihdoin hieman ohuempaan (limit -23) Cumulus Teneqa 850:aa vastaavaan makuupussiini (kustomoitu Teneqa 700 lisäuntuvilla). Säästin tällä kaksisataa grammaa. Samaan väliin vaihdoin ja jätin pois muutakin varustusta, jotta painonsäästöä saisi merkittävästi. Olisin voinut hiihtää koko vaelluksen tänä talvena tälläkin makuupussilla, mutta lämpötiloista ei aina tiedä, eikä minulla ollut Etelä-Norjasta kokemusta etukäteen. On huomioitava myös, että lähialueilla samaan aikaan kun itsekin hiihdin, oli paikoin huomattavasti kylmempää. Mielestäni limit -30C makuupussi on aika hyvä jokakelin talvimakuupussi pohjoismaisiin olosuhteisiin.

Talvimakuualustat – Thermarest Xtherm ja Skalmo Gramlite 3

Makuualustana toimi myös Vita Bandetin mukanani kulkenut Thermarest Neoair Xthern Large Vapor, joka oli vanhempaa harmaata mallia. Tämän kaveriksi pyysin Backpackinglightilta Skalmon leveämmän Gramlite 3 -alustan, josta voisin leikata leveämmän ilma-alustan mittoihin ohuen solumuovialustan.

Pidän ohutta solumuovialustaa aina talvella ilmatäytteisen alustan päällä, sillä se lämpenee käytännössä heti, jos käännän kylkeä kylmempään kohtaan alustalla. Olen aiemmin heräillyt kylmään tuntemukseen öisin jos en ole käyttänyt solualustaa päällä. Ilma-alustan viileämmän kohdan lämpenemisessä menee sen mittainen tovi että itse olen siihen aina heräillyt. Skalmon alusta toimi erinomaisesti lisäpatjana, sekä se toimitti myös taukoistuimen virkaa pariin kertaan taiteltuna.

Xtherm toimi luotettavasti, tosin vaelluksen aikana se vajui hieman öisin. Samaa oli tapahtunut jo aiemmin. Sain myöhemmin vaihdettua alustan uuteen, sillä siinä oli jo alun perin ollut tehdastaitoksen kohdalla pieniä reikiä, joita aiemmin ei ollut löytynyt. Uusi versio pitää ilmansa kuten kuuluukin.

Pyramiditarppi kevyenä talvitelttana – Liteway Pyraomm Plus

Talvivaellukseen ei maailman mittakaavalla ole ollut niin suurta markkinaa, että varsinaisia talvitelttoja olisi tehty kevyiksi, joten tässä suhteessa joutui edelleen hieman soveltamaan ja miettimään, millainen teltta kestää kovaa tuulta ja paljon lumitaakkaa. Kaikkeen löytyy ratkaisut, kun testailee ennakkoluulottomasti, vaikka se vaatisi hieman lisää selvitystyötä.

Ratkaisu löytyi tälläkin kertaa pyramiditeltasta. Pyramiditelttojen hyötyjä talvivaeltamiseen ovat hyvä myrskytuulenkesto, helppo pystytettävyys ja kevyempi paino. Siinä missä tunneliteltoista saa yli viidenkin kilon sakkopainon pulkkaan, on pyramidi kilon painoisena kevyt sulloa rinkkaan. Lisäksi mukaan tarvitsi vain kuusi lumikiilaa, kun käytin myös suksia kahden narun ankkurointiin.

Käännyin teltta-asiassa ukrainalaisen Litewayn puoleen. Mukaani valikoitui modattu Liteway Pyraomm Plus- malli, johon suunnittelimme yhdessä talvikelpoisen puolikkaan sisäteltan. Myös ulkoteltta vahvistettiin kestämään talviset olosuhteet varmemmin kuin perusmalli. Koko teltta naruineen painoi alle 1100 grammaa, mikä on kevyempi kuin yksikään aiemmin käyttämäni talviteltta. Pyraomm Plus palveli minua mainiosti koko matkan ajan – se oli nopea pystyttää ja teltta toimi hyvin tuulessa. Umpinaisen sisäteltan ansiosta sisälle ei pöllynnyt lumihilettä, joten tuulisina öinä nostin kaikki varusteeni yöksi suuremmaksi suunnitellun sisäteltan jalkopäätyyn. Eteiseen mahtui kaivamaan syvennöksen istuskelua ja bensakeittimen käyttöä varten.

Pyramiditeltan pystytys on siinäkin mielessä helppoa, että kiilat voi kaivaa valmiiksi lumeen ja ankkuroida ne kunnolla, samalla kun konttaa teltan päällä. Kovassakaan tuulessa teltta ei vahingossa pääse lipeämään irti pystytyksen aikana. Keskisalko nostetaan viimeiseksi pystyyn ja nauhat kiristellään loppuun.

Sisätilat pienessä teltassa eivät tietenkään pääse samalle tasolle kuin suurimmissa tunneliteltoissa, mutta neljän-viiden kilon painonsäästö on sen arvoinen näin pitkällä talvivaelluksella. Helppona ratkaisuna on valita astetta isompi pyramiditeltta. Liteway tarjosi minulle myös uutta Scout 3P -kotatelttaa, joka on saman painoinen mutta sisätiloiltaan suurempi. Valitsin kuitenkin Plus-mallin, koska se oli kooltaan lähempänä edellistä pyramiditelttaani, enkä olisi kerennyt uuden mallin telttaa kokeilemaan riittävästi ennen hiihtovaellusta.

Jos tekisin tämän vaelluksen uudestaan, vaihtaisin ihan leirimukavuuden nimissä isompaan Scout 3p-malliin ja valikoisin materiaaliksi uuden UltraTNT:n. Silpoly-mallissa teltan helmat kaareutuvat kankaan venyessä, ja sen vuoksi on tehtävä enemmän lumitöitä tuulisia öitä varten reunoja tilkitessä. Ultra-malli on jo myös valmiiksi varusteltu talvikäyttöä kestävillä yksityiskohdilla. Umpinaisia sisätelttoja ei tosin vielä ole saatavilla, mutta tasainen alareuna auttaa tilkitsemään pöllyävän lumen.

Kevyt lapio talvivallukselle – Arva Race (320g)

Kannoin leirin ja taukojen lumitöihin mukanani erityisen kevyttä Arva Race -lumivyörylapiota, joka painoi vain 320 grammaa. Lapio on mielestäni tunturissa talvivaelluksella aina tarpeellinen siltä varalta, jos esimerkiksi teltan kanssa sattuu jokin vahinko. Lapiolla saa kaivettua itselleen suojaisan poteron koviin pakkasiin ja hirmumyrskyn tuuliin. Tekee se myös vessakäynneistä mukavampia tuulisessa tunturissa, ja itselleen kaivaa myös nopeasti taukosuojan.

Arvan lapio on kevein löytämäni lapio joka soveltuu talvivaellukselle käyttöön. Se on myös hyväksytty lumivyörykäyttöön erilaisissa vuoristohiihtokisoissa. Arva Racen varsi on hiilikuituputkea, mikä tekee lapiosta kevyen, mutta myös miellyttävän käyttää ohuella hanskalla tai ilman hanskaa, verrattuna normaaleihin ja kylmiin alumiiniputkiin. Lapio on ihan jämerä, mutta se ei kestä jatkuvaa vääntämistä. Kun tämän ottaa huomioon, on se pitkäikäinen apu. Lapiossa ei ole minkäänlaista vikaa koko matkan jälkeen, kun käsittelin sitä huolella.

Kevyet vaatteet talvivaelluksella

Talvella vaatetuksessa on mielestäni tärkeää, että materiaalit on valittu tarkoin mahdollistamaan hyvän hengittävyyden ja nopean kuivuvuuden. Paksut vaatteet tarkoittavat kapeaa käyttölämpötilaa, sekä pitkää kuivamisaikaa. Ohuilla kerroksilla ja vaatteilla hikoilusta ei ole talvellakaan mitään haittaa, sillä vaatteet kuivuvat erittäin lyhyessä ajassa päälle kun liike lakkaa. Vanha oppi hikoilun välttämisestä talvella pätee vain vanhoihin vaatteisiin eli puuvillaisiin tai muuten paksumpiin vaatteisiin ja painavampiin kerrastoihin jotka imevät enemmän kosteutta itseensä. Polyester ja polypropyleeni ovat talvivaeltajan kaksi parasta kaveria, kun puhutaan vaatteista, niiden kuivuvumisvauhdista ja kulutuksenkestosta.

Hiihtotakkina tuulitakki

Hiihtotakkina päälläni oli koko matkan Outdoor Vitals Nebo-tuulitakki. Olin alkuun hieman epäileväinen, olisiko 20 CFM ilmanläpäisyarvo jo liikaa. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä suurimman osan päiviä tuuli ja lämpötila yhdessä olivat kohtuullisen maltilliset. Tuulitakin hengittävyydestä oli tyynempinä ja lämpimämpinä päivinä erityisen paljon helpotusta. Yhdistettynä Svalan Airbase-verkkokerrastoon hiki pääsi poistumaan erinomaisesti.

Kovemman tuulen yllättäessä laitoin päälle Outdoor Vitals Tushar-sadetakin. Sadetakki suojasi paremmin tuulelta, ja se tulikin päälle käytännössä aina kun tuulennopeus nousi yli kymmenen metrin sekunnissa. Koska välikertani oli myös verkkoa, sen lisääminen ei tuulensietoa kummemmin parantanut tuulitakin alla. Koin kahden takin systeemin fiksuksi, sillä sain kummastakin niiden hyödyt oikeissa olosuhteissa. Kevyt vedenpitävä takki kun olisi muutenkin ollut mukana. Muistan kun muutama vuosi takaperin Ruotsissa Vita Bandetia hiihtäessäni tuulitakkini oli liian lämmin, ja hiihdin useana päivänä ilman takkia. Norjassa tuli vastaan vain kaksi päivää, kun takki oli riisuttava päältä. Valinta meni siis melkolailla nappiin. Huomioitava on, että hiihdän omilla reissuillani suhteellisen korkealla sykkeellä, eli hitaampaan hiihtoon tällainen ohut tuulitakki ei välttämättä sovi. Ilmaa osittain läpäisevän tuulitakin hyötyjä ovat nimenomaan hiostamattomuus, keveys, nopea kuivuminen ja kestävyys.

Nebo-tuulitakki selvisi käytännössä uudenveroisena reissusta. Erityisesti pidin suuresta rintataskusta, jossa pidin myrskymaskia, lisähanskoja, aurinkolaseja ja mitä milloinkin. Takin hihansuissa olleet peukalolenkit tulivat yllättäen jokapäiväiseen käyttööni. En aiemmin ollenkaan ollut pitänyt missään vaatteissa peukalolenkeistä, mutta nämä tuntuivat ensimmäistä kertaa hyvältä. Oikeastaan suurin syy miksi niitä pidin, oli kun vedin käteen alushanskat, sitten peukalolenkit, oli lisäksi helppo vetää päälle lapaset tai kuorirukkaset ilman, että takin hiha nousisi pois paikaltaan. Yllätyksekseni ohuet ja pehmeät, hieman joustavat peukalolenkit kestivät jokapäiväisen hiihtosauvaa vasten hinkkautumisen, jota alushanskani taas eivät kestäneet. Pieni miinus takissa tulee hupun alareunan mataluudessa, eli kaula ei ole parhaiten suojattuna. Käytin kypärähuppua ja myrskymaskia lisäsuojana tarvittaessa.

Ultrakevyt taukotakki talveen – Rab Mythic Ultra

Taukotakiksi valikoin Rab Mythic Ultra -untuvatakin. Takki painaa alle puoli kiloa, mutta puolet painosta on 900FP untuvaa ja takissa on torsolla H-kanavarakenne. Hihojen tikkaukset on ommeltu läpi. Kyseessä on siis keskipaksu talvikelpoinen untuvatakki, joka oli tälle talvivaellukselle käytännössä täydellinen. Ultrakevyt paino, korkea täyttö-painosuhde, lämpimyys, kirkas väri, hyvät taskut… Ainoat miinukset ovat hintalappu ja helman kiristysten huonot narulukot, jotka eivät meinaa riittää pitämään helmaa kireällä. Hupun takaa puuttuu myös korkeussuuntainen säätö, jolloin ilman pipoa takin huppu meinasi valahdella silmille. Otin takista kokoa isomman, jotta se mahtuu helpommin kaikkien muiden vaatteiden päälle, ja jotta helma olisi hieman pidempi.

Hiihtohousuna ohut softshell

Housuni aiheuttivat paljon ihmetystä. Päälläni oli todella ohuet softhell-housut. Siis housut, joita voisin hyvin suositella myös kesävaellukselle vaalean värinsä, ohuuden ja hyvän hengittävyyden ansiosta.

Olen aiemmin käyttänyt sivuvetoketjullisia kuorihousuja päähousuina talvella. Halusin tällä vaelluksella kuitenkin optimoida housuosastoani, sillä kaikki muukin varustus ja hiihtovälineet mahdollistavat nopeamman hiihtotahdin. Nopeampi hiihtotahti taas tarkoittaa enemmän hikoilua. Olin jo aiemmin kokenut myös täysin sivuilta avattavat housut liian kuumiksi erityisesti keväisin hiihtäessä. Nyt ohuemmat housut ja verkkomainen aluskerrasto poistivat hikoiluongelman tukaluuden käytännössä täysin.

Hengittävyydellä on toki kääntöpuolensa, eli housut eivät ole niin lämpimät kurjemmassa kelissä. Kovassa tuulessa laitoin housujen alle joko toisen välikerraston aamulla, päälle sadehameen tai käytin välikeleissä kaksia alushousuja päällekkäin. Jos sääolosuhde muuttui radikaalisti päivän aikana, puin päälleni ohuet taukohousut. Housujen alle olisi ollut hankalaa lähteä lisäilemään kerrastoa, tai ottamaan niitä pois.

Näillä ratkaisuilla suurin osa reissusta jalassani oli verkkohousut ja softshell-housut. Aiempaan verraten viimeisillä metreillä nollan tietämillä pystyin myös ottamaan aluskerrastohousut pois alta, joten meno ei ollut liian tukalaa kuumassa auringonpaisteessa. Softshellin valitsin materiaaliksi myös siksi, että se on tuulikangasta kestävämpi, jos ja kun kaadun alamäessä. Joustavuutensa ansiosta saumoissa ei ollut repeämisriskiä, vaikka liukastuisin outoihin asentoihin.

Taukohousut taasen olivat 150-grammaiset, kotitekoiset housut 10D nylonista ja 50g/m2 eristeestä. Ohuus mahdollisti kylmempinä päivinä käytön myös hiihtäessä lisäsuojana, mutta lämpö riitti kuitenkin tauolla istuskeluun myös kylmemmällä kelillä. Kaamosvaellukselle hankkisin paksummat housut, mutta tällaisella vaelluksella paksut housut olisivat turhan järeät. Ohuetkin housut tekisin yleiskäyttöön hieman paksummiksi.

Välikerrasto-housuna mukanani oli Farpointe Alpha Camp Pants 60gsm alphasta. Nämä ovat edelleen aivan suosikkini välikerrastoksi syksyllä ja talvella.

Svala Airbase aluskerrasto – kokemuksia verkkokerrastosta

Minulle oli suositeltu verkkokerrastoja, ja muistin kotimaisen vaihtoehdon. Pyysin Svalalta tukea vaellukselleni, ja pyyntöön vastattiin. Svalan Airbase yllätti minut aivan täysin. Ensinnäkin, kerrasto oli äärimmäisen kevyt, kevyempi kuin mikään aiemmin kokeilemani aluskerrasto: vain hiuksen yli 90 grammaa per paita/housut!

Kerrasto toimi juuri kuin sen kuuluikin. Yhdistettynä tuultapitäviin päälivatteisiin verkkorakenne lämmitti huomattavan hyvin painoonsa nähden. Lämpimyys ei aivan yllä kaikista lämpimimpiin grid fleece- tai alphakerrastoihin, mutta aluskerraston onkin mielestäni hyvä olla keskilämpöinen, jotta kerrostaminen helpottuu. Verkkorakenteen ansiosta lämpötilan säätäminen vetoketjujen avulla oli myös todella nopeaa ja helppoa, verkko kun itsessään ei pidä tuulta ollenkaan. Erityisesti sadetakin alla kerrasto toimi täydellisesti, sillä kainalovetoketjujen kautta ylimääräinen lämpö poistui hetkessä verkon läpi tuulettuen. Sadetakki ei myöskään kerraston ansiosta tuntunut nihkeältä ihoa vasten.

Verkkorakenne voi vaelluksen alussa kaikista hoikimmilla käyttäjillä hiertää lantiovyön alla luuta vasten. Ratkaisin asian vetämällä alushousun reunat suojaksi kerraston alle, sekä tuulettamalla lantiovyön alta parin tunnin välein lantiovyötä hetkeksi löystämällä.

Airbase-kerrasto ei meinannut millään kastua, se pysyi lähes kuivana hikisimpinäkin päivinä, ja kuivui nopeaa. Kerrastossa on hajunkestokäsittely, jonka ansiosta se ei myöskään pahemmin alkanut haista. Kaikki aluskerrastot toki jonkin verran haisevat riittävän pitkäaikaisessa käytössä, tuuletit tai et. Käytin kuitenkin kerrastopaitaa myös pyyhkeenä täydennyspysähdyksilläni. Paidalla varsin hyvin kuivasi itsensä, ja se oli ilman kuivatushuonettakin aina kuiva aamulla.

Mikä ällistyttävintä, polypropyleenistä valmistettu Airbase-kerrasto kesti koko pitkän hiihtovaelluksen käytännössä uudenveroisessa kunnossa. Vain pesukone teki pari pientä lankapakoa paitaan reissun loppuvaiheessa. Kaikki aiemmin käyttämäni merinokerrastot olisi hajonneet jo monta monituista kertaa korjaamattomaan kuntoon.

Polypropyleeni sopi myös iholleni hyvin, sillä hienojakoisinkin merinovilla aiheuttaa minulle ärsytystä. Kaikilla kohtaamillani norjalaisilla oli Brynjen vastaavat verkkokerrastot päällä, ja nekin selvisivät reissusta moitteetta. Svalan kerrasto on norjalaiseen malliin nähden hieman kevyempi, sekä värivaihtoehdot ovat paremmat.

Koon valinnassa kannattaa katsoa Svalan kokotaulukkoa huolella, sillä kerraston tulee istua napakasti. Itselleni yleensä S-kokoisena kävi päälle sekä XXS että XS koko kerrastosta, yhtään suurempaa en olisi voinut ottaa. Matkaan valikoitui XS-kokoinen kerrasto.

Välikerrastot – Alpha ja Octa -verkkofleecet

Välikerrastoina oli kahta eri pörröverkkoa: Teijin Octaa ja Polartec Alpha Directiä. Nämä ovat olleet viime aikoina kovaa huutoa kevytretkeilijöiden keskuudessa, mutta saatavuus on välillä hieman rajoittunutta. Mukanani oli Mountain Hardwear Airmesh paita sekä Senchi Lark huppari. Kummassakin puolikas vetoketju näytteli tärkeää roolia, sillä aluskerraston päällä pidin ohutta juoksuliiviä. Liiviin oli päästävä välikerrastojen läpi käsiksi vesipulloihin, jotka pysyivät liivissä sulina.

Siinä missä verkkokerrastot ovat erinomaisia hikoilun läpäisyn, keveyden ja kuivumisnopeuden osalta, on niissä ominaisuutena heikompi tuulensieto. Välikerrastoni eivät auttaneet lisäämään merkittävästi lämpöä normaalia tuulisemmassa kelissä hengittävän tuulitakkini alle. Ne toimivat siis paremmin, jos päällä on enemmän tuulta pitävä kerros, tai jos yksi välikerrasto toisi hieman lisää tuulensietoa.

Välikerrastoni toimivat tällä vaelluksella kuitenkin riittävän hyvin, joskin paksumman Alpha-hupparin jätin lopuksi pois kyydistä, sillä sitä en kovin montaa kertaa ollut tarvinnut, ja keli lämpeni edelleen. Alpha oli helpompi vetää Airmesh-paidan päälle, kuin Alphaa Alphan päälle.

Kokeilut parhaan yhdistelmän löytämiseksi jatkuvat.

Kerrospukeutuminen on valttia myös hanskoissa

Mainitsinkin aiemmin, että alushanskani eivät kestäneet koko reissua. Tämä oli odotettavissa, hanskat ottavat suurimman osan kulutusta vastaan hiihtoreissulla. Black Diamond Midweight Screentapeista tuli tällä reissulla suosikkini alushanskoiksi niin talveen kuin syksyyn. Kosketusnäyttöominaisuus toimi saumattomasti, ja hanskat olivat mukavat. Pystyin hanskoja riisumatta huonoissakin olosuhteissa navigoimaan puhelimeni avulla. Hiihdin valtaosan matkasta vain nämä hanskat päällä. Nyt vaelluksen jälkeen malli on saanut päivityksen, ja turha nahkavahvike kämmeneltä on poistettu. Se oli ainoa häiritsevä seikka hanskoissani, koska se imi itseensä liikaa kosteutta. Nyt tämäkin ominaisuus poistui!

Ohuet fleecelapaset taas olivat hyvä välihanska, ja ne tulivat monesti tarpeeseen, kun lämpötila tippui alle -10 asteen tai jos tuuli koveni hetkittäin. Mikäli taas tuuli voimistui entisestään tai keli kylmeni, auttoivat suunnittelemani Northern Lite saderukkaset asiaa. Suunnittelussa olin erityisesti ottanut huomioon rukkasten käytettävyyden myös talvella, joten oli luonnollista että hanskat toimivat juuri niin kuin pitääkin. Karkuremmeissä hanskat tulivat hyvin mukana alushanskaa tuuletellessani, ja ne oli helppo riisua roikkumaan ranteeseen navigoidessani puhelimella. Kovalla tuulella rukkaset olivat korvaamattomat, ja säästivät käteni kylmettymiseltä. Saivatpa ne räntä- ja vesisadettakin eteensä vaelluksen aikana.

Hiihtovälineet – Åsnes Mountain Race 48 tunturisukset

Valitsin jalkaani 210 senttiä pitkät Åsnesin kapeimmat tunturisukset. Hankin pisimmän mitan, sillä ne ovat pitkällä matkalla nopeammat ja tehokkaammat hiihtää. Laitoin ajatusta myös suksen rakenteeseen. Korkea ja suhteellisen jäykkä jalkavuus mahdollistivat tehokkaan hiihdon verrattuna matalaan ja löysään sukseen. Tällä hiihtovaelluksella tavoitteenani oli valikoida koko suksisetti mahdollisimman hyvin pitkää matkaa palvelevaksi, joten siteet, sauvat ja monotkin valittiin matka etusijalla, ja kontrolli vuorilla toisella sijalla.

Tärkein seikka tällä kertaa oli, että valitsin voideltavat sukset. En ollut ennen tätä vaellusta hiihtänyt pitovoiteilla, mutta halusin sen oppia. Ja niinhän siinä kävi, että 95% matkasta hiihdin lopulta pelkästään voiteilla. Ainoat syyt miksi hiihdin välillä karvoilla, oli alkuun etten vielä täysin osannut voidella, toisekseen jotkin aivan jyrkimmät nousut, ja kolmanneksi kelit joissa mukana olleet voiteeni eivät toimineet, eli jäiset kelit. Voitelu oli lopulta todella helppoa, eikä oikeastaan tarvinnut miettiä mitä milloinkin tarvitsisi suksenpohjiin laittaa, valinta oli aina selvä. Käytännössä käytin pääasiassa yhtä voidetta koko matkan, sitten toista ja kolmatta kun olosuhteet muuttuivat joko liian kylmäksi tai lämpimäksi. Swix Blue Extra oli tämän reissun voittaja yleisvoiteena. Hiihdin sillä noin 80% voiteilla hiihdetystä matkasta. Voidetta levitin yleensä suksen kärjestä monon kantapäähän saakka, 1-2 kerrosta. Voidetta sai lisäillä lumiolosuhteesta ja hiihdetystä matkasta riippuen 0-3 kertaa päivässä.

Åsnes Mountain Race 48 -sukset oli kevyet (mutta ei niin kevyet kuin ilmoitettu, 900g vs 760g), kapeat ja pitkät, nopeat matkasukset tunturihiihtoon. Jos suksi olisi ollut mainostetun painoinen, olisin paremmin pystynyt ylläpitämään hyvää hiihtotekniikkaa kovalla hangella. Mountain Racessa on vain 2/3 pitkä teräskantti, mikä kaikista jäisimmillä keleillä hieman aiheutti harmaita hiuksia, mutta niidenkin kanssa pärjättiin. Norjaan tällaiselle reissulle ehkä kuitenkin harkitsisin kokopitkiä teräskantteja. Osakanteista tosin oli hyötyä Keski-Norjassa laduilla hiihdellessä, kuten myös suksen kapeudesta. Yhtään leveämpi suksi ei laduille olisi mahtunut, ja täysikanttinen kärki pomppisi ladusta mutkissa herkemmin ulos.

Kapea ja pitkä suksi upottavassa hangessa oli myös leveää ja lyhyttä vaivattomampi hiihtää. Upottavaa hankea oli loppujen lopuksi aika vähän, joten suksen kapeus ei jäänyt harmittamaan, siitä oli lähinnä hyötyä.

Kestääkö Rottefella Xplore -siteet hiihtovaellusta?

Rottefella Xplore-siteistä en ollut kenenkään vielä kuullut hiihtäneen näin pitkää matkaa. Uusi sidemalli olikin mielenkiintoista ottaa kokeiluun. Se antoi paremmin kontrollia kuin NNN-BC siteet, ja oli vielä kevyempi. Jätin käännettävän kantakorokkeen pois turhana painona tässä käytössä. Suurin hyöty oli siteen paranneltu toimivuus monon alle palloutuvan lumen osalta. Vaikka välillä lunta päkiän tai kannan alle päätyikin, niin yleensä se poksahti pois paikaltaan muutaman askeleen jälkeen, viimeistään kun jalkaa potkaisi alaspäin. Xploressa ei siis ole samanlaista kärkiraudan irtoamisriskiä kuin BC-siteessä, johon kärjen alle jäätyvä lumi luo monon pohjan kuviointia vasten vipuvoimaa. Xplore oli myös hiljaisempi hiihtää, side ei narissut lainkaan.

Etukäteen pohdin, olisiko monon astuminen paikalleen hieman hankalaa, saati pieneen kärkikuppiin sauvalla osuminen monoja siteestä irroittaessa. Huoli osoittautui turhaksi, oikean tekniikan oppi äkkiä että monon pinnit lukittuivat paikalleen. Myös sauvalla oppi sihtaamaan kärkikuppin, jotta ei tarvinnut aina kumarrella avaamaan siteitä. Ainoa miinus tuli silloin, kun kärkikupin alle pakkautui märkää lunta estämään kupin painamisen pohjaan. Ei auttanut painaa väkisillä, vaan lunta piti hieman putsata pois alta. Ei liian iso harmitus tämäkään. Siteessä itsessään näkyi minimaalista kulumaa reissun päätteksi, mutta Rottefella tarjoutui silti vaihtamaan siteet uusiin. Kenties halusivat tutkailla tarkemmin pitkää matkaa hiihtänyttä sideparia.

Siteet asennettiin pidemmillä ruuveilla, jotka täytyy pyytää erikseen siteiden mukaan. Vakioruuvit olivat ainakin aiemmin todella lyhyet. Yksi siteeni ruuveista oli löystynyt hieman matkan aikana, vaikka käytössä oli pitkät ruuvit.

Monot Xplore-siteeseen – Alpina Pioneer Tech

Hankin matkalle mukaan tähän asti keveimmät Xplore-sidemalliin sopivat monot, Alpina Pioneer Tech -mallia. Valitsin normaalikokoa yhden isommat kengät, jotta sisään mahtuu myös villasukkaa. Lopulta totesin, että jalkani ovat sen verran turvoksissa reissulla, että en mahtunut käyttämään ylimääräisiä sukkia monoissa. Ohuemmalla sukalla pienempikin koko olisi riittänyt ja antanut vielä paremman kontrollin.

Monoissa on poikkeuksellinen hiilikuituinen sivuvahvike, joka antaa niihin todella paljon vääntövoimaa, keveydestä huolimatta. Tämä auttoi hyvin paljon jyrkemmissä maastoissa ja jäisillä hangilla, ja mahdollisti jopa telemark-käännökset kapealla ja pitkällä suksella. Nämä monot eivät ole kaikista lämpimimmät, eli parhaimmillaan ne ovat mäenlaskussa ja pitkän matkan hiihdossa etenkin keväthangilla. Vaikka lopulta käytinkin vain ohutta sukkaa, pysyivät jalat kohtuu lämpimänä myös kahden kymmenen asteen pakkasessa, joskin se vaati hieman liikuntaa.

VBL-sukat – Northern Liten uutta tuotantoa

Monon sisällä käytin myös VBL-sukkaa, eli höyrysulkusukkaa joka auttoi pitämään jalat lämpimänä ja monot kuivana hikoilusta. Olen aiemmin käyttänyt muovipusseja, sillä kaksi muuta mallia (Rab ja Exped) eivät kumpikaan istuneet hyvin jalkaan tai ne hajosivat äkkiä. Näin pitkällä matkalla halusin helpomman ratkaisun kuin aineinen muovipussin taittelu jalkaan.

Northern Liten höyrysulkusukan prototyypissä saumat on sijoiteltu pois kuluvista ja hankaavista kohdista. Sukat on muotoiltu erikseen oikean ja vasemman jalan muotoon, sekä niiden istuvuus on juuri sopiva – ei liian leveä, ei liian kapea. Tarvittaessa alle mahtuu myös villasukka, mikäli mono on ulkoisista syistä päässyt kastumaan.

Northern Lite VBL-sukat kestivät yllättävän hyvin, sillä yksi pari riitti koko 2700 km matkan ajaksi. Odotin korkeintaan 800km kestoa, mutta materiaali yllätti iloisesti. Muista malleista en ollut saanut edes kahtasataa käyttökilometriä irti. Monot puolestaan valitettavasti rikkoutuivat reissun aikana, näistä lisää myöhemmin.

Kevyet sauvat tunturihiihtoon – Swix Mountain Extreme 155 cm

Sauvat valitsin keveimmiksi eräsauvoiksi, jotka löysin valmiina. Swixin sauvoista minulla jo olikin aiempaa kokemusta, ja ne toimivat kuin pitikin. Mitä muilta hiihtäjiltä näin, niin Åsnesin sommat hajoilivat jatkuvasti, kun omat Swixin komposiittisommat kestivät koko matkan. Muutama ommel täytyy vain nyt reissun jälkeen uusia. Sauvat pelitti hyvin, mitä näissäkin tuo remmi lipsuu siten että sitä saa kiristellä useita kertoja päivässä. Se oikeastaan ainoa miinus.

Harkitsin ensin vaihtavani latusauvoihin eräsommat, ja se varmasti olisikin toiminut. Tämä jää kuitenkin kokeiltavaksi tuleville reissuille, en juuri ennen vaellusta kehdannut tehdä näin isoa kokeilua lyhyessä ajassa ennen pitkää hiihtovaellusta. Kaipaisin kuitenkin vielä hieman kevyempiä sauvoja, jotta tehokasta hiihtotyyliä voisi pitää paremmin yllä. Swix Mountain Extreme palveli kuitenkin yleisesti ottaen hyvin, ja ne jatkavat käytössäni erityisesti umpihankihiihdossa. Käytin sauvoja myös teltan pystytykseen, tosin pituus ei ihan pelkältään riittänyt vaan leikkasin lumesta korokkeen keskisalon alle.

Keittiövälineet talvivaelluksella

Pakkasin kattilan sisään päivän aikana tarvittavat ruokatarpeet, eli kuivamuona ja kahvipussi valmiiksi lounaalle. Kattilassa oli myös elektrolyyttijauhepussi, josta lisäilin pulloon päivän aikana apuja nesteytykseen. Kattilan pakkasin rinkan ulkotaskuun, jonka mitat olin pyytänyt tekemään juuri tälle kattilasetille sopivaksi. Kattilan ympärillä eristeenä käytin niin kutsuttua aromipesää, pot cozya.

Pot cozya käyttämällä toimin siis siten, että ensin kuumennan veden kattilalla (tai kaadan kuuman veden termarista kattilaan), asetan kattilan aromipesäänsä, ja lisään sitten kuivamuonan ja öljyn. Kansi päälle, ja antaa hautua tovin. Näin säästin tarpeen kantaa erillistä ruokatermosta. Lisäksi tämä tapa toimia vähensi tiskiä, kun ruoka ei pala pohjaan. Lounaan syötyäni kaadoin perään termarista tilkan kuumaa vettä huljuteltavaksi, ja nuolin kattilan reunat puhtaaksi.

Ruokaöljyistä saa eniten energiaa painoon nähden. Rypsiöljyn jäätyminen vaatii alle 20 asteen pakkaset, joten kuljetin sitä mukanani lisättäväksi jokaiseen ruoka-annokseen. Helpoin kuljetustapa oli Farlitelta saamani 1500 ml Evernew Water Carry -vesipussi. Tämän hyötyjä olivat keveys, erinomainen kestävyys, pakkaustilan pienentyminen sitä mukaa kun öljyä kuluu, ja luotettava öljyn pitävyys. Pussi kulki rinkan sisällä selkääni vasten, mikä auttoi myös kylmimmillä hetkillä ehkäisemään öljyn jäätymistä. Yksi pussi kesti koko vaelluksen ja on käytössä edelleen.

Evernew 1300 ml kattila on kevyt, kompakti ja kätevä

Yhden hengen kattilaksi Evernew 1300ml on erittäin kevyt ja mielestäni hyvän kokoinen myös lumen sulattamiseen. Milloin kippasin lisää lunta lapiolla, milloin nostelin lumikökkäreitä sisään lusikalla tai rukkaset kädessä. Kattila suoriutui vedensulattelutalkoista moitteetta. Aiemmin käyttämääni Trangian UL-kattilaan ja foliokansiviritelmään nähden kattilasetti oli paljon järkevämpi pakata ilman teräviä reunoja.

Käytin kattilaa niin bensakeittimen kuin kaasukeittimenkin kanssa, sekä myös tupien kamiinan päällä.
Veden kaatamisessa pulloihin ja termariin kattilan oma kaatonokka oli erittäin hyödyllinen, en tarvinnut erillisiä suppiloita, jotka olen muutenkin kokenut hankaliksi. Kattilan kansi istuu tiiviisti paikalleen, mikä vähensi telttaan kertyvää kosteutta veden kuumentamisen aikana.

Evernew kattila on todella ohutta titaania, eli vettä tulee olla reilusti illalla keittimellä ruokaa valmistaessa, ettei ruoka pala pohjaan. Kuumenna vesi ensin ja lisää sitten kuivamuona -taktiikka toimii parhaiten. Sama pätee lunta sulatellessa, siemenvettä tulee olla pohjalla noin sentti ennen lumen lisäämistä. Onnistuin kahdesti epähuomiossa mokaamaan keittojärjestyksen kanssa kaatamalla ruoat ensin kattilaan ennen veden kuumentamista, mistä jäi pienet jäljet pohjaan. Kattila kuitenkin toimii edelleen moitteetta. Kahvojen suojuksiin tuli reunaan jostain hieman väriä, mutta en muista että ne keittimen päällä olisi mitenkään kuumasta pahaa ottaneet.

Mikä parasta, kattila ei jää vain talvikäyttöön, sillä se on kesäisin sopivan kokoinen ja painoinen myös viikonloppureissuille kahdestaan! Jos etsimällä jotain pientä täytyy kattilasta lähteä moittimaan, niin punaiset suojukset kattilan kahvan päällä tahtoo muljuta hieman, mikäli kattila on lähes täynnä eli painoa on enemmän kattilassa. Silloin vettä kaataessa saa pitää tiukemmin kiinni kahvasta. Evernew 1300 -kattilan sain Farlitelta vaellusteni tueksi.

Bensakeitin vai kaasukeitin?

Vaihdoin Abiskossa bensakeittimestä kaasukeittimeen testimielessä. Alunperin tällä vaelluksella oli tarkoitus testailla myös kaasun kulutusta talvella, vaikkakin monipolttoainekeittimen kanssa. Whisperlite International ei tähän taipunut, joten hankin Optimuksen Vega-keittimen suosituksesta. Onnekseni tuttavat oli tehneet laajaa selvitystä letkullisista kaasukeittimistä talvikäyttöön. Sama keitin on myös ollut Kevyesti Kairassa-blogin Ossi Määtällä kauan käytössä. Sopivasti häneltä tuli myös Retki-lehteen artikkeli kaasukeittimien talvikäytöstä hetki ennen kuin tein vaihdoksen. Mikä jäi kuitenkin kokeilusta kiinni, oli polttoaineen kulutus talvirutiineissa.

Totesin lopulta, että asetelma oli hieman nurinkurinen – reitin eteläisellä puoliskolla kaasukeittimen painonsäästöstä olisi ollut enemmän hyötyä kuin loppupuolella. Syynä se, että eteläisessä norjassa tupia oli pilvin pimein, kun taas pohjoisempana tupia oli harvemmassa. Silloin kaipasikin bensakeittimen ekonomisuutta, vaikka enenevissä määrin sulaa vettä sai helposti maastosta. Kannoin pidemmillä täydennysväleillä saman verran painoa kaasussa, kuin mitä samalle pätkälle bensakeitin ja sen polttoaine olisi painanut. Pienkonebensan saatavuus tosin oli loppupätkällä haasteellisempi, sillä löysin vain 5-litraisia tonkkia. Eli kaasun saatavuus sinällään oli helpompi koko matkan ajan. Etelämmästä tosin myös useammin löytyi litran Alkylatbensin-pulloja eli 4t-pienkonebensaa.

Mikä kaikki hajosi matkalla?

Pääsin tällä kertaa hieman vähemmillä vahingoilla ja vioilla. Mieleen tulee ainoastaan kaksi oikeita hankaluuksia aiheuttanutta tilannetta: virtapankin toiminnan yhtäkkinen lakkaaminen, sekä monojen pohjien irtoaminen. Näistä jälkimmäinen erityisesti haittasi matkan etenemistä.

Elektroniikka petti osittain

Virtapankkina minulla oli Nitecore Carbo 20 000 mAh. Etenkin alkumatkalla virtapankki oli erinomainen, sillä käytin paljon enemmän aikaa kirjoittamiseen puhelimellani kuin aiemmilla vaelluksillani. Suurempi koko toi myös enemmän mielenrauhaa suunnistukseen mobiililaitteella. Carbo 20 000:n kulmat oli myös mukavan pyöreät, verrattuna aiempiin NB-malleihin joiden kulmat ovat aika terävät. Virtapankkia piti paljon mieluummin ohutkankaisen untuvatakin taskussa, ja makuupussin sisällä, kuin edeltäjäänsä.

Valitettavasti virtapankkiin tuli vika. Virtapakka sippasi yllättäen kertaheitolla. En onnistunut edes lataamaan siihen virtaa kaupungissa. Sinällään vika sattui hyvään kohtaan juuri kylille saapuessa, ettei maastossa. Olisin saanut toki otsavalostani ladattua virtaa vielä puhelimeen yhden latauksen verran, ja sen varaan luotinkin seuraavalla pätkällä, kunnes toiset vaeltajat lainasivat minulle virtapankkia. Lopulta sain postipakettini mukana vara-virtapankkini eli Nitecore NB10 000 akkupakan, joka on kulkenut jo vuosia ja tuhansia kilometrejä mukanani. Jouduin vain hieman tarkemmin katsomaan virrankäyttöäni kuin aiemmin.

Mitä Carbo 20 000 virtapankkiin sitten tuli? Sain virtapankin matkaan Farlitelta, ja he kyselivät valmistajalta vikaan liittyen. Todennäköisimpänä syynä pidettiin viallista akkusolua. Niitä valmistetaan vuodessa miljoonia, ja on mahdotonta poimia kaikkia yksittäisiä huonoja kappaleita joukosta. Aiemmin minullakaan ei minkään Nitecoren virtapankin kanssa ole ongelmaa ollut, joten kai oli vain ajan kysymys, milloin tällainen sattuu kohdalle. Sain heti korvaavan virtapankin postissa, mutta tämän vaelluksen loppuun se ei ehtinyt mukaan haasteellisen logistiikan vuoksi. Tuttu NB10000 palveli minua Abiskosta Nordkappiin. Jos tällaisiin tilanteisiin haluaisi miettiä tuplavarmistusta, olisi yhtä kevyt ottaa mukaan kaksi NB10000 virtapankkia (150g kpl) kuin yksi Carbo 20000 (300g). Tällöin jos toinen virtapankki vioittuu, on toinen vielä ehjä. Uusin Gen 3 NB10000 on myös pyöristetyillä kulmilla. Minulla tosin pieni tuplavarmistus jo oli, joten halusin vaivattomamman vaihtoehdon. Korvaava virtapankki on toiminut hyvin siitä saakka kun palasin kotiin.

Hiihtomonojen ongelmat

Monot aiheuttivat eniten huolta ja päänvaivaa. Ei yhdet, ei kahdet, vaan kolmet monot hajosivat hiihtovaelluksen aikana. Normaalisti laadukkaista erähiihtomonoista saa irti 2000-4000 kilometriä hiihtovaeltamista ennen isompia korjauksia. Alpinan Xplore-siteelle yhteensopivissa malleissa valitettavasti ilmeni kiusallinen vika: pohjien liimaukset olivat heikot. Kun vika ensimmäistä kertaa ilmeni vain joitain päiviä hiihdettyäni, huomasin että Norjassa vastaavilla monoilla oli moninkertainen hinta. Kontaktoin jälleenmyyjän, valmistajan sekä Norjan maahantuojan. Kaikki tahot vastasivat pian, ja Norjan maahantuojan tarjoama apu oli helpoin ja nopein vaihtoehto. Koska olin hankkinut monot toisaalta, ei heillä edes olisi ollut velvollisuutta auttaa. Pian toinen pari samasta Pioneer Tech -mallista oli kuitenkin matkalla Meråkeriin.

Monot saatuani tarkastin liimasaumat, joissa – yllätys yllätys – oli jo lievää irtoamista havaittavissa. Olin hiihtänyt monoilla testireissulla muutama kymmenen kilometriä, mutten ollut osannut etsiä vikoja uusista monoista näin tarkasti. Koska olin jo odottanut viikon verran monopakettia Abiskossa, päätin, että lähden kuitenkin hiihtämään näillä monoilla. Pohjat irtoilivat hieman, tällä kertaa myös kärjestä. Lisäksi Pioneer Pro monot eivät pitäneetkään vettä ulkona, vaikka niissä on Alpinan Alpitex-kalvo. Sain näistäkin monoista purettua kaupan vaelluksen jälkeen. Pärjäsin niillä kuitenkin loppuun saakka. On sanomattakin selvää, että Alpinan Xplore-monoissa ainakin näiden mallien osalta on todella kiusallinen ongelma. Huhu kertoo, että liimauksiin saattaisi olla parannusta tulossa, mutta en vielä ole Alpinalta suoraa vastausta tähän saanut. Haluaisin jatkossakin käyttää kevyitä ja tukevia monoja, kunhan vaan pohjat pysyisi paikallaan.

Korvaavassa parissa sama vika ilmeni jo ensimmäisenä päivänä. Vika paheni, eikä mennyt viikkoa kun pohjat irvistivät yhtä paljon kuin edelliset. Pohdin, vaihtaisinko kokonaan uuteen malliin. Olin hankkinut monot heti kun ne julkaistiin korkeammalla hinnalla, joten päätin valita kaupan purkamisen. Harkitsin Crispin Futura XP-monoa vaihtoehdoksi jos uudet hankkisin, mutta Norjassa niilläkin oli hintaa, ja tilauksiin olisi muutenkin mennyt liikaa aikaa. Kotona minulla oli jo alunperin vaellukselle lähdössä olleet Alpina Pioneer Prot, joissa riskinä oli sama pohjan irtoaminen. Päätin lopulta, että lähetän Pioneer Pro:t tilalle Suomesta Ruotsiin, kun niissäkin oli takuu vielä jäljellä. Monot kestivät kyllä loppuun asti, mutta niissä kärjet irvistelivät ja monot eivät pitäneet vettä luvatusti. Tukea Pioneer Prossa ei ollut lähellekään verrattuna Tech-malliin, joten loppumatka oli hieman vaivalloisempaa alamäkien osalta kovalla hangella.

Kaikki muu, mikä hajosi pitkällä hiihtovaelluksellani

Suksiremmi hajosi ensimmäisinä päivinä, kun kannoin suksia rinkan kyljessä. Muovisolki napsahti poikki.

Sadetakin saumateippi irtosi osittain hartioilta. Liimasin kiinni pikaliimalla mikä ei ollut paras vaihtoehto. Outdoor Vitals tarjoutui heti lähettämään korvaavan takin tilalle, mutta se olisi etenevän vaelluksen aikana ollut hankalaa. Hiihdin loppumatkan kuitenkin samalla takilla, eikä ongelmia tullut räntä- eikä vesisateessa.

Poltin kekäleellä alushanskaani reiän heti ensimmäisen hiihtopäivän päätteeksi kamiinaa sytyttäessäni

Keittimen pumppu meni täyteen vettä ja vaati kuivattelun, kun märkää keliä jatkui muutaman päivän ja pidin pumppua bensapullon korkkina rinkan sivutaskussa. Tältä välttyisi tekemällä kevyen muovipussisuojan.

Rinkkaan tuli reikä kylkeen jostain naulasta ilmeisesti jonkin tuvan ovesta sisään kulkiessani

Untuvatakissa oli ennen reissua lanka katki, minkä suojasin teipillä reissun ajaksi. Takki lähti valmistajalle takuukorjaukseen vaelluksen jälkeen, lisäksi helman nyörikiristimet sai kaverikseen kumitutit, jotka helpottivat lipsumista

Åsnes X-skinien kärkimuovit halkeili, mikä on näissä tavallista. Liimaus vanhemmissa keltaisissa mix-skineissä oli huonot. Yhdet mohair-karvat kulutin puhki kokonaan, kun oli viikon verran jäistä lunta jolla pitovoiteet ei toimineet

Poltin ruoan kattilan pohjaan kahdesti, tästä jäi tummat jäljet kattilan pohjaan. Kumpikin kerta oli ajatusvirhe, kun kaadoin vahingossa väsyneenä ensin ruoat kattilaan. Kuumentamalla ensin veden ja sitten lisäämällä ruoat perään kun kattila ei enää ole keittimen päällä, välttää ongelman

Alushanskat kului rikki kahdesti, normaalia kulumaa. Toisessa parissa oli myös valmistusvika, etusormen sauma lähti melkein heti avautumaan, mutta ei kriittisesti. Kulutin parin loppuun.

Öljypussin korkin pidike katkesi. Ei vaikuttanut käyttöön.

Suksenkärkiin tuli halkeama kun ne kaatuivat asvaltille kovan tuulenpuuskan vuoksi

Aluspaitaan ja tuulitakkiin tuli pesukoneen häiriössä lankapakoja

Housunlahkeeseen tuli pieni reikä jostain risusta heti vaelluksen alussa

Yksi hammasharja kului puhki, normaalia

VBL-sukan kantapää kului merkittävästi, koska monoissa kantapääni pääsi liikkumaan enemmän kuin pitäisi. Monomalli ei siis ollut itselleni paras. VBL-sukat toimivat kuitenkin koko matkan kuten tarkoitettu!

Kevennetty varustelista hiihtovaellukselle keväällä

Myöhemmin keväällä vaihdoin osin varustusta vastaamaan vallitsevia sääoloja paremmin. Vaihdoin muun muassa keitintä ja makuupussia, sekä jätin osan vaatteista pois. Tällöin mukanani oli noin -30C ja 30m/s keliin riittävät varusteet. Huomioithan varustelistaustani lukiessa, että tähän pääsemiseksi on kartutettu keveiden varusteiden lisäksi hyvin paljon tietoa ja taitoa siitä, kuinka juuri tällä varustuksella voi toimia erilaisissa poikkeustilanteissa.

Mikään pakko varustuksesta ei olisi ollut karsia, samalla varustuksella olisi hyvin voinut jatkaa loppuun saakka. Minulla sattui olemaan sopivat varusteet kaapissa eikä logistiikkaan tullut muutoksia, joten päätin käyttää tämän oljenkorren. Listaa voisi mielestäni karsia entistäkin pidemmälle, mutta silloin logistiikkaan ja suunnitteluun saisi laittaa enemmän panostusta, sekä epämukavuutta huonon kelin sattuessa tulisi sietää enemmän. Halusin kuitenkin pitää mukanani mukavan talvivaelluksen vaatimat varusteet.

Heräsikö varusteista kysyttävää? Kommentoi alle!